Sielu huutaa

Sielu huutaa



Kirkuva sielu.

Mustat ajatukset seuranain,
epätoivon hetket ei valoa lain.

Pysyväisyyden monumentti alla jalkojen,
ikuisuutta huokuva kallio vakaana elämän hetkissä.

Ei turvaa missään, tuulet heikkojen sielua repien.

Avattu takki vasten puhuria taituroin,
jyrkänteen reunalla alla vain tyhjyys

Miekka tuettuna kivien väliin,
varmoin askelin etenen.

Jalkani terävään terään painautuen,
veri tippuen tyhjyyteen.

Ajattomaan aikaan jossa ei ole alkua eikä loppua.

Mitä muutamasta punaisesta pisarasta,
matka kuitenkin etenee kohti toisen kallion reunaa.

Hitaasti hivuttaen saavumme määrän päähän,
perillä tuska on merkityksetön,
olemme saapuneet jonnekkin.

Elämämme pieniä polkuja kulkien.

Hymyilemme perillä.

R.S
15.04.2010
3235
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Moi

Mahtava kuvaus sielultaan masentuneesta oliosta, katkera viesti luovuttaako.

Mutta ,,, Mutta lopussa asuu toivo.. jos sittenkin pääsemme perille..

Koskettava ja samalla kaunis..

Kiitos kaikkien horjuvien puolesta tästä teoksesta..

Äänestä
  • Voisitko koboltti lopettaa tämän itsellesi vastailun?
    Kahdeksan eri ihmistä kävi sinulle kommentoimassa n. 15 min sisällä,
    kun tälle palstalle ei edes viikossa eksy kahdeksaa uutta ihmistä????

    Äänestä

  • 19 kirjoitti:

    Voisitko koboltti lopettaa tämän itsellesi vastailun?
    Kahdeksan eri ihmistä kävi sinulle kommentoimassa n. 15 min sisällä,
    kun tälle palstalle ei edes viikossa eksy kahdeksaa uutta ihmistä????

    Minulla on runojen ja aforismien kirjoittelussa niin paljon työtä , etten muutenkaan kerkiä vastaamaan viesteihin.
    Jos kirjoittaa noi 6-7 runoa ja saman verran aforismeja päivässä, ei todellakaan ole aikaa tehdä tälläistä.
    Vain suuri raukka ei jätä tietoa viestistään kuka kirjoitti. Jos on jotain valittamista.,

    Polkusi löytyy täältä.http://keskustelu.suomi24.fi/node/9002614#comment-43644882

    Minä vastaan vain kobolt_alkuvoima nimellä viesteihin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


koboltti1 kirjoitti:

Sielu huutaa



Kirkuva sielu.

Mustat ajatukset seuranain,
epätoivon hetket ei valoa lain.

Pysyväisyyden monumentti alla jalkojen,
ikuisuutta huokuva kallio vakaana elämän hetkissä.

Ei turvaa missään, tuulet heikkojen sielua repien.

Avattu takki vasten puhuria taituroin,
jyrkänteen reunalla alla vain tyhjyys

Miekka tuettuna kivien väliin,
varmoin askelin etenen.

Jalkani terävään terään painautuen,
veri tippuen tyhjyyteen.

Ajattomaan aikaan jossa ei ole alkua eikä loppua.

Mitä muutamasta punaisesta pisarasta,
matka kuitenkin etenee kohti toisen kallion reunaa.

Hitaasti hivuttaen saavumme määrän päähän,
perillä tuska on merkityksetön,
olemme saapuneet jonnekkin.

Elämämme pieniä polkuja kulkien.

Hymyilemme perillä.

R.S
15.04.2010

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu