En halua enää

88999888

Olin onnellisempi kuin ikinä kun suunnittelin perhettä mieheni kanssa. Kaikki oli hyvin ja järjestyisi kyllä jotenkin. Olin tietoinen mieheni hämärästä ja masentuneesta menneisyydestä,josta hän ei halunnut kanssani keskustella. Nyt hän on kuollut ja minä olen yksin unelmieni ja suunnitelmieni kanssa. Hän jätti minut pahimpaan tilanteeseen mihin toisen ihmisen voi jättää. Tulevaisuudensuunnitelmani ovat pirstaleina. Se mitä tulevaisuudessani tällä hetkellä olisi luvassa on jotain mitä en todellakaan halua. Yksin lapsen kanssa neljän seinän sisällä. Kaveritkin muuttaneet jo kauas pois. Kaupungissa jota vihaan. Yksin. Ihmiset hoputtavat ja hoputtavat pääsemään asiasta yli ,yrittävät piristää vauvajutuillaan. En kykene ajattelemaan koko muksua, se muistuttaa vaan kaikesta mitä menetin. Ihmiset hokevat,että löydän uuden miehen jonka kanssa olen niin hiton onnellinen.. Miten tälläisestä pääsee yli ja jaksaa hoitaa lasta? Välillä teeskentelen itselleni että kaikki on kuin ennenkin ja silloin toki jaksan miettiä asioita,mutta toivotonta tulevaisuuttani en todellakaan. Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia tai siitä ylipäässeitä?

4

615

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • whathel

      Koitahan jaksaa..
      Elä please siirrä lapseesi sitä surua, se on kuiteki täysin syytön tapahtuneeseen ja tarvitsee nyt sun huomion!
      Missähän päin Suomea mahtaa olla näinkin köpsä kaupunki jota oikein vihata täytyy :D

      • xym

        Nyt ei ole aloittajan asiat kohdallaan. Kerro neuvolatädille koko stoori, tai neuvolassakin on psykologi jos pidät sitä parempana kuin terveydenhoitajallesi avautumista. Tarvitset apua, ja vauva tarvitsee apua.
        Jos et edes vauvasta jaksa yhtään innostua, mieti olisiko lapselle parempi jokin sijaisperhe tai peräti adoptio. Nyt lapsi kärsii, hänen kehityksensä kärsii, tämän tragedian takia. Eikö sinulla ole ketään lähisukulaista, jonka luokse voisit muuttaa mitä pikimmin, ns. kotipuoleen?
        Vauvamasennus ja traumaattinen suru ei ole ollenkaan kepeä yhdistelmä, lupaa hakea apua ja rehellisesti kertoa apua hakiessasi miten asiasi ovat!
        Elämän ollessa noin pirstaleina tarvitset paljon konkreettisempaa apua kuin kepeät kehotukset piristyä, ihmisiltä joille ei koskaan ole sattunut mitään rankkaa.
        Rakennat sitä uutta hyvää elämää sitten myöhemmin kun jaksat, sovitaan näin!


    • 9+10

      mitäs jos muuttaisit toiseen kaupunkiin vauvan kanssa ja aloittaisit alusta,kaiken ! no mitäs tuumit ?

    • MsX

      Otan osaa suruusi ja ymmärrän, että mielesi on raskas ja tuntuu ettei saa mistään kiinni.
      Se mitä kipimmin nyt tarvitset on toisten ihmisten tuki. Tarvitset juttuseuraa ja sitä, että saat käydä läpi niitä asioita, kaikkia, mitä vain, mikä mielessäsi raskaina ajatuksina painaa. Ja levätä silloin kun siltä tuntuu. Menneisyyttä ei voi muuttaa, ei kukaan haluaisi sellaista murhetaakkaa kannettavakseen. Sinulla on nyt raskasta, mutta usko että elämä vielä hymyilee sinulle ! Jopa näin murheellisesta tilanteesta voit ja pääset hyvään elämään ! Aikaa se vie, mutta aika parantaa ja sinulle avautuu uusia ovia kun vain uskallat lähteä ulos katsomaan, mitä kaikkea kuitenkin elämä sinulle tarjoaa !

      Täällä ihmisten joukossa on niin miljoonia erilaisia surullisia tarinoita, yksinäisiä ja murheen murtamia ihmisiä. Toivoisin että suomalaiset tulisivat toistensa luo enemmän, eikä kartettaisi naapuriakaan niin kuin ruttoa. Yhteisöllisyys olisi hyväksi, pienikin yhteisö. Joillain on onnea, kun on hyvä tukiverkosto esim.sukulaisten kesken. Jos sitä ei ole, täytyy apua ja tukea etsiä.
      Kannustan myös sinua hakeutumaan neuvolaan juttelemaan tai terv.keskuksen psykologille tmv. Jos henkilö ei tunnu ymmärtäväiseltä, vaihda vain toiselle. Ja sitten kun jaksat, koita hakeutua esim.vauvamuskariin tmv. Sieltäkin saat varmasti ystäviä. Parasta olisi ehkä tukiryhmä, jossa muita vaikeassa elämän tilanteessa olevia.


      Paljon tsemppiä sinulle !

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko mokannut?

      Oletko omasta mielestäsi mokannut jotain kaivattusi suhteen?
      Ikävä
      183
      2224
    2. Oletko ymmärtänyt

      Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?
      Ikävä
      170
      1946
    3. Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin

      "Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I
      Perussuomalaiset
      45
      1904
    4. Ottaisitko miten

      Kaivattusi?
      Ikävä
      126
      1596
    5. Ikäero suhteessa

      Huomasin äsken Iltalehden tuoreen artikkelin, jossa kerrottiin, että vain 5% parisuhteista on yli 10v ikäero. Millaisia
      Parisuhde
      64
      1469
    6. Liian paljon hylättyjä ääniä

      Ottakaa avustaja mukaan jos ette osaa äänestää oikein. Moni varmaan sekosi kahden listan ja lipun takia. Oliko tarkoitus
      Maailman menoa
      187
      1452
    7. Tiedän kyllä sen

      Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen
      Ikävä
      77
      1211
    8. Ähtärin vaalitulos ja nyt neuvottelut alkavat

      Keskusta voitti yhden paikan Ähtärissä kun oli hyvin ehdokkaita ( 32) ja kansanedustaja veturina keräämässä ääniä. P
      Ähtäri
      31
      1064
    9. Ärsyttää et olet

      Niin välinpitämätön suhteeni
      Ikävä
      71
      1043
    10. Taas syytöntä illlllkkaa rangaistiin

      Niin se vain paha saa palkkansa ja rääsyämiselle ja räkimiselle laskettiin hinta. Ottaisi nyt tuo onneton lusikan kauni
      Haapavesi
      69
      1007
    Aihe