Olen kohta lukuvuoden verran taideopetusta saanut ja jos tästä nyt on jotain käteen jäänyt niin piirustustekniikka on kaiketi vähän hienostunut, olen oppinut taidegrafiikasta jotain ja saanut kosketusta kuvanveistoon (joka ei minua kiinnosta). Mainittakoon tässä sivussa että olin aikoinaan lapsena valinnaisessa kuviksessa peruskoulussa ja muistan kun meille joskus työnnettiin vesivärit varmaan opettamatta mitään sen kummemmin ja opettaja sanoi jotenkin ilkeän kuuloisesti että tämä maalaus tms. ei taida olla vahvuuksiasi. Kieltämättä vähän samanlainen olo tulee nyt aikuistenkin koulussa.
Maalausta olen tehnyt ihan pikkuriikkisen ja täytyy sanoa että minulla on jonkinlainen 'fobia' maalausta kohtaan. Taustani on että lapsena tein sarjakuvia ym.viivapiirtämistä (?) ja sitten vähän vanhempana taiteilut jäi kokonaan ennen koulussakäyntiä. Koulussa tuli sitten vastaan käsitteet kuten varjostus, valot, sävyt jne. jotka olivat minulle ihan uutta ja uhkaavaa. Piirustuksen puolella tämä toki vielä menetteli koska tekeminen oli tarpeeksi suoraviivaista ja matemaattista; ohuempia kyniä tai kynän/hiilenvetoja heikompia varjoja varten jne.
-
Piirtäminen tuntuu mukavan siistiltä ja loogiselta mutta maalaustunteja paljon välttelin ja kokeilin itsekseni oppia esim.värien sekoittamista mikä oli melkoista hakuammuntaa. Selkeitä ohjeitakaan ei löytynyt.
-
Saatuani omasta mielestäni fiksunnäköisen luonnospiirroksen tehtyä, oli vaikeaa nähdä varsinaista maalausvaihetta muuna kuin tehtyjen viivojen ympärille kuvittamisena. Tällä tavalla teinkin yhden maalauksen jonka pinnasta tuli karkea ja ryppyinen ja jouduin toteamaan tärkeänä erona piirtämiseen että siveltimenvedot eivät jätä kankaalle ainoastaan tarvittavaa väriä vaan myös siveltimen liikesuuntaus piirtyy kankaalle mikä hankaloittaa touhua selvästi. Värien mahdollinen päällekkäys luo vielä mahdollisia korkeuseroja.
Sivellin myöskin päätyi levittämään kankaalle pienen epätasaisen sotkun kerrallaan jolloin sivellintä oli taas kastettava ja mahdollisesti muotoiltava ja pyöriteltävä jotta se ei tekisi ainakaan pahempaa jälkeä.
-
Mainittakoon että käytin öljyvärejä ja toisena tärkeänä ongelmana oli tietysti se että värit sekoittuvat toisiinsa ellei odota tunti -ellei päiväkaupalla niiden kuivumista.
-
Selkeästi erottuvien viivojen käsitteleminen maalauksessa on jäänyt minulle myöskin mysteeriksi. Miten käsitellään tuuheat, pitkät hiukset joita vielä haarautuu yksittäisinä kasvojen päälle? Kuinka vältetään hiusten 'hukkuminen' kosteaan ihoa kuvaavaan maaliin?
Entäpä esimerkiksi nenä? Luonnossa ei ole lukemani kirjan mukaan mustaa joten erilaisia viivoja ei voi tehdä pikkusiveltimellä tummana ja näky olisi varmaan muutenkin karsea. Jos esim.nenää ympäröivät posket on maalailtu isolla pensselillä luoden sen mukaista jälkeä niin voikohan nenän, silmien tai huulten ääriviivat sitten hoidella pienoissiveltimellä? Vai pitäisikö jotenkin viillellä maalia maalausveitsellä ja toivoa että se levittyy luoden vaikutelmaa viivoista?
-
Valo; ymmärsin että valkoisen sekoittaminen väriin kuin väriin tuo valoa joten tämä lienee pienin ongelmistani. Tosin on aika ärsyttävää joutua käyttämään hyvin montaa eri pensseliä ja toisistaan erillisiä värimössöjä kun kerran yhteen väriin sotkeuduttuaan pensseli on aika vaikea kätevästi puhdistaa.
-
Varjot; Näiden tekemisistä en oikeastaan tiedä mitään.
_________________________
Olen mielestäni aika hyvä piirtäjä ja tykkään myös taidegrafiikasta sen suoraviivaisuuden takia. Olen tehnyt paljon monotypiaa mikä onkin kuin maalausta mutta koska tekniikka asettaa selvät rajoitukset (yksi väri, haluttaessa eri karkeuksia) niin toki maalauksen elävyyttä ei värien osalta saavuteta ja joutuu itse priorisoimaan mielessään mitkä kohdat laatalle maalaa tai jättää maalaamatta, välttämättömien ääriviivojen lisäksi. Mutta olen saanut sen käsityksen että taidegrafiikka on jotenkin paaria-asemassa maineeltaan verrattuna maalaukseen ja veistoon. En tiedä mistä tämä johtuu vaikka ymmärrän että taidegrafiikan 'koneellisempi' ja vähävärisempi jälki ei välttämättä ole niin esteettistä kuin mestarillinen maalaus. Toisaalta monien palvottujen historiallisten maalarien maalaukset (erityisesti vesivärimaalaus) olivat enemmän tai vähemmän sotkuisen näköisiä eivätkä valokuvallisia (kuten jollakin William Bougereaun kaltaisella nerolla) enkä ymmärrä miksei taidegrafiikka monipuolisine tekniikoineen nauttisi enemmän suosiota ja toimisi realistisen, esittävän taiteen välineenä kuten se joskus vuosisatoja sitten ainakin teki. Suuret maalarit ovat voineet tehdä grafiikkaa mutta koskaan ei puhuta suurista graafikoista tai grafiikan tekeleistä vaan aina vain maalauksista ja veistoksista.
Maalausta olen tehnyt ihan pikkuriikkisen ja täytyy sanoa että minulla on jonkinlainen 'fobia' maalausta kohtaan. Taustani on että lapsena tein sarjakuvia ym.viivapiirtämistä (?) ja sitten vähän vanhempana taiteilut jäi kokonaan ennen koulussakäyntiä. Koulussa tuli sitten vastaan käsitteet kuten varjostus, valot, sävyt jne. jotka olivat minulle ihan uutta ja uhkaavaa. Piirustuksen puolella tämä toki vielä menetteli koska tekeminen oli tarpeeksi suoraviivaista ja matemaattista; ohuempia kyniä tai kynän/hiilenvetoja heikompia varjoja varten jne.
-
Piirtäminen tuntuu mukavan siistiltä ja loogiselta mutta maalaustunteja paljon välttelin ja kokeilin itsekseni oppia esim.värien sekoittamista mikä oli melkoista hakuammuntaa. Selkeitä ohjeitakaan ei löytynyt.
-
Saatuani omasta mielestäni fiksunnäköisen luonnospiirroksen tehtyä, oli vaikeaa nähdä varsinaista maalausvaihetta muuna kuin tehtyjen viivojen ympärille kuvittamisena. Tällä tavalla teinkin yhden maalauksen jonka pinnasta tuli karkea ja ryppyinen ja jouduin toteamaan tärkeänä erona piirtämiseen että siveltimenvedot eivät jätä kankaalle ainoastaan tarvittavaa väriä vaan myös siveltimen liikesuuntaus piirtyy kankaalle mikä hankaloittaa touhua selvästi. Värien mahdollinen päällekkäys luo vielä mahdollisia korkeuseroja.
Sivellin myöskin päätyi levittämään kankaalle pienen epätasaisen sotkun kerrallaan jolloin sivellintä oli taas kastettava ja mahdollisesti muotoiltava ja pyöriteltävä jotta se ei tekisi ainakaan pahempaa jälkeä.
-
Mainittakoon että käytin öljyvärejä ja toisena tärkeänä ongelmana oli tietysti se että värit sekoittuvat toisiinsa ellei odota tunti -ellei päiväkaupalla niiden kuivumista.
-
Selkeästi erottuvien viivojen käsitteleminen maalauksessa on jäänyt minulle myöskin mysteeriksi. Miten käsitellään tuuheat, pitkät hiukset joita vielä haarautuu yksittäisinä kasvojen päälle? Kuinka vältetään hiusten 'hukkuminen' kosteaan ihoa kuvaavaan maaliin?
Entäpä esimerkiksi nenä? Luonnossa ei ole lukemani kirjan mukaan mustaa joten erilaisia viivoja ei voi tehdä pikkusiveltimellä tummana ja näky olisi varmaan muutenkin karsea. Jos esim.nenää ympäröivät posket on maalailtu isolla pensselillä luoden sen mukaista jälkeä niin voikohan nenän, silmien tai huulten ääriviivat sitten hoidella pienoissiveltimellä? Vai pitäisikö jotenkin viillellä maalia maalausveitsellä ja toivoa että se levittyy luoden vaikutelmaa viivoista?
-
Valo; ymmärsin että valkoisen sekoittaminen väriin kuin väriin tuo valoa joten tämä lienee pienin ongelmistani. Tosin on aika ärsyttävää joutua käyttämään hyvin montaa eri pensseliä ja toisistaan erillisiä värimössöjä kun kerran yhteen väriin sotkeuduttuaan pensseli on aika vaikea kätevästi puhdistaa.
-
Varjot; Näiden tekemisistä en oikeastaan tiedä mitään.
_________________________
Olen mielestäni aika hyvä piirtäjä ja tykkään myös taidegrafiikasta sen suoraviivaisuuden takia. Olen tehnyt paljon monotypiaa mikä onkin kuin maalausta mutta koska tekniikka asettaa selvät rajoitukset (yksi väri, haluttaessa eri karkeuksia) niin toki maalauksen elävyyttä ei värien osalta saavuteta ja joutuu itse priorisoimaan mielessään mitkä kohdat laatalle maalaa tai jättää maalaamatta, välttämättömien ääriviivojen lisäksi. Mutta olen saanut sen käsityksen että taidegrafiikka on jotenkin paaria-asemassa maineeltaan verrattuna maalaukseen ja veistoon. En tiedä mistä tämä johtuu vaikka ymmärrän että taidegrafiikan 'koneellisempi' ja vähävärisempi jälki ei välttämättä ole niin esteettistä kuin mestarillinen maalaus. Toisaalta monien palvottujen historiallisten maalarien maalaukset (erityisesti vesivärimaalaus) olivat enemmän tai vähemmän sotkuisen näköisiä eivätkä valokuvallisia (kuten jollakin William Bougereaun kaltaisella nerolla) enkä ymmärrä miksei taidegrafiikka monipuolisine tekniikoineen nauttisi enemmän suosiota ja toimisi realistisen, esittävän taiteen välineenä kuten se joskus vuosisatoja sitten ainakin teki. Suuret maalarit ovat voineet tehdä grafiikkaa mutta koskaan ei puhuta suurista graafikoista tai grafiikan tekeleistä vaan aina vain maalauksista ja veistoksista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
-
Pastellipiirtämistä ei ole koulussa käsitelty ollenkaan mutta ilmeisesti pastellilla tulee maalauksellisin jälki ja noin äkkiseltään mestarien pastelliteokset näyttävät vetävän vertoja jopa realistisen maalauksen mestareille. Mikä on sitten pastellipiirroksen status? Onko 'hienompaa' jos pastellipiirroksen tekisi arkin sijasta taululle? Joka tapauksessa minulle on jäänyt se käsitys että puhdas piirtäminen (pieni piirejä lukuunottamatta) on lasten hommaa ja piirtämistä opetellaan vain maalaamista varten eikä piirroksilla ole mitään itseisarvoa vaikka ne olisivat kuinka hienoja.
Itselläni halut ovat realistisen ja luontoa kuvaavan taiteen suuntaan mutta en tiedä kestääkö temperamenttini ja kärsivällisyys maalaamista vaikka toisaalta olen myös vain arka oppimaan ja opettelemaan täysin uusia asioita.
Niin ja en hirveästi oikein osaa perustaa näistä eri tyyleistä; expressionismi, surrealismi, naivismi jne. mitä niitä ikinä onkin. Oma suhtautumiseni on rationaalisuudessaan se että teos joko näyttää siltä mitä se esittää tai sitten ei. Siihen suuntaan haluan itse kehittyä. Kuitenkin erilaiset tekniikat ja välineet mahdollistavat tai rajoittavat esittävyyttä omilla erikoisilla tavoillaan mikä tekee hommasta mielenkiintoisempaa. Sen takia esim.jotain grafiikan enintään muutaman selkeästi erottuvan värin omaavaa teosta jonka haaste perustuu viivapiirustustaitoon ei saisi suoraan vertailla maalauksen realistisuuteen koska käytettävissä olevat värkit asettavat omat rajoitteensa. Molemmat ovat kuitenkin omalla tavallaan kiinnostavia.
Ajatuksia?
-
Pastellipiirtämistä ei ole koulussa käsitelty ollenkaan mutta ilmeisesti pastellilla tulee maalauksellisin jälki ja noin äkkiseltään mestarien pastelliteokset näyttävät vetävän vertoja jopa realistisen maalauksen mestareille. Mikä on sitten pastellipiirroksen status? Onko 'hienompaa' jos pastellipiirroksen tekisi arkin sijasta taululle? Joka tapauksessa minulle on jäänyt se käsitys että puhdas piirtäminen (pieni piirejä lukuunottamatta) on lasten hommaa ja piirtämistä opetellaan vain maalaamista varten eikä piirroksilla ole mitään itseisarvoa vaikka ne olisivat kuinka hienoja.
Itselläni halut ovat realistisen ja luontoa kuvaavan taiteen suuntaan mutta en tiedä kestääkö temperamenttini ja kärsivällisyys maalaamista vaikka toisaalta olen myös vain arka oppimaan ja opettelemaan täysin uusia asioita.
Niin ja en hirveästi oikein osaa perustaa näistä eri tyyleistä; expressionismi, surrealismi, naivismi jne. mitä niitä ikinä onkin. Oma suhtautumiseni on rationaalisuudessaan se että teos joko näyttää siltä mitä se esittää tai sitten ei. Siihen suuntaan haluan itse kehittyä. Kuitenkin erilaiset tekniikat ja välineet mahdollistavat tai rajoittavat esittävyyttä omilla erikoisilla tavoillaan mikä tekee hommasta mielenkiintoisempaa. Sen takia esim.jotain grafiikan enintään muutaman selkeästi erottuvan värin omaavaa teosta jonka haaste perustuu viivapiirustustaitoon ei saisi suoraan vertailla maalauksen realistisuuteen koska käytettävissä olevat värkit asettavat omat rajoitteensa. Molemmat ovat kuitenkin omalla tavallaan kiinnostavia.
Ajatuksia?
Ja jälki varmempaa! On varmasti tärkeää selvittää, mitkä tekniikat ovat niitä omimpia!
Voisitko mitenkään tiivistää asiaasi parille riville?
Laita nuo taustatiedot vaikka omalle blogille, josta niitä voi lukea ajan kanssa. Valitettavasti, ainakaan minä en jaksa lukea noin pitkää tarinaa hakeakseni varsinaista kysymystäsi :)
On niin montaa tapaa maalata, voisi olla hyvä miettiä haluaako siihen maalukseen sileää pintaa vai paksumpaa jälkeä jossa siveltimen jäljet näkyvät selvästi.
Mun mielestä ainakin aluksi on helpompi suhtautua realistiseen maalaukseen jos ajattelee sitä valöörien kautta. Siis miten tumma jokin alue on suhteessa toiseen. Harjoittele maalausta muutamalla värillä, kylmällä ja lämpimällä ja valkoisella ja koita saada näillä aikaan toimiva maalaus. Vähän niinkuin mustavalko valokuva, mutta voit myös hieman yrittää ajatella missä väri on lämintä tai kylmää. Voit näin myös harjoitella sivellintekniikkaa hieman helpommin. Siveltimenvedon suunnalla voi ilmaista esim. kuvattavan muodon suuntaa.
Nenä kuvataan valon ja varjon avulla, lisäksi värillä ja siveltimen vetojen suunnalla. Kyse on hyvin hienovaraisista siirtymistä. Kaikenkaikkiaan omasta mielestäni on parasta hoitaa suurin osa maalin sekoittelusta paletilla ja itse kankaalle koittaa välttää sekoittelua. Siveltimet vedot harvoin paranevat jos niitä alkaa korjailemaan.
"Selkeästi erottuvien viivojen käsitteleminen maalauksessa on jäänyt minulle myöskin mysteeriksi."
Piirustus on piirustus ja maalaus on maalaus ei niitä pidä sotkea keskenään. Paitsi, jos puhutaan valööripiirtämisestä, joka voi hyvinkin palvella luonnoksena maalaukselle mutta siinähän ei ole ääriviivoja vaan ainoastaan kuvan valoisuusarvot. Ihmettelen mikä koulu se sellainen on missä ei selvitetä perusteita jos ne eivät ole jo sisäänpääsyssä tarkistettu niiden asiatietojen hallinta.
Suosittelen maalauksen harjoittelun alkamista pelkällä mustalla tai vain yhdellä värillä. Näin tehden voi perehtyä kuvapinnan muihinkin jäsentelyihin ja samalla samaistua johonkin tapaan muodostaa niitä segmenttejä (maalausjälkiä) mitkä itselle on ominaisia on sitten välineenä pensseli tai veitsi. Se veitsikokeilu on siitä hyvä, että silloin pääsee eroon siitä turhasta yksityiskohtien liian tarkasta kuvaamisesta.
Se maalin siloittelu kankaalle on joku ikivanha pinttymä, kun yritettiin tehdä valokuvamaisia maalauksia mutta nyt se on tarpeetonta ajantuhlausta, kun valokuvaus on keksitty eikä enää tarvitse dokumentoida maalaamalla.
"Se maalin siloittelu kankaalle on joku ikivanha pinttymä, kun yritettiin tehdä valokuvamaisia maalauksia mutta nyt se on tarpeetonta ajantuhlausta, kun valokuvaus on keksitty eikä enää tarvitse dokumentoida maalaamalla."
Eikös ne valokuvamaiset maalaukset näytä eniten mallilta ja siten edusta korkeinta osaamisen tasoa? Maalauksestahan voi tehdä sotkuisen ja sitten kuitata taidottomuutta vetoamalla johonkin tyylisuuntaan.
"Eikös ne valokuvamaiset maalaukset näytä eniten mallilta ja siten edusta korkeinta osaamisen tasoa? Maalauksestahan voi tehdä sotkuisen ja sitten kuitata taidottomuutta vetoamalla johonkin tyylisuuntaan."
Tuota, suurimmalle osalle taiteilijoita se osaamisen mittari taitaa olla jossain muualla kuin valokuvamaisessa kopioimisessa, pipertämisessä. Miksi kilpailla kameran kanssa. Edes ihmisen silmä ei voi kilpailla sen kanssa. Maalaus on maalaus, valokuva on valokuva. Yleensäkin maalauksen luonnollisten ominaisuuksien kumoaminen jollain silottelulla ja nuolemisella on minusta aika outoa jos ajatellaan materiaalivalintaa. Miksi esim. vesivärin hienot ja kauniit ominaisuudet pitäisi heittää huits helvettiin ja pyrkiä hinkkaamaan jotakin valokuvan tarkkaa.
Fine Arts 85 joutunut sinne taidekouluun, kun luulet tällaisia vanhanaikaisia asioita kuuluvaksi nykytaiteen tekemiseen?
"Eikös ne valokuvamaiset maalaukset näytä eniten mallilta ja siten edusta korkeinta osaamisen tasoa? Maalauksestahan voi tehdä sotkuisen ja sitten kuitata taidottomuutta vetoamalla johonkin tyylisuuntaan."
Sain kyllä heti ajatuksen nähtyäni kirjoituksen, että provohan tuo on vai voiko joku tosissaan kysellä tuollaisia taiteen perusasioita ja vielä koulussakin ollut.
Jos nyt kaikesta huolimatta olet tiedoton niin voin kertoa, että se valokuvamainen maalaaminen miljoonien hallussa, mutta taidekuvien tekijöitä on vain rajallisesti ja siihen sitä koulutusta yleensä haetaan. Suomen vanha taide on kyllä tuota kansallista realismiä täynnä, että on tavallaan seurausta siitä että taidehistoriaa tuntemattomat ovat johtuneet tuohon umpikujaan taidekäsityksinensä.
Kyllä ne samat periaatteet, pätee maalauksessa. Selkeä siluetti, ja varjojen käsittely on maalauksessa aivan yhtä tärkeää kuin piirtämisessäkin. Miksi muuten edes opeteltaisiin piirtämään ensiksi, ja sitten vasta maalaamaan, jos kerran piirtämisen periaatteet voi unohtaa heti kun aloittaa maalaamaan?
Vaikka maalauksessa tai hiilipiirroksessa jossa ei ole ääriviivoja, ei ole piirrettyjä ääriviivoja. Niin siltikin asioiden ulkoreunojen artikulointi tai muoto on todella tärkeää. Eli jos on kaksi eri tummuista valöörialuetta vierekkäin, niin niiden väliin muodostuu jonkinnäköinen raja, joka on tärkeä muodon, tilan jne. hahmottamisen kannalta. Silloin käsitellään aivan samoja periaatteita kuin ääriviivaa piirräessä siis.
"""Se maalin siloittelu kankaalle on joku ikivanha pinttymä, kun yritettiin tehdä valokuvamaisia maalauksia mutta nyt se on tarpeetonta ajantuhlausta, kun valokuvaus on keksitty eikä enää tarvitse dokumentoida maalaamalla. """
Jos tekee maalauksen uskollisesti näkemälleen kohteelle, niin silloinko se on heti valokuvien imitointia ja siloittelua? Aikamoinen väite kyllä. Voihan maalata suht paksusti ja vain vähän yksityiskohtia käyttäen, ja siltikin tarkasti. Täytyyhän maalatessa olla uskollinen mallille, miksi muuten edes lähtee käyttämään mallia, jos kokee, että sitä ei tarvitse oikeasti observoida.
http://www.florenceacademyofart.com/Images/Alumni photo/Nick-Alm.jpg
http://www.florenceacademyofart.com/Images/Esempi pittura alunni/jenny.jpg
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?museumfilter=http://www.ateneum.fi&lang=fi&action=gen&artworkclassfilter=http://www.wandora.net/headclass/Maalaus&timefilter=decade187&si=http://www.muusa.net/E42_Object_Identifier/A_I_215_H&query=malli&qtype=http://www.wandora.net/artwork&&imagesize=1
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?museumfilter=http://www.ateneum.fi&lang=fi&artworkclassfilter=http://www.wandora.net/headclass/Maalaus&action=gen&timefilter=decade187&query=malli&qtype=http://www.wandora.net/artwork&si=http://www.muusa.net/E42_Object_Identifier/A_II_1048&imagesize=0
Ei mun mielestä esimerkiksi noi ole mitenkään fotorealistisia. Tai millään tapaa sorruttu johonkin pelkkään yksityiskohtien nypläämiseen, unohtaen kokonaisuuden. Mun mielestä noissa on nimen omaan just järjettömän hyvin kaikissa hallittu toi kokonaisuus.