Kysymyksiä lisää!!!

Mikäs siinä, mikäli minulle joskus poikasia ilmaantuisi. Henkilökohtaisesti pidän lisääntymistä vastuuttomana ja väärin syntyvää lasta kohtaan, koska hänet on tuotu tänne vastoin hänen omaa tahtoaan. En siis itse haluaisi lapsia eikä niitä näillä näkymin ole tulossakaan.

Teoreettisesti ajatellen kuitenkin tukisin lastani ja kannustaisin häntä puntaroimaan erilaisia vaihtoehtoja, mutta ilman muuta hänen vakaumustaan kunnioittaisin.

... On hänen valintansa, kannatan sitä. Sama asia koskee ev-luttia, tai mitä tahansa (mutta riparille-koska-siitä-saa-rahaa-rumbaan en ala).

Toisaalta, en haluaisi lapseni opiskelevan ev-lut (tai mtn muuta) uskontoa koulussa, sillä uskonnot kuuluvat kirkkoihinsa, eivät kouluihin (voin kirjoitaa esseen jos kaipaat perusteluja).

Jehovat ovat ihan "ok", heidän kanssaan on mukava keskustella.

Mielestäni pahinta kristinuskossa on sen suvaitsemattomuus, itse ainakin pyrin olemaan suvaitsevainen vaikka sukulainen/tuttu ajattelisi asioista erilailla.

Ei, minulle on sama mihin lapseni kääntyy aikuisena, tuen häntä joka tapauksessa. Ainoa ehtoni on se, että lapsi on päättänyt itse valita tiensä, ettei valintaan ole vaikuttanut mitkään ulkopuoliset puolueelliset kehoitukset.

Minun lapseni ei Koskaan moiseen kusetukseen alistuisi. Minun lapseni olisi sen verran fiksu, että kyseenalastaisi kaikkien uskontojen kaikki dogmit. Hän ei myöskään olisi Satanisti, ellei itse tahtoisi.