En halua enää

88999888

Olin onnellisempi kuin ikinä kun suunnittelin perhettä mieheni kanssa. Kaikki oli hyvin ja järjestyisi kyllä jotenkin. Olin tietoinen mieheni hämärästä ja masentuneesta menneisyydestä,josta hän ei halunnut kanssani keskustella. Nyt hän on kuollut ja minä olen yksin unelmieni ja suunnitelmieni kanssa. Hän jätti minut pahimpaan tilanteeseen mihin toisen ihmisen voi jättää. Tulevaisuudensuunnitelmani ovat pirstaleina. Se mitä tulevaisuudessani tällä hetkellä olisi luvassa on jotain mitä en todellakaan halua. Yksin lapsen kanssa neljän seinän sisällä. Kaveritkin muuttaneet jo kauas pois. Kaupungissa jota vihaan. Yksin. Ihmiset hoputtavat ja hoputtavat pääsemään asiasta yli ,yrittävät piristää vauvajutuillaan. En kykene ajattelemaan koko muksua, se muistuttaa vaan kaikesta mitä menetin. Ihmiset hokevat,että löydän uuden miehen jonka kanssa olen niin hiton onnellinen.. Miten tälläisestä pääsee yli ja jaksaa hoitaa lasta? Välillä teeskentelen itselleni että kaikki on kuin ennenkin ja silloin toki jaksan miettiä asioita,mutta toivotonta tulevaisuuttani en todellakaan. Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia tai siitä ylipäässeitä?

4

621

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • whathel

      Koitahan jaksaa..
      Elä please siirrä lapseesi sitä surua, se on kuiteki täysin syytön tapahtuneeseen ja tarvitsee nyt sun huomion!
      Missähän päin Suomea mahtaa olla näinkin köpsä kaupunki jota oikein vihata täytyy :D

      • xym

        Nyt ei ole aloittajan asiat kohdallaan. Kerro neuvolatädille koko stoori, tai neuvolassakin on psykologi jos pidät sitä parempana kuin terveydenhoitajallesi avautumista. Tarvitset apua, ja vauva tarvitsee apua.
        Jos et edes vauvasta jaksa yhtään innostua, mieti olisiko lapselle parempi jokin sijaisperhe tai peräti adoptio. Nyt lapsi kärsii, hänen kehityksensä kärsii, tämän tragedian takia. Eikö sinulla ole ketään lähisukulaista, jonka luokse voisit muuttaa mitä pikimmin, ns. kotipuoleen?
        Vauvamasennus ja traumaattinen suru ei ole ollenkaan kepeä yhdistelmä, lupaa hakea apua ja rehellisesti kertoa apua hakiessasi miten asiasi ovat!
        Elämän ollessa noin pirstaleina tarvitset paljon konkreettisempaa apua kuin kepeät kehotukset piristyä, ihmisiltä joille ei koskaan ole sattunut mitään rankkaa.
        Rakennat sitä uutta hyvää elämää sitten myöhemmin kun jaksat, sovitaan näin!


    • 9+10

      mitäs jos muuttaisit toiseen kaupunkiin vauvan kanssa ja aloittaisit alusta,kaiken ! no mitäs tuumit ?

    • MsX

      Otan osaa suruusi ja ymmärrän, että mielesi on raskas ja tuntuu ettei saa mistään kiinni.
      Se mitä kipimmin nyt tarvitset on toisten ihmisten tuki. Tarvitset juttuseuraa ja sitä, että saat käydä läpi niitä asioita, kaikkia, mitä vain, mikä mielessäsi raskaina ajatuksina painaa. Ja levätä silloin kun siltä tuntuu. Menneisyyttä ei voi muuttaa, ei kukaan haluaisi sellaista murhetaakkaa kannettavakseen. Sinulla on nyt raskasta, mutta usko että elämä vielä hymyilee sinulle ! Jopa näin murheellisesta tilanteesta voit ja pääset hyvään elämään ! Aikaa se vie, mutta aika parantaa ja sinulle avautuu uusia ovia kun vain uskallat lähteä ulos katsomaan, mitä kaikkea kuitenkin elämä sinulle tarjoaa !

      Täällä ihmisten joukossa on niin miljoonia erilaisia surullisia tarinoita, yksinäisiä ja murheen murtamia ihmisiä. Toivoisin että suomalaiset tulisivat toistensa luo enemmän, eikä kartettaisi naapuriakaan niin kuin ruttoa. Yhteisöllisyys olisi hyväksi, pienikin yhteisö. Joillain on onnea, kun on hyvä tukiverkosto esim.sukulaisten kesken. Jos sitä ei ole, täytyy apua ja tukea etsiä.
      Kannustan myös sinua hakeutumaan neuvolaan juttelemaan tai terv.keskuksen psykologille tmv. Jos henkilö ei tunnu ymmärtäväiseltä, vaihda vain toiselle. Ja sitten kun jaksat, koita hakeutua esim.vauvamuskariin tmv. Sieltäkin saat varmasti ystäviä. Parasta olisi ehkä tukiryhmä, jossa muita vaikeassa elämän tilanteessa olevia.


      Paljon tsemppiä sinulle !

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      119
      1682
    2. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      99
      1498
    3. Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä

      Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy
      Maailman menoa
      37
      953
    4. Multa sulle

      Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M
      Ikävä
      29
      889
    5. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      38
      831
    6. Nainen, olen tutkinut sinua paljon

      Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm
      Ikävä
      50
      796
    7. Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?

      Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s
      Ikävä
      43
      758
    8. Okei nyt mä ymmärrän

      Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘
      Ikävä
      56
      748
    9. Olet myös vähän ärsyttävä

      Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.
      Ikävä
      37
      740
    10. Onko sulla empatiakykyä?

      Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet
      Ikävä
      37
      720
    Aihe