Valitsin tässä kevään ensimmäisen koeajon reitiksi kierroksen johon sisältyi 20 km pätkä soratietä. Kelirikko oli menossa ja tie oli koko matkan sellaista hyllyvää ja lelluvaa savivelliä, yleensä sitkeää, mutta pahimmissa alhopaikoissa niin veden löystyttämää että ote tuntui olevan koko ajan irtoamassa.
Koko pätkällä en uskaltanut kolmosta suurempaa vaihdetta käyttää, etupäässä taisin ajaa kakkosella (5 vaihdetta on pyörässä, kyseessa 230 kg painava v-4 moottorinen Honda).
Ei ole tarkoitus toista kertaa hakeutua mokomille tienpätkille, mutta siltikin kysyn, että mikä on oikea tapa ajaa tuollaista tietä.
Ennen kaikkea minua jäi askarruttamaan että miten todellinen se nurinajon vaara on, kun kokoajan oli sekä etu että takapäässä sellainen tuntuma että pyörät luistelivat sivusuunnassa; edestakaista ohjausliikettä joutui tekemään jatkuvasti. Mutta entä jos antaisi vain mennä? Onko kyseessä sittenkin vain tuntemus joka yllättää aloittelijan? Kaatumista pelkään tuollaisessa paikassa yli kaiken, sillä ei ole kovin helppoa edes saada pystyyn takaisin tuon painoista pyörää. Sitäpaitsi niistä pakkaa kytkinkahvat yms katkeilemaan.
Koko pätkällä en uskaltanut kolmosta suurempaa vaihdetta käyttää, etupäässä taisin ajaa kakkosella (5 vaihdetta on pyörässä, kyseessa 230 kg painava v-4 moottorinen Honda).
Ei ole tarkoitus toista kertaa hakeutua mokomille tienpätkille, mutta siltikin kysyn, että mikä on oikea tapa ajaa tuollaista tietä.
Ennen kaikkea minua jäi askarruttamaan että miten todellinen se nurinajon vaara on, kun kokoajan oli sekä etu että takapäässä sellainen tuntuma että pyörät luistelivat sivusuunnassa; edestakaista ohjausliikettä joutui tekemään jatkuvasti. Mutta entä jos antaisi vain mennä? Onko kyseessä sittenkin vain tuntemus joka yllättää aloittelijan? Kaatumista pelkään tuollaisessa paikassa yli kaiken, sillä ei ole kovin helppoa edes saada pystyyn takaisin tuon painoista pyörää. Sitäpaitsi niistä pakkaa kytkinkahvat yms katkeilemaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
se on mennyt koska pystyssä olet pysynyt. Ei täällä oikein voi vastata "minnepäin sinun on seuraavassa mutkassa tankoa käännettävä jos soralla luistelee." Ajamalla sitä oppii, pelätä ei pidä eikä olla muutenkaan vartalo jäykkänä, rennosti nauttien oman kokemuksen mukaan. Joka reissu lisää kokemusta, ei muuta kuin nauti ajosta, turvallista matkaa.
Märkää savea on syytä varoa, katurenkaat ei siinä pidä, jos etupää luistaa ja on mutkaa, taikka kallistusta, niin paha tilanne voi tulla. Tasaisella ja suoralla pieni nuljaaminen ei ole niin vaarallista, mutta ei sitä rajaa kannata hakea painavalla asfalltiteille tarkoitetulla pyörällä, lisäksi hiekkateillä eturenkaasta lentelevät kivet hakkaavat nopeasti jälkiä ilman kunnollisia roiskeläppiä ja jäähdyttäjänsuojia yms.
Fiksut valitsee soratien! mitä helvettiä sä teet moottoripyörälllä soratiellä
En lähtisi asfaltilta kuin pakon edessä. Autollakaan ei viitsi huvikseen, kun kivet tekevät tuhojaan.
valita parempi tie ajeluun. En voi käsittää ihmisiä jotka eivät kaksipyöräisiä toisistaan vaikka sellaisen itse omistaa. On enduroa ja katupyörää, sekä muita vempaimia. Näille kullekin laitteille on oma ajopaikkansa, voisiko tässä kohtaa puhua "pyörän luonteesta", joka korostuu toimivuudeltaan parhaiten sille tarkoitetussa ympäristössä. Valitse ajotie suosiolla sellaiseksi mihin pyöräsi on suunniteltu, näin se on parhaimmillaan ja palvelee kuljettajaansa tarjoamalla mukavan ajokokemuksen. Mutta ei välttämättä. Kaikilla pyörillä ei ole hyvä ajaa, ajaa sitten missä tahansa. Jos muun ajolinjan valitset kuin mikä on suositus, voit syyttää huonosta ajotuntumasta enemmänkin itseäsi. Se on selvää että katupyörällä ajaminen sohjossa on tuskaa ja tuntemukset ovat varmasti samanlaisia mitä itse kuvailit. Joskus sitä tulee ajettua joitakin pätkiä hiekkatietä, mutta mukavaa se ei ole mielestäni.
Järkeä siis ajokohteen valitsemisessa pyörällesi ja sinulle siis ensikerralla!
Routavaurioo ja savivelliä ajetaan hartiat rentona tapeilta, sladissa ja hymy topparissa.
Ei kannata ainakaan kovin kovaa ajaa, sillä tiessä voi olla roudan vuoksi kuoppia ja painavan pyörän eturengas uppoaa sinne syvälle ja nurin mennään!
Tässä se taas nähdään että kuinka hyvää huolta suomen valtio pitää tieverkostosta kyllä on rahaa muuanne turhuuksiin haaskattavaksi rekka-autolasteittain mutta ei tieverkoston ylläpitoon.
Hyvin voi ajaa katupyörällä,soralla...tietenkin pitää muistaa että katu sliksit eivät ole tehty soralle.
Itse ajellut lapissa sorateilla katupyörällä,rupulikumi pyörällä tosin olis paljon hauskempi mennä mutkiin
pienessä sladissa....
Valtion on heti korjattava kaikki tiet sellaisiksi, että niillä voi ajaa kovaa moottoripyörällä. Se on tärkeää!
Lisäksi valtioiden on heti kehitettävä sellainen lentokone, jolla voidaan ajaa nokipilvessä. Että saadaan roudattua formulat ja ralliautot ympäri maailmaa suorittamaan hienoa tehtäväänsä. Rahan keräämistä harvoille. Tämäkin asia on tärkeä. Vihreät valpastukaa ja tehkää aloitteita!
Monien on pakko ajaa soralla katupyörällä, ei kaikki asu kestopäällystetien varrella ja muutenkin on ajettava maaseututeitä mökeille jne, se on joskus ihan mukavaakin, kun sovittaa nopeudet tien mukaan. Pyörä on varustettava eturoiskeläpällä, jäähdyttäjänsuojalla ja pohjapanssarilla, kivet hakkaa muuten pinnat nopeasti hajalle.
Sorateiden varressa asuvilla on tähän aikaan vuodesta kuulkaa ihan toiset murheet kuin pohtia, pääseekö siellä miten lokoisasti ajamaan moottoripyörällä.
Moottoripyörä on nykyisin vaan miesten lelu, jolla ajellaan huvikseen. Ei sillä enää viedä 20-kiloista Huskvarnan moottorisahaa tarakalla työmaalle kuten ennen vanhaan. Vielä muistan ajat kun mp:llä toiset ajoivat sahalle töihin kesät talvet. Sama juttu kuin että ennen oli työhevosia, nykyään pelkkiä leikkihevosia.
Älä höpötä, jos et tästä ajasta mitään tiedä. Aina kun on hyvät kelit, asiat hoidetaan moottoripyörällä, laukkuihin menee pienemmät kauppaostoksetkin, jos ei kapasiteetti riitä, otetaan auto käyttöön.
Onhan se tietysti äkkiseltään vaikean tuntuista soralla päästellä kun nykyisin näkyy tuo soralla ajo taito kadonneen.Tosiaan sen pyörän pitää antaa vähän itse ohjautua soralla eikä jängätä vastaan kun se tekee niitä pikku liikkeitään"elää soralla".Mulla tietysti helppo sanoa kun koko nuoruuden pääasiassa sora teillä ajelin ja en tuota pyörän painoa itse ole ajatellut koskaan sen kummemmin eihän tollaset engelsmannit ja tuutit kovin keveitä olleet ja nyt mennään 365kg painosella kuten ennenkin soralla tai asfaltilla.Tässäkin tekee harjoitus mestarin et jos on sorateitä niin ajakaa tulee sitä kokemusta ja homma alkaa käydä kuin tanssi.
Kiitos kiitos, vastasit ite asiassa paremmin kuin minä osasin kysyäkään.
Juuri tuota ajoin takaa, kun pahkuloin sen kaatumisvaaran todellisuutta.
Asiahan on tietysti niin, että vaikka pito heikkenee, ja pyörä alkaa siitä syystä tehdä omia liikkeitään, niin se ei siltikään katoa tyystin, niinkuin jäätiköllä tapahtuu. Jäällähän ei ole mitään tehtävissä jos etupyörä lähtee alta. Mutta lillingissä pitoa on kuitenkin jonkinverran niin että veto ja mahdollinen kiindytys korjaa heti kallistuman, sekä oikaisee pyörän, aivan kuten kovalla tielläkin kaarteesta ulos tultaessa.
Juuri tuollaiselta se tuntuikin, ja olishan se pitänyt itsekin osata pukea sanoiksi, ei kahtakymmentä kilometriä aja kaatumatta jos kaatumisvaara on niin todellinen kuin miltä se tuntuu.
Kylmä rengashan siinä oli koko matkan siellä yhen paikan ympärillä, mutta asia on siis sittenkin niin, että se on mahdollista ajaa ilman tuota rengasta, vaikka iloisesti vihellellen :)
Hyvää kevätkesää !