Reilu vuosi syömishäiriöhelvettiä takana (VASTA), sairaalasta juuri päästy... Miten voin estää sairautta pitkittymästä ja jatkumasta koko loppuelämän? On todella hyvät edellytykset parantumiselle, mutta nyt olen taas typeränä mennyt laihduttamaan ja lähes 2 kiloa jo tippunut. Tänäänkin peruin terapian kun olisi ollut punnitus.
Haluan antaa itselleni luvan parantua, mutta en pysty. Yleensä sairaus kestää 5-7 vuotta tai jotain, miten minä muka voisin nyt jo ruveta syömään? Ajatukset ja mielialat menee vuoristorataa, yhtenä hetkenä lasken kaloreita hulluna ja riemuitsen aterioiden skippaamisesta, ja hetken päästä taas kaduttaa ja oksettaa olla näin sekopää anorektikko... :(
Oli pakko purkaa johonkin.
Haluan antaa itselleni luvan parantua, mutta en pysty. Yleensä sairaus kestää 5-7 vuotta tai jotain, miten minä muka voisin nyt jo ruveta syömään? Ajatukset ja mielialat menee vuoristorataa, yhtenä hetkenä lasken kaloreita hulluna ja riemuitsen aterioiden skippaamisesta, ja hetken päästä taas kaduttaa ja oksettaa olla näin sekopää anorektikko... :(
Oli pakko purkaa johonkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on melkein sama juttu... Välillä haluun syödä normaalisti ja ajattelen että todella jatkan niin... Kunnes jostain tulee se ajatus että kyllähän mä voin vähän tätä ruokamäärää vähentää. Ja sit joskus ajattelen että hahaa mä olen ansainnutkin kärsiä kun oon huono niin etten saa tarpeeks ruokaa, ja siitä tulee hyvä olo. Sairasta? Joskus pitää oikeesti tehä tälle loppu. Ongelma on just osaks se että milloin on ollut tarpeeks sairas, tarpeeks laiha, jotenki tarpeeksi hyvä itsekuri, että vois oikeasti lopettaa tän ajattelematta että ei oo vielä osoittanut olevansa "hyvä anorektikko".