Mä en tiiä jaksanko enää tätä kaikkea. Kaikki olisi paremmin, jos minua ei olisi. Mietin itsemurhaa päivittäin ja vahingoitan itseäni. Itken myös usein. Ikää vasta 15 vuotta, mutta en usko, että tämä on teinimasennusta. Minulla ei ole ystäviä, kavereita. Tulevaisuuteni tuntuu toivottomalta, koska koulusta tulee lintsailtua joka viikko, ei vain jaksa nousta sängystä ja kouluun meno ahdistaa. Minua myös kiusataan koulussa, joka vain pahentaa pahaa oloa. Olen puhunut tästä äidilleni, mutta hän vähättelee asiaa tai leimaa minut jotenkin hulluksi. Yleensä peitän pahan oloni, esim. yritän hymyillä, mutta se on vaikeaa, kun oikeasti tekisi mieli itkeä koko ajan. Kerran olin koulukuraattorilla, mutta valehtelin, että kaikki on hyvin.
Masennus
--amanda
3180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Usko tai älä, mutta mä tiedän miltä susta tuntuu :( Oon käynyt läpi ton saman paskan.
Nyt oon jo lähes kolmekymppinen, mutta työuupumus ja vaikea masennus tuo pintaan
nuo tunteet kouluajoilta. Hae apua, puhu niin monelle ihmiselle kun on tarvis että löydät sen,
joka ottaa sut tosissaan. Älä valehtele, se ei auta mitään.
Oikeasti, hae apua. Ettei sulle käy niinkuin mulle :(
.. ja kerro totuus.
Tarvitset selvästi apua.
Rohkeasti.
Oon vähän samanlaises tilantees vaikka ikää on yli 30 v,enemmän.Miuta kiusattiin koulus aina kun olin erilainen,hiljainen ja en uskaltanut vastata tunnilla kun pelkäsin et muut nauraa ja haukkuu. En ole jaksanut kääydä masennuksen takia kaikkia koulujakaan esim. lukio ja 2 käsi- ja taideteollisuusoppilaitoiksen opiskelua jäi kesken.Kummatkin siksi että masennusta ja unettomuutta tuli,vaikka pärjäsinkin kohtalaisesti.Paineensietokyky kun on tosi heikkoOon kyl pari koulua saanu päätökseeen,toinen 1988-91 kudontapuolen artesaaniopinnot ja talouskoulu v.1993sekä ollu suunnittelemas käsitöitä ja valmistanu 10 v sitten!
Nykyisin en jaksa enää harrastaa mitään esim .uimista taimlentistä,kokoa ajan väsynyt msentunut olo!
Kun on fyysisiä kipujakin nii ei senkää takia jaksa.Tääl mis asun on sentää yksi klubi mis käyn mutta sielkin on välil rauhatonta ja tietynlaista kiusaamista on.LääkäRit ei ota tosissaan vaan määräävät vaa särkylääkkeitä kipuihin kun pitäs tutki(nätisti olen pyytänyt):Masennuslääkkeet vääränmerkkisiä kun sivuvaikutuksia paljon!Oon miettiny mitsemurhaa mut sit mietin uudelleen.Pienet asiat auttavat kuten luonnossa kävely ja joskus puiden halaus.Kun kuuntelen hengellistä musaa sekin auttaa ainakin vähäks aikaa...Kuitenkin tuntuu ettei kukaan ymmärrä ja äitikin sanoo et älä muistele menneitä.Rahat vähissä ja ei samalla tavalla ystäviä kuin ennen.Ns.tuttuja paljon mut ei oo ku yks hyvä ystävä.