Mä en enää tiedä, mikä mua vaivaa. Olen käynyt pari kertaa opiskelijaterveydenhoitajan juttusilla, mutta molempien kertojen jälkeen olo on tuntunut surulliselta ja syylliseltä. Mullahan on asiat hiton hyvin, mitä nyt välillä yksinäisyys ja huono itsetunto vaivaavat. Mitä mä siis siellä terkkarilla istuskelen? Hän kyselee kaikenlaista opiskelusta, kavereista, luonteenpiirteistä...Ja mä en osaa vastata. En osaa sanoa, mikä mua kiinnostaa tai missä olen hyvä. Tuntuu, että olisin persoonaton...tai kuollut. Tai että en olisi ihminen ollenkaan. Ulospäin näytän aivan tavalliselta nuorelta, jaksan välillä nauraa ja käydä koulua, mutta sisältä tuntuu tyhjältä. Intohimo puuttuu. En tiedä, onko sitä koskaan ollutkaan. Ehkä olen vain laiska elämään. Kuolleena olisi helpompaa. Jos mä yrittäisin vielä tsempata, ennen kuin olen kuollut oikeasti.
Tyhjyys
meaningless
7361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
paha masennus. Enään ei tunnu, ei maistu, ei huvita, ei kiinnosta, ei jaksa ja SE TYHJYYYYYYYYYYS. Kaipa se sinun terkkari sitten oikean diagnoosin teki kun tännekin osasit tulla?
tyhjyys
pahasti. Mitähh?
Voi vit- tätä mun päätä. Koko päivän makasin sängyssä, pohtien kuolemaa, saaden beckin testistä korkeimmat pisteet ikinä. Sitten iltaa kohden yhtäkkiä piristyin, jaksoin jopa siivota, ja nyt on hyvin energinen olo pitkään, pitkään aikaan. Mikä mielialamuutos. Ei ole diagnoosia, ei lääkitystä. Taidan olla sittenkin terve. Jos jokin diagnoosi mulle annettaisiin, niin varmaan asennevamma. Ugh.
Haha, "tyhjyys"...
Tunnen ehkä samanlailla :|
Järjellä ajateltuna tiedän ettei mun elämässä ole mitään vikaa, muilla asiat on paljon huonommin! Olen miettinyt että mulla on vaan ollut liian hyvä lapsuus, ja elämän odotukset on liian korkeat. Haaveilen ihan liikaa. Psykiatrit ei ymmärrä tilannetta ollenkaan, ne sanoo että on ”masennusta”, mutta kuulen niiden äänessä ettei ne sitä meinaa. Ei oo kiusattu, ei vanhemmat oo eronnu, ei raiskattu, ei käytetty hyväks… Perheellä ei oo rahaongelmia. Tänään poikaystävä ei tullutkaan meille vaikka oli sovittu niin, niimpä taas päädyin viiltelemään. Tiedän ihmisiä jolla asiat on paljon huonommin mutta ne ei viiltele.Olen liian herkkä :@ ja noi mieliala muutokset on ihan hulluja! Ei sentään maanisdepressio, koska mulla mieliala vaihtuu päivittäin montakin kertaa, ihan äärilaitoihin.
Oon käyny 2 vuotta psykiatrilla, nyt 18v, ja miettiny ihan samaa: "Taidan olla sittenkin terve. Jos jokin diagnoosi mulle annettaisiin, niin varmaan asennevamma. Ugh." Ois hienoa kuolla niin ei ois tämmöstä selittämätöntä oloa jostain ihan turhasta. Mutta itsemurhaa en kuitenkaan uskalla tehä. Jos yrittäisin niin en onnistus siinäkään x( Häpen itseäni tänäänkin oon ollu koko päivän himassa.
Jep, aivan inhottava olo tällainen. Jossain sisällä se paha olo on, mutta siitä ei oikein saa otetta. Sitä miettii, että onko sitä pahaa oloa edes olemassa. Tavallaan toivon, että "löytäisin" sen tuskani, sairastuisin kunnolla masennukseen. Tunnistaisin masennukseni syyt ja oireet, jotta pystyisin parantumaan. Tämä selittämätön haahuilu terveyden ja sairauden rajamailla alkaa väsyttämään.
jos toi ei oo just sitä itteesä, niin mikä sitten? :) Riittävän pitkään kun ihmettelee että hupsista sentään, mikäs se eilen, niin huomaakin että yhtenä päivänä.. Meinaa vaan, että pidä varasi. Sitten voit joutua sitä möhköfanttiasi pahimman kautta houkuttelemman ulos. Ei kuule ole mikään kovin puhelias vieras. Kannattaa käydä jossain juttelemassa, vaikka se möhkö siitä aina itteensä ottaa ja vetää niin syyllistä, niin syyllistä roolia häntä nyt täs häiritty. Yritä etisiä joku kiva jututtaja, ettei möhkö hypi hädissään vielä sisemmäksi :)