Olen 14-vuotias poika. Mulla on samanikäinen nettipoikaystävä ja me nähdään aina viikon välein, koska hän asuu toisella paikkakunnalla. Ollaan seurusteltu jo toista vuotta, ja mä sanoisin että se mun elämäni tärkein ja rakkain ihminen. En mä ilman sitä pärjäis.
Juttu on se, että ei olla kummatkaan kerrottu vanhemmille tai kellekään muullekkaan. Aina kun poikaystäväni tulee tänne tai minä menen sinne, niin joudutaan pussaamaan/halaamaan ja puhumaan salassa. Kerran kun istuskeltiin kahdestaan sohvalla ja oltiin just suutelemassa, niin isä käveli kalsareissa sisään ja MELKEIN näki kaiken. No ei mitään, sit se vaan katto vähän oudosti ja lähti lätkimään.
Mun pikkusisko saattaa tietää jotakin. Joskus se vaan kaappas mun kännykän muka pelaamista varten, ja sitten kun menin hakemaan sitä kännykkää siltä, niin siellä se istu lukemassa mun viestejä. Tietysti pelästyin ja aloin huutamaan sille että se ei saa kertoa noista viesteistä kellekkään tai ainakaan isälle. Voi olla ettei se edes lukenut niitä viestejä, mutta ei mulla kyllä oo juurikaan muilta viestejä kun siltä pojalta.
Mä en tiedä pitäiskö kertoa. Poikaystävän kanssa ollaan juteltu asiasta, eikä sekään oo varma. Siinä on aina se vaara, että jos me kerrotaan, niin sitten porukat raivostuu eikä me saatais enään tavata. Sehän oliskin aivan helvetin hienoa. Sitten oliskin kaikki yhtäkkiä pilalla.
Isäkin kyselee jatkuvasti että ''koskas tuot sen tyttöystävän näytille'' tai jotain muuta tuontapaista. Sillon se saattaa tuntua jotenkin sellaselta että olisin tuottanu sille pettymyksen. Äitiä ei vähempää voisi mun asiat kiinnostaa. En mä edes tiedä missä se on, joten tuskin sillä väliä.
Sitten vielä kaverit. Joka päivä saa kuulla kun ne haukkuu homoja tjms. Se sattuu. Mitähän siitäkin seurais jos mä kertosin niille. Tekstaan poikaystävälle koulussa muilta piilossa, koska muuten ne tietysti tulis siihen viereen kyyläämään että kelle ja mitä mä tekstaan. Ja sitten kaikki paljastuis kertaheitolla.
Antakaa kiltit neuvoja että mitä ihmettä tässä pitäis tehdä. Poikaystävän kanssa oon aina todella onnellinen, mutta samalla ahdistunut, että jos vaikka joku ryntääkin nyt ovesta sisään. Tää salailu on vaan niin rasittavaa. Kertoako sitten vai eikö kertoa...
Juttu on se, että ei olla kummatkaan kerrottu vanhemmille tai kellekään muullekkaan. Aina kun poikaystäväni tulee tänne tai minä menen sinne, niin joudutaan pussaamaan/halaamaan ja puhumaan salassa. Kerran kun istuskeltiin kahdestaan sohvalla ja oltiin just suutelemassa, niin isä käveli kalsareissa sisään ja MELKEIN näki kaiken. No ei mitään, sit se vaan katto vähän oudosti ja lähti lätkimään.
Mun pikkusisko saattaa tietää jotakin. Joskus se vaan kaappas mun kännykän muka pelaamista varten, ja sitten kun menin hakemaan sitä kännykkää siltä, niin siellä se istu lukemassa mun viestejä. Tietysti pelästyin ja aloin huutamaan sille että se ei saa kertoa noista viesteistä kellekkään tai ainakaan isälle. Voi olla ettei se edes lukenut niitä viestejä, mutta ei mulla kyllä oo juurikaan muilta viestejä kun siltä pojalta.
Mä en tiedä pitäiskö kertoa. Poikaystävän kanssa ollaan juteltu asiasta, eikä sekään oo varma. Siinä on aina se vaara, että jos me kerrotaan, niin sitten porukat raivostuu eikä me saatais enään tavata. Sehän oliskin aivan helvetin hienoa. Sitten oliskin kaikki yhtäkkiä pilalla.
Isäkin kyselee jatkuvasti että ''koskas tuot sen tyttöystävän näytille'' tai jotain muuta tuontapaista. Sillon se saattaa tuntua jotenkin sellaselta että olisin tuottanu sille pettymyksen. Äitiä ei vähempää voisi mun asiat kiinnostaa. En mä edes tiedä missä se on, joten tuskin sillä väliä.
Sitten vielä kaverit. Joka päivä saa kuulla kun ne haukkuu homoja tjms. Se sattuu. Mitähän siitäkin seurais jos mä kertosin niille. Tekstaan poikaystävälle koulussa muilta piilossa, koska muuten ne tietysti tulis siihen viereen kyyläämään että kelle ja mitä mä tekstaan. Ja sitten kaikki paljastuis kertaheitolla.
Antakaa kiltit neuvoja että mitä ihmettä tässä pitäis tehdä. Poikaystävän kanssa oon aina todella onnellinen, mutta samalla ahdistunut, että jos vaikka joku ryntääkin nyt ovesta sisään. Tää salailu on vaan niin rasittavaa. Kertoako sitten vai eikö kertoa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älähän nyt laps pieni höpsi!
Älä kerro. Ole kaapissa, kunnes lähestyt täysikää.
Mun mielestä on parempi että et vielä kerro. Eikä sun tarviikkaan kertoa vielä. Odota vielä muutama vuosi, koska moni asia ehtii vielä muuttua, sä itsekin kasvat ja vahvistut vielä.
Älä ymmärrä neuvoa väärin, on ihan OK olla homo.
Joskus vielä tulee sellainen aika kun sä et joudu ajattelemaan homoutta koko ajan, siitä niinkuin tulee luonnollinen osa sua. Silloin on hyvä aika kertoa, oot silloin paljon vahvempi ja itsenäisempi.
Homoja ei oikei vielä ymmärretä täysin, se herättää paljon pelkoa, mistä johtuu joidenkin tuntema inho ja viha. Nautit vaan elämästä ja seurustelusta ym.
Muiden mielipiteistä ei pidä liikaa välittää, useimmat ihmiset on todella typeriä ja väärässä, turha pahoittaa mieltään sellaistan takia.
Toi on varmaan söpöintä ikinä! En tajuu miten KUKAAN voisi vastustaa teidän suhdetta! Mutta, tosin, me kaikki tiedetään että maailma on paha paikka, ja miten alamaailman herra Saatana tulee vanhoillislestadiolaisten, konservatiivisten kristittyjen ja muslimien muodossa yrittämään tuhota rakkauden.
Eli kantani on; hankkikaa joku läheinen kaveri jolle kertoa, joku, joka on inhimillinen ja suvaitsevainen. Mutta ehdottomasti ei vielä vanhemmille, jos ei tunnu siltä.
Mites sen sun poikakaverin vanhemmat, mitenköhän ne saattas suhtautua asiaan?
http://www.lastenjanuortennetti.net/
periaatteessa tuossa iässä voi tosin tunnistaa/tunnustaa itsessään homouden, ei tottavie ole vielä aika kuvitella tarvitsevansa vakituista homoseuraa, tämä on taas näitä nykyajan "virtauksia", kun joka tuutista tulee juttuja, miten heti oman seksuaalisen suuntauksensa tunnistettua, tulee löytää se oma ja välttämättä koko elämän ikäinen kumppani, yhteiskuntakin suosii ja hyväksyy mielellään virallisen parisuhteen, mutta muitten homojen elämää yritetään kampittaa "vääränlaisena seksinä" ja entistä nuoremmat menevät tähän sudenkuoppaan ja kuvitellaan, että on hyväksytympi homona, jos on se vakituinen seurustelu kaveri, mutta kun se ei kuitenkaan mene niin, jokaisella on omanlaisensa "taistelu" ja selviytymistarina, ennen kuin perhe ja muu yhteisö hyväksyy kunkin homouden, siinä ei kaveri/kumppani juuri paljoa auta
It seems that i have the same problem with you. Nothing i can do, just hiding in front of friends and families.