Hei!
Lapseni olivat aika pieniä kun meille ero tuli. Monien oikeustaisteluiden myötä, annoin pojat isälleen.
Annoin, ei otettu.
Muutaman vuoden tapasin lapsiani säännöllisesti, mutta muutettuani monen sadan km päähän, yhteys pätki ja lopulta katkesi.
Alkoholisoiduin. Enkä halunnut lapsiani sitä näkemään.
Nyt tapahtumista on reilut 10v.
Uudella paikkakunnalla olen saanut olla mikä olen. Joku saattaa tietää, että lapsia on, mutta kukaan ei siitä kysele.
Mitä teen nyt kun, pian täysi-ikäiset pojat ottavat yhteyttä?
Ovat 13 ja 16, pian 17-
Olen nähnyt lapsia niin harvakseltaan, etten tunne heitä kohtaan juuri mitään. Tai tunnen, mutta niin syvä, ahdistava tuska, ettei sitä halua tuntea.Häpeän itseäni.
Kuitenkin, vanhempi alkoi puhumaan harrastuksesta, joka sattunmalta oli kummankin ns "listoilla." Mutta niin kovin miehinen, että meni nettitietouluksi, mutta hauskaa sinänsä oli:)
Olen niin hataralla pohjalla tämän nk. äitiyden kanssa, että pojan kysyessä rahaa, tarjouduin sen antamaan.
Kertokaa mitä tekisitte?? Miten korvata aika, jonka join, enkä ollut paikalla? Mitä on olla äiti, kerran hylännyt, aina hylännyt( Ei muuten pidä paikkaansa!)??
Rakentaan suhdetta murrosiässä oleviin poikiin?? Ainakin tuo jenkkiautot yhdisti, muttei voi/ kykene maksamaan pojille koskaan sitä mitä ehkä menettivät.
Nykyään olen kohtuukäyttäjä. Eli alkoholismi ei saanut sitä viimestä lenkkiään:)
Mutta miten toimia lasten suhteen?
Suhteet exään vieläkin kovin tulehtuneet. Mutta en tosiaan halua, että poika isäänsä vasten nousee tai toisinpäin. Ollakko miten siten, etenkin miesten/isien kommentteja-mistä rakentaa äiti-poika-suhde??
Halua on, mutten tiedä miten.
Lapseni olivat aika pieniä kun meille ero tuli. Monien oikeustaisteluiden myötä, annoin pojat isälleen.
Annoin, ei otettu.
Muutaman vuoden tapasin lapsiani säännöllisesti, mutta muutettuani monen sadan km päähän, yhteys pätki ja lopulta katkesi.
Alkoholisoiduin. Enkä halunnut lapsiani sitä näkemään.
Nyt tapahtumista on reilut 10v.
Uudella paikkakunnalla olen saanut olla mikä olen. Joku saattaa tietää, että lapsia on, mutta kukaan ei siitä kysele.
Mitä teen nyt kun, pian täysi-ikäiset pojat ottavat yhteyttä?
Ovat 13 ja 16, pian 17-
Olen nähnyt lapsia niin harvakseltaan, etten tunne heitä kohtaan juuri mitään. Tai tunnen, mutta niin syvä, ahdistava tuska, ettei sitä halua tuntea.Häpeän itseäni.
Kuitenkin, vanhempi alkoi puhumaan harrastuksesta, joka sattunmalta oli kummankin ns "listoilla." Mutta niin kovin miehinen, että meni nettitietouluksi, mutta hauskaa sinänsä oli:)
Olen niin hataralla pohjalla tämän nk. äitiyden kanssa, että pojan kysyessä rahaa, tarjouduin sen antamaan.
Kertokaa mitä tekisitte?? Miten korvata aika, jonka join, enkä ollut paikalla? Mitä on olla äiti, kerran hylännyt, aina hylännyt( Ei muuten pidä paikkaansa!)??
Rakentaan suhdetta murrosiässä oleviin poikiin?? Ainakin tuo jenkkiautot yhdisti, muttei voi/ kykene maksamaan pojille koskaan sitä mitä ehkä menettivät.
Nykyään olen kohtuukäyttäjä. Eli alkoholismi ei saanut sitä viimestä lenkkiään:)
Mutta miten toimia lasten suhteen?
Suhteet exään vieläkin kovin tulehtuneet. Mutta en tosiaan halua, että poika isäänsä vasten nousee tai toisinpäin. Ollakko miten siten, etenkin miesten/isien kommentteja-mistä rakentaa äiti-poika-suhde??
Halua on, mutten tiedä miten.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.