Olen 16v poika ja aika helvetin omituinen.
Mulla on koulussa kokoajan sellainen piinava ja ahdistava tunne. Tuntuu kun pala olis kurkussa ja kieli turpoais. Olen huomannut muutamien (ihan hyvännäköistenkin)tyttöjen katsovan muhun päin, mutta tunnen oloni kuitenkin rumaksi ja etsin kokoajan vikoja itsestäni. Olen kateellinen jätkille joilla on tyttöystävä, mutta en kuitenkaan itse USKALTAISI jos tulisi mahdollisuus.
Mulle on tytöt tullu puhumaan, mutta olen aina ollut niin hermostunut että olen yrittänyt puhua mahdollisimman lyhyesti ja hiljaa ja sen takia vaikutan varmaan epäkohteliaalta ja tympääntyneeltä, varsinkaan kun en hymyile paljoa. Mikähän helvetti tähän oikein auttaisi. En tahtois jäädä miksikään yksinäiseksi nyhjääjäksi, mutten uskalla kuitenkaan tehdä aloitteita, ENKÄ EDES OTTAA NIITÄ VASTAAN.
Yleensä kun tyttö katsoo muhun päin, arvelen sen heti katsovan minua tyyliin: "Hyi helvetti toi on ruma ja vastenmielinen." Ja kun katson johonkin tyttöön päin ja tyttö huomaa sen ja meidän katseemme kohtaa ihan sekunnin sadasosaksi tms. älkää mun käden hikoilemaan ja alan hermostumaan.
Olen muutenkin tällainen sosiaalisesti invadilisoitunut, mutten ole kuitenkaan masentunut tai muutenkaan henkisesti sairas.
OLEN HELVETIN KYLLÄSTYNYT OLEMAAN TÄLLAINEN AVUTON NÖSSÖ JA OLEN VIELÄ KYLLÄSTYNEEMPI KATSOMAAN SIVUSTA KUN MUUT ELÄVÄT ELÄMÄÄNSÄ SAMAAN AIKAAN KUN MINÄ VAIN SEISON TIENSIVUSSA!
Mulla on koulussa kokoajan sellainen piinava ja ahdistava tunne. Tuntuu kun pala olis kurkussa ja kieli turpoais. Olen huomannut muutamien (ihan hyvännäköistenkin)tyttöjen katsovan muhun päin, mutta tunnen oloni kuitenkin rumaksi ja etsin kokoajan vikoja itsestäni. Olen kateellinen jätkille joilla on tyttöystävä, mutta en kuitenkaan itse USKALTAISI jos tulisi mahdollisuus.
Mulle on tytöt tullu puhumaan, mutta olen aina ollut niin hermostunut että olen yrittänyt puhua mahdollisimman lyhyesti ja hiljaa ja sen takia vaikutan varmaan epäkohteliaalta ja tympääntyneeltä, varsinkaan kun en hymyile paljoa. Mikähän helvetti tähän oikein auttaisi. En tahtois jäädä miksikään yksinäiseksi nyhjääjäksi, mutten uskalla kuitenkaan tehdä aloitteita, ENKÄ EDES OTTAA NIITÄ VASTAAN.
Yleensä kun tyttö katsoo muhun päin, arvelen sen heti katsovan minua tyyliin: "Hyi helvetti toi on ruma ja vastenmielinen." Ja kun katson johonkin tyttöön päin ja tyttö huomaa sen ja meidän katseemme kohtaa ihan sekunnin sadasosaksi tms. älkää mun käden hikoilemaan ja alan hermostumaan.
Olen muutenkin tällainen sosiaalisesti invadilisoitunut, mutten ole kuitenkaan masentunut tai muutenkaan henkisesti sairas.
OLEN HELVETIN KYLLÄSTYNYT OLEMAAN TÄLLAINEN AVUTON NÖSSÖ JA OLEN VIELÄ KYLLÄSTYNEEMPI KATSOMAAN SIVUSTA KUN MUUT ELÄVÄT ELÄMÄÄNSÄ SAMAAN AIKAAN KUN MINÄ VAIN SEISON TIENSIVUSSA!
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihan kun mä olisin kirjottanu ton, mulla on ihan sama tilanne. jostain syystä itsetuntoni on todella huono
ihan niinku mä
Anna kaiken tapahtua itsestään. Ei tarvitse yrittää vääntää mitään väkisin.
Sitähän mä olen kokoajan tehnytkin.... ODOTELLUT!
Olen odotellut maailman rauhaa ja vaikka mitä, mutta mikään niistä ei ole koskaan toteutunut.
Eikä mitään tapahdu itsestään, ellen itse tee mitään asian eteen.
Jos poika on passiivinen, niin ei tytöillä ole arvatenkaan mitään kovin isoa hinkua edes yrittää ottaa yhteyttä poikaan ja tutustua siihen kunnolla.
Vain tytöille voi kaikki tapahtua itsestään.
pidä perjantai-iltana hauskaa ja rohkasuryyppy ;)
...runkkaamaan, se auttaa.
Joskus vähän samanlainen nyhverö. Koulussa oli hyvän näköisiä tyttöjä ja jostain syystä mulla on herkät silmät ja näytän aina väsyneeltä ja kalpealta, mutta kun pääsee koulusta pois niin olen aivan erillainen. Nykyään osaan olla edes hieman normaali koulussakin. Itse luulen että pitäisi olla enemmän, kuin muutkin olla mukana kaikessa ja ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa nössöily. Rohkaisuksi yleensä mietin asiaa, että nyt tehdään asialle jotain eikä meinata, sillä elämästä ei tule muuten mitään! Joskus pieni ryyppy rohkaisee...