Viikon aikana jo kaksi ihmistä on sanonut minulle, että heistä tuntuu siltä, ettei kukaan välitä heistä, kumpikaan ei ole minun henkilökohtainen ystäväni, mutta silti sellaisen kuuleminen satuttaa paljon. Eivätkö ihmiset enää todellakaan välitä toisistaan, vai onko kyseessä vaan harhainen tunne siitä, ettei kukaan välittäisi?
Minne meistä oikein on hävinnyt läheisyys, välittäminen ja rakkaus, emmekö välitä enää kenestäkään muusta kuin itsestämme? Eikö meillä enää ole aikaa toisillemme muualla kuin täällä näillä keskustelupalstoilla, joissa voimme välittää toisistamme nimettömästi ja hetkellisesti, silloin kun meistä tuntuu siltä. Se antaa meille lohdun, kun saamme kauniin sanan silloin tällöin jonkun tuntemattoman lausumana, hän sanoo sen jollekulle ja toivoo, että se joku kuulisi sen ja välittäisi edes hetken verran. Onko se todella niin paljon vaadittu, että ottaisimme lähellemme ne oikeat ihmiset, joiden kanssa elämä ei todellakaan ole helppoa, mutta se on kuitenkin todellista.
Yritän itse pitää ystäviini yhteyttä viikoittain, joihinkin jopa päivittäin, ja sen lisäksi olen ollut aktiivinen palstakirjoittaja monien vuosien ajan; milloin ilkeä, milloin kiltti, milloin epätoivonen milloin rakastunut, milloin mitäkin. Kaunista ja upeaa aikaa, löysin täältä jopa oikean ystävän elämääni :), eikö olekin ihmeellistä!
Silti, miksi on niin paljon ihmisiä, joista kukaan ei muka välitä? Onko se oikeasti totta vai vaan harhainen ajatus?
Minne meistä oikein on hävinnyt läheisyys, välittäminen ja rakkaus, emmekö välitä enää kenestäkään muusta kuin itsestämme? Eikö meillä enää ole aikaa toisillemme muualla kuin täällä näillä keskustelupalstoilla, joissa voimme välittää toisistamme nimettömästi ja hetkellisesti, silloin kun meistä tuntuu siltä. Se antaa meille lohdun, kun saamme kauniin sanan silloin tällöin jonkun tuntemattoman lausumana, hän sanoo sen jollekulle ja toivoo, että se joku kuulisi sen ja välittäisi edes hetken verran. Onko se todella niin paljon vaadittu, että ottaisimme lähellemme ne oikeat ihmiset, joiden kanssa elämä ei todellakaan ole helppoa, mutta se on kuitenkin todellista.
Yritän itse pitää ystäviini yhteyttä viikoittain, joihinkin jopa päivittäin, ja sen lisäksi olen ollut aktiivinen palstakirjoittaja monien vuosien ajan; milloin ilkeä, milloin kiltti, milloin epätoivonen milloin rakastunut, milloin mitäkin. Kaunista ja upeaa aikaa, löysin täältä jopa oikean ystävän elämääni :), eikö olekin ihmeellistä!
Silti, miksi on niin paljon ihmisiä, joista kukaan ei muka välitä? Onko se oikeasti totta vai vaan harhainen ajatus?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on totta. Urbaania, jossa naapuria ei tunneta, ei puhuta, ei mitään.... itse aina tarjosin nuohoojalle kahvit:)
Hän sanoi, että harvassa talossa enää keitetään kahvia, tms. jos käy tekemässä töitä:)))) Itselle papumerkki:)
avara sydämeni lohdutti monia ja kuunteli heidän murheitaan. Missä he ovat nyt kun itse tarvitsisin kuuntelijaa?