Sitä rakastaa kerran, kerran tai ehkä kaksi elämässään. Sitten kun ei sitä rakasta saa sitä tyytyy korvikkeisiin. Etsii ,etsii, etsii sitä jotakin ja joka kerta vain pettää itseään ja samalla jotain toista. Aina uudelleen ja uudelleen sama kuvio ja sydämessä kipu vain kasvaa ja tyhjyys. Miksi kaiken pitää olla näin?
Näinkö se menee
Huutaa tuuleen
6620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän tunteen, tyhjyys tyhjyys ..surullinen tyhjä olla ilman sydämen rakasta..
päätyyt yhteen sen rakkaan kanssa ja elää onnellisen yhteisen elämän... tästä in historiassa esimerkkejä runsain mitoin.
suokaa haavoihin? Noinhan se menee. Vaan ei kaikilla.
siis suolaa
Tapasin poikaystäväni lukiossa. Ensimmäinen puolivuotinen oli ihanaa ensihuumaa. Pari kuukautta sitten yhtenä päivänä rakkaus vain oli poissa. Tämä ei ole rakastumisen muuttumista rakastamiseksi, vaan rakkaus aivan oikeasti katosi. En tunne rakkautta, vain muutaman hetken toivoa, mutta suurin osa ajasta menee pohtiessa tätä asiaa. Olemme paljon yhdessä ja esitän iloista. Minua ahdistaa ja kuvottaa. Voiko rakkaus loppua äkkiä tulematta ikinä takaisin? Miten tunteen voi saada palaamaan? Onko rakkaus tahdon asia? Toivon, ettei Neon 2 laula totuutta: "Ei polku tää vie mihinkään, nyt sen nään kun vihdoin silmät aukaisen. Niin usein pettää itseään, ei edes tahdo ymmärtää et joskus rakkauskin kuolee itsestään".
Kyllä voi tunteet sammuakkin,onhan kaikenlaisia tunteita olemassa.Voi suhteen tietyssä ajan jaksossa palatakkin..häipyäkseen taas pois .Minä olen tuntenut näin .