Veljemme menehtyi pari kuukautta sitten, hänellä ei ollut lapsia, mutta vaimo oli. Omaisuudet näillä puolisoilla oli suunnilleen saman suuruiset, eli tasinkoa leski ei saa. Eikö kuvio ole normaalisti se että leski perii, mutta perintö siirtyy takaisin meidän suvulle kun leski aikanaan kuolee? Nyt leski sanoi että hän luovuttaakin perinnön suoraan omille lapsilleen, saamme sitten odottaa perintöä kauemmin, jos nyt koskaan sitä edes saamme. Ei kai hän oikeasti voi noin tehdä? Väittää että on tämän tarkastanut lakimieheltä, jonka muutes aikoo palkata tekemään perunkirjoituksen.
Meneekö oikeasti näin?
Ihmettelen kuvioita
8627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sillä leski perii sekä niiden omat lapset.Ja kun leski kuolee kaikki menee lapsille ei teille sori vaan.Ainoastaan jos on ollut testamentti teidän hyväksi niin silloin saatte osan.Veli eikä suku peri mitään ikinä,jos perittävällä on elossa oleva ensisijainen perillinen eli vaimo tai lapset.Jos niitä ei ole eikä testamenttia menee perintö jakoon toissijaisille perillisille ensin äiti ja isä ja sitten veljet ja siskot jne.Ei veli peri silloinkaan penniäkään jos testamentti vaikka kulkukissoille tehty vaikka ei olisi muita perillisiä ollenkaan eli ei suomessa mitään lakia ole jotta menee suvulle.Nixnax Varmaan vahvistaa tämän.
Leski perii ja lesken kuoltua omaisuus siirtyy takaisin miehen sukuun.
Leski voi luopua perinnöstä jolloin hänen sijaan tulee muut perijät.
Eli ensisijaisesti vanhemmat ja jos nämä ovat kuolleet niin heidän lapset eli vainajan sisarukset.
Antakaa lesken kaikessa rauhassa luopua perinnöstä, älkää puuttuko mitenkään perunkirjoitustilanteessa luopumisilmoitukseen.
Aloittakaa sitten jonkin ajan päästä juridiset toimet ja vaatikaa perinnönjakoa sillä perusteella että luopumisen johdosta perintö siirtyi miehen sukuun (kuka se nyt onkin joka perii).
Käsittääkseni leski ei voi tehdä mitään juridisesti sitovia sopimuksia sen suhteen että perintö siisrtyisi hänen lapsilleen, perintökaari (siis. laki) määrää miten kuvio menee.
>>Käsittääkseni leski ei voi tehdä mitään juridisesti sitovia sopimuksia sen suhteen että perintö siisrtyisi hänen lapsilleen, perintökaari (siis. laki) määrää miten kuvio menee.
>>Käsittääkseni leski ei voi tehdä mitään juridisesti sitovia sopimuksia sen suhteen että perintö siisrtyisi hänen lapsilleen, perintökaari (siis. laki) määrää miten kuvio menee.
"Jos hän yksinketaisesti kieltäytyy perinnöstä siinä uskossa että hänen sijaan tulevat omat lapset."
Ap:n kirjoituksesta tulee tosiaan mielikuva, että leski kuvittelisi voivansa luopua perinnöstä lastensa hyväksi. Toisaalta ap. mainitsee lesken konsultoineen lakimiestä, joten jos leski ei ole valinnut alansa tohelointa yksilöä, niin viimeistään siinä vaiheessa leskelle valkenee, ettei suora perinnöstäluopuminen onnistu.
"Tietenkin jos hän ottaa perinnön vastaan ja sitten lahjoittaa perinnön lapsilleen, mutta verotuksellisessa mielessä siinä ei ole mitään järkeä."
Ei tietenkään normaalitapauksessa olisikaan, jos kyseessä olisi perintö, johon sekä ensisijainen perillinen (tässä tapauksessa leski) että tämän lapset ovat suoraan alenevan polven perillisiä. Siis jos isovanhempi kuolee, niin tämän lapsen ei kannata ottaa perintöä verotussyistä vastaan, jos aikoo kuitenkin luopua siitä heti omien lastensa hyväksi. Mutta tässähän ei ole lainkaan samasta kyse. Leski on saamassa lapsettomana kuolleen puolisonsa perinnön, joten hänen on otettava se vastaan ja maksettava verot - jos mielii saada perinnöstä jotain hyötyä omille lapsilleen. Ja nixnax jo selitti, mitkä seuraamukset mahdollisella lahjoituksella ovat eli jos leski elää riittävän pitkään lahjoituksen jälkeen, niin ap:n suku jää nuolemaan näppejään.
Ilmeisesti vainaja ei jättänyt testamenttia, koska ap. ei sellaisesta maininnut. Ilman sitä ei muilla kuin asianosaisilla taida olla mitään mahdollisuutta tietää, mitä vainaja olisi halunnut omaisuudelleen leskensä jälkeen tapahtuvan. Eikä asianosaisillakaan kenties muuta kuin omia värittyneitä mielipiteitään. Me vastaajat emme siis voi tietää, olisiko vainaja mieluummin suonut omaisuuden palaavan omaan sukuunsa vaiko nähnyt sen hyödyttävän puolisonsa jälkikasvua. Kumpi tahansa on täysin mahdollista ja siksi on ehkä turhaa hehkuttaa lainkierrolla ja porsaanrei'illä.
>>Eikö kuvio ole normaalisti se että leski perii, mutta perintö siirtyy takaisin meidän suvulle kun leski aikanaan kuolee?
Kertoisitko vielä kuinka silloin perintö menee, jos ensiksi kuollut puoliso on testamentannut veljelleen omaisuutensa. Eli vainajan vaimolle tehtävän tasingon jälkeen veli saa perinnön. Mutta sitten tuon vaimon kuoltua, periikö veli enää tästä tasingon osuudesta mitään? Vai jääkö perintö siihen mitä veljensä kuoltua sai?
Veli sai testamentilla mitä sai ja lesken perii vain hänen perillisensä ilman mitään sukujen välisiä jakoja.