Luettuani kirjan aloin miettimään mikä on kirjan opetus ja aihe. Onko se nuoren tytön joka ei halua naimisiin kertomus jossa rakkaus voittaa kaikki esteet vai mitä muuta se voisi olla ? Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä asiasta :)
Ylpeys ja ennakkoluulo
Jane Austennn
13624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kauheaa, oliko tuo olevinaan suomen kieltä?
NO VOI KAUHEAA!! Eikö toiset saa puhua niinkuin haluaa? Onko se muiden asia?? Jos tämän tekstin kirjoittaja haluaa puhua tuolla tavalla niin se on hänen ongelmansa. Vai? Minusta täällä pitäisi auttaa ja keskustella asiasta eikä tulla arvostelemaan toisten puhetapaa ja aukomaan päätänsä aiheesta joka ei liity asiaan lainkaan. Ja jos sinulle jäi epäselväksi mitä hän halusi sanoa niin luulenpa että se menee suunnilleen näin: Mikä oli teidän mielestänne kirjan opetus ja aihe mistä kirja kertoo.
Itse olen sitä mieltä, että opetuksena on se ettei pidä olla kaikkeen niin ennakkoluuloinen. Ja aiheena se miten Elizabhet rakastuu ja oppii elämästä uusia asioita. Joten siinäpä sinulle toista näkökulmaa.. :)
Ditto.
Onko tuo olevinaan sitten suomenkeltä?
Korkeakulttuuripiireissä otetaan kirjallisuus turhan vakavasti. Useimmilla kirjoilla ei nimittäin ole opetustarkoitusta eikä "sanomaa", vaan ne on kirjoitettu viihdyttämään kanssaihmisiä. Pohjimmiltaanhan kaikki kirjat on julkaistu myytäviksi ja sitä kautta antamaan leipää kirjailijalle. Kirjailijan ammatti on työtä muiden ammattitöiden joukossa. Opettajat ovat yleensä erikseen, joskin opettaminenkin voi olla ammatti.
Aiheen keksiminen kirjalle on sitten jo eri asia. Siihen vaikuttavat varmaankin kirjailijan omat kokemukset elämästä ja henkilökohtainen mielenkiinto eri asioihin. Romanttista romaania tuskin viitsisi kyhätä ihminen, jota ei romantiikka kiinnosta. Jos rakkautta kirjassa häiritsevät jotkut esteet, voisi kuvitella, että kirjailijalla on tehnyt vastaavia havaintoja omasta ympäristöstään. Jos tuollaiset esteet taas voidaan voittaa, se viitannee kirjailijan romanttiseen mielenlaatuun, hyvään mielikuvitukseen tai jopa yksinkertaisuuteen.
Nimenomaisesti kirjasta "Ylpeys ja ennakkoluulo" olen leikilläni joskus ajatellut, että kirjan nimi on niin soma, että kirjailijalle tuli ehkä ensin mieleen tuollainen sanapari ja siitä itsekin huvittuneena hän päätti kirjoittaa sen alle sopivan kirjan.
Koulutehtävät tavataan tehdä ihan itse.
Olen 27 vuotta joten en enään tee mitään koulutehtäviä..
Kaikissa näissä Austineissa, Morriksissa ja Brönteissä on sama perusteema , opetus ja aihe.
Kyseessä on Viktoriaanisen ajan (yks pitkään hallinnu kuningatar) pidättyväisen ja peitelevän seksuaalimoraalin suhde ihmisten, myös naisten, aitoon ja luonnolliseen seksuaalisuuteen. Konfliktihan siitä syntyy, ellei heti niin myöhemmin. Tai sitten jää jäljelle happamia ämmiä, jotka kyttää vaan toistensa tekemisiä kun ei itse uskalla ottaa saatavilal olevaa orgasmin tuottajaa käyttöön.
Ekonomis-juridisessa mielessä kyse on vahvasti tietennii yös taloudellisesta vallasta ja britannian jätkiä suosivasta perimyslainsäädännöstä. Sen vaikutusta tyttärien elämään lie pohjoismaista tasa-arvoa nauttivien nykyneitosten liki vaikea ymmärtää saati sanoiksi pukea.
ei kylläkään liity mitenkään viktoriaanisuuteen, varhaisempi aika.
Mikähän Morris sinulla on mielessäsi? Desmond?
Mini, mieluummin Cooper S.
Eikö se vanha Wiktoria sataa vuotta hallinnukkaan? Mie ihan luulin.
Dracy = ylpeys, Lizzy = ennakkoluulo. Siinä nyt on vähän turhan yksinkertaistettu selitys kirjasta. Ylpeys ja ennakkollulo kritisoi viktoriaanisen ajan sosiaalisia konventioita hyvin laajasti: se kritisoi yksäältä ihmisten pakkomiellettä edustavan kumppanin löytämiseen ja toisaalta liian kyynistä asennetta kanssaihmisiä kohtaan. Kyseessä ei varmasti ole tarina kuolemattomasta rakkaudesta vaan ennemmin sen esteistä.
aika olla viktoriaanista, vaikkei mummo vielä hallitsekaan??
mutta Jane Austenin aika oli vielä villiä ja vapaata - Ranskan vallankumous, Napoleon. Sitten iski konservatiivisuus, jota Viktoria edusti, mutta moni muukin.
Naisten muodeista voi hahmottaa aikakauden vapaamielisyyden määrän. Empirepuvut, joista vartalo näkyi läpi, ja sitten seuraavan kauden korsetit ja lampaanlapahihat ja viktoriaanisella kukoistuskaudella krinoliinit.
Edward VII hummasi ja naisten vaatteet alkoviat olla "valuvia" ja helmat alkoivat nousta, ensin nilkkaan, siten pohkeeseen; ensimmäisen maailmansodan jälkeen vapaus räjähti käsiin ja helmat kiipesivät polviin.