Rakkaudenpalstamme

Moi tästä Sunnuntai aamusta -
harmaasta,koleasta kuin vähän tuulisestakin säästä.

Runoni kertomusta itsestäni että miten tuo teksti
minua tai minä runoa kohtelen ja mikä on kulloisenkin
mielentilan tuulensuunta. Kun alkaa luomaan
tekstiään niiden synnystä kuin miten ne vaikuttavat
matkallaan ennen päättymistään.

Taisi olla taas vaikeaselkoisesti kirjoitettu mutta
jotenkin noin nuo tekstini itsessäni kulkevat
kuin poutasää ja tai myrskynsilmä,aivan kuin
elämä itsekin vaihtelevine tuntemuksineen
käärittyinä runonvuoriin lämmikkeeksi koleuteen.

Vaikeaa tekstini varmaan on kaikkien ymmärtää
että mitä tähän persoonaan todella kätkeytyy
mutta helpotan :

Elämää !

Kiitos sanoistasi kobo että kevääniloa Sinulle !

Tervehdys peres -
mielenkiintoinen nimi Sinulla että mitähän pitää
sisällään mutta kertoa ei tarvitse,sillä salaisuuksiakin
pitää olla.

Niin - runoni ei varmaankaan ole niitä helpoimpia
ymmärrettäviä,joita olen saanut toisinaan itsestäni
lukea mutta heitäkin hyvin ymmärrän.
Kun lukijoille pitäisi kirjoittaa,jotta tulisi ymmärrretyksi,
mutta kirjoittaja itsessään tuntee sen juuri hänelle
sopivamman tavan kirjoittaa johon on mieltynyt kuin
asettautuen asumaan.
Kuitenkaan sen ei saisi estää uusia tapojaan esittää
tekstejään,etenkin jos huomaa sen tarpeellisuuden.
Itse en kulje aina helpoimmilla runopoluilla.

Tämä tapa kuin tyylini on minua,vaikka v'älillä yritän
tehdä helpommin luettavaa että
tulkattavaa/ymmärrettävää tekstiä.

Kun meitä kirjoittajiakin että lukijoita eri mieltymyksineen
on hyvinkin monenlaisia kuin myös tapoja tulkita,ymmärtää
että lukea tekstiä....mutta pääasiahan on nauttia
kirjoittamisesta ( mikä ei todellakaan ole aina helppoa )
ja lukemisestaan.

Että mm.tutustua täälläkin eri persooniin että tyyleihin
kirjoittaa runoja,jo pelkästään tuo harrasteen luoma
nautintokin parhaimmillaan luo sanallista virikettä,vaikka
aika olisikin niin rajallista.

Kiitos Sinulle - jos jotain sait runostani irti että
Hyvää Pyhäpäivää Sinulle.

Sunnuntaita - tuulisesta päivästä ja jokohan on
jäidenkin lähtöaika.
Sanani tuossa runossani kuin tuntemukseni tämän
kirjoittamisen poluilta ovat saaneet tälläisen aikaiseksi.

Sitä monesti miettii sanoja,sanamuotoja kuin tyylejäkin
että miten tuonkin nyt voisi ilmaista.Joko suoraan ja
ytimekkäästi,vaiko käyttäen eri mielikuvia,joista saattaa
kasvaa eräänlainen "sanapöhötys",aivan kuin leikittelisi
sanoillaan ja tuntemuksillaan.
Tai sitten - myönnän kernaasti - että tekstittää liian
vaikeaselkoista tekstiä,ettei sitten ymmärretä,etenkin
jos on jotain sanomanpoikasta.

Mutta tai jos on pitkäänkin määrätyssä runopalstassa-oissa,
niin ajanmittaan sitä oppii tuntemaan toisensa sen verran
hyvin että ymmärtää kuin tietää jo mitä toinen tarkoittaa.

Ja Sinua jo "vanha" Runoystäväni tältä ajalta ehkä jo osaatkin
tunnistaa minut - vaikeaselkoisen - taapertelijan tältä saralta.

Kun tarpeeksi pitkään kirjoittaa,niin aurinkokin katsoo tänne
kuin tervehtiäkseen Murukultaa ja sitten taas häippäisee.

Kiitos sulle ja nyt lämpimälle päiväkahville ... tuukkos jo !