Pimeitä mietteitä

Ei synkkää kirjoitti:

No, se on oikeastaan niin (nyt kuvittele mun kädet heilumaan ja viittilöimään joka suuntaan...), että kun näin sut eka kerran ja käteltiin, niin susta virtas jotain erityistä. Sit kun siinä tilanteessa juteltiin niin mittailin sua ja mietin.. Jälkeenpäin olen tajunnut, että hetkeen sisältyikin paljon enemmän. Ne asiat, joita kerroin, kuvasivat miten asiat olisivat, jos eläisin sinun kanssasi. Ihan kuin olisin arvannut, että räjäyttäisit tunteeni, siihen saakka vaiti olleet... No, edelleen, sun vierelläs on vaan niin helppo olla vaikka hiljaakin - ja siitä aiheesta muistat mun joskus puhuneen. Sit jotain ihan selittämätöntä tapahtuu kun me ollaan vierekkäin. Kai se on sitä kun sielut yhtyy. Käsittämätön voiman tunne valtaa kehon ja mielen, ja tekee mieli nauraa ja itkeä. Ja koskettaa... Ja katsoa silmiin (muistatko sen yhden piiiiiiiitkän katseen, käytiin varmaan kiertämässä linnunrata yhdessä?!?). Ja sit tärisyttää... Siinäpä siis syy, miks en usko meidän voivan ikinä keskustella. Meillä on niin vahvat periaatteet. Jokainen päivä on aina vaikeampi, ja tulee olemaan yhtä h-vettiä. Mietin usein, miks just nyt tää tapahtuu. Muutama vuosi takaperin oisin vielä ollu "vapaa" kysymään avoimesti rakastatko, hyppäämään syliisi ja alkamaan uuden elämän kanssasi. Tiedän tekeväni väärin nytkin, vain miettimällä tätä.. No, vastaat tavallasi, tämän kirjoittelin, kun jotkut täällä kirjoittelevat naisista kauniisti. (Ja jos nyt haluat kuulla mitä mieltä olen ulkonäöstäsi, niin mene peilin eteen ja totea; juuri Hä nen mielestään olen maailman tällä hetkellä haluttavimman näköinen herrasmies.) Mielelläni nytkin mittailisin profiiliasi hämärässä huulillani. Mutta tuota viimeistä lausetta ei sitten muistella, kun taas nähdään. eieieihyieiei. shylkäisy.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä