Kohtuullisen pitkään arastelin yhteydenottoa paikalliselle päihdeklinikalle, vaikka olen alkoholismini itselleni ja läheisilleni myöntänytkin jo vuosia sitten. Osaltaan avun pyytämistä olivat tietysti estämässä ne normaalit syyt, "en kehtaa, koska paikkakunta on pieni ja alkoholiongelma ei sovi edustamani ammattikunnan julkikuvaan", "yritän vielä itse, tuntemattomille ei kuitenkaan pysty asiasta puhumaan" jne. Yksi A -klinikan puoleen kääntymistä ratkaisevasti viivyttänyt seikka oli kuitenkin myös saamani totaalisen väärä informaatio, jota antaumuksella on levitetty tälläkin foorumilla. Kymmeniä kertoja olen lukenut tarinoita siitä miten A -klinikoilla alkoholisteille yritetään opettaa kohtuukäyttöä ja kirjoitellaan holtittomasti reseptejä bentsoille ja muille huumaaville lääkkeille ja näin saadaan aikaan uusi riippuvuus ja sekakäyttöongelma. Nyt voin omasta kokemuksestani kertoa että ainakaan kotipaikkakuntani päihdeklinikalla ei moista harrasteta. Juomishistoriani läpikäymisen jälkeen sosiaaliterapeutti ja sairaanhoitaja kertoivat minulle yksiselitteisesti asian jonka itse jo pitkällä kokemuksella tiesinkin, eli minusta ei koskaan tule alkoholin kohtuukäyttäjää, vaan ainoa vaihtoehto on lopettaa kokonaan. Kun ujosti kyselin kantaa lääkkeiden käyttöön vierotusoireisiin (ehkä taka-ajatuksena se, että olisin saanut pari pamia silloin vielä vaivanneeseen viikon putken jälkeiseen tärinään), vastaus oli yksiselitteinen ei. Päihdeklinikalla ei alkoholiongelmaisille määrätä mitään rauhoittavia tai muitakaan keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Että se siitä "raksujen" jakamisesta jota täälläkin on toitotettu täytenä totena. Tällä hetkellä olen ollut useamman kuukauden raittiina, käyn edelleen säännöllisesti viikottain keskustelemassa klinikalla sosiaaliterapeutin kanssa, enkä käytä lääkkeitä. Ensimmäisen kuukauden ajan käyttämäni antabuksenkin jätin pois sairaanhoitajan kanssa käydyn neuvottelun jälkeen maksa-arvojen kohottua lievästi kuurin aikana. Myös puolisoni on saanut klinikalta keskusteluapua omaan jaksamiseensa alkoholistin läheisenä, sekä kahdestaan hoitohenkilökunnan kanssa, että perhekeskusteluina. Olen kiitollinen saamastani avusta klinikan mahtavalle henkilökunnalle erityisesti ja palvelun tarjoavalle järjestelmälle yleensä. Koen saaneeni veromarkoilleni siinä määrin vastinetta, että olen pyhästi luvannut olla enää koskaan rutisematta päälle kolmenkymmenen kipuavasta ennakonpidätysprosentista. Suosittelen A -klinikan kokeilemista yhtenä vaihtoehtona kaikille alkoholin kanssa kamppaileville.
A -klinikka
M-B
3500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin minä olen saanut A-Klinikalta bentsoreseptin (Tenox). Paljolti on kyse omasta käyttäytymisestä. Jos on kovasti "pamihakuinen", ei niitä määrätä. Kun taas juttelee lekurille avoimesti ongelmastaan, myös reseptit onnistuu.
Tsemppiä Sulle !
A- klinikka on ainoa virallinen terveydenhuoltoorganisaatio sillä sektorilla. Joittenkin mielestä terveyttä ei saa hoitaa. Onhan niitä uskonlahkoja, joka kieltää verensiirrot tai toinen, joka kieltää ehkäisyn jne. Kun jostain syystä jotkut pitävät alkoholismia uskon asiana, tokikin hokien että kyseessä on sairaus, mutta tietenkin sairauden hoitaminen on kiellettyä, se kun vähentäisi mahdollisia tulevia lahkolaisia, koska hoitoa saanut voi parantua. Ja sehän sitten huoni asia se :DDDD
"A-klinikkatoimessa ei ole esim. yhtä näkemystä päihdeongelman luonteesta, sen kehittymisestä ja siitä toipumisesta. Ei ole olemassa myöskään yhtä ainoaa hoito- tai toimintatapamallia."
Pakkohan tuon on olla kerettiläistä ;)
Hoitajat ja terapeutit eivät määrää lääkkeitä, eivät kirjoita reseptejä, eivätkä tyrkytä mitään.
Heillä on valtuudet antaa vain päiväannos kerrallaan, ja nekin ovat mietoja, yleensä Risperdal rauhottavana ja Zopinox nukahtamislääkkeenä.
Pami- tenox- ja muut reseptit saa vain ja ainoastaan lääkäriltä.
Jos joku väittää sellaista, että klinikalla oikein tyrkytetään bentsoja ja reseptejä, niin sehän on huuhaata ja puppua.
Yleensä nämä bentsokiihkoilijat ovat tuskien ja kovan kamppailun kautta päässeet bentsoista eroon, ja ovat voineet ensimmäisen reseptin saadakin klinikan lääkäriltä.
Mutta kun oli niin kivaa ja krapulat hoituivat mukavasti, eli kännääminen muuttuikin bentsojen avulla helpoksi, niin itse hakivat reseptejä lisää muualta.
Tästä he eivät kerrokaan mitään, kunka itsensä koukkuun saivat.
Vastoin kieltoja pitkäaikaisesta käytöstä.