ennen kotiinlähtöä, keksimme harrastaa naurujoogaa.
Kyllä se toimi, minulla ainakin oli vedet silmissä.
Siis, voin nauraa tyhjästä. Kivoja kommentteja ?
Kyllä se toimi, minulla ainakin oli vedet silmissä.
Siis, voin nauraa tyhjästä. Kivoja kommentteja ?
Vastaukset 14
Vanhimmat
tarpeeton, tosin, minulle, olen "kestohuvittunut".
Työkaverin muija oli käynyt, reilu vuosi sitten. Kaverini on nyt ahdistunut, muija, kuulema, nauraa hänelle aina, on kuulema aina nauranut, mutta nyt enemmän.
Jote yritä välttää sitä perhesuhteissa. Miehen kanssa taitaa, kuitenkin, olla vaikeaa.
kaiken takana oli myönteinen ajattelu ja hyvä olo.
Ei tarkoitus tehdä ketään naurunalaiseksi. Ja totesimme että nauraen ei voi muuta kuin nauraa.
Se tekee hyvää koko keholle ja mielelle.
että joku tälläkin palstalla ymmärtää naurun merkityksen, siis sen kuinka se on ihmiselle tullut
luonnostaan, ei pilkaten, ivaten vaan hyvänolon lähteenä. Mutta taitaa kuitenkin olla tänäpäivänä toiveajattelua, että ihminen nauraa hyvääoloa. Naurun lähteenä on paremminkin pilkanteko ja halveksunta ja toisen alasajo. Toivottavasti näin ei ole.
Täältäkin löytyy joku viisas joka ymmärtää ilon kuuluvan jokapäiväiseen elämään.
Ilo on tosiaan asia erikseen, harvinaista herkkua nykyisin.
Nauru nykyisin on tuota mitä sanoit, ylemmyyden osoittelua tai sitten silkkaa apinointia kuten kai naurujoogassakin. Tuntuu mahassa muttei päässä.
että nauru olisi muuttunut vuosien varrella.
Vanhahko, Saarakin nauroi, jonkun kirjan mukaan, kun kuuli että saisi lapsen.
Oliko se sitten surulliseniloista, höpö,höpö- naurua vai pilkallista naurua vanhalle miehelleen, tiedä häntä.
Nauru on spontaania, ei sitä voi valita. Jos joku aihe on joka naurattaa niin se naurattaa.
Miksi sitten on pilkallista, ivaavaa, vahingoniloista, ilosta nauramista? Sano sinä.
Se vaan kuuluu ihmisyyteen,joten sillä täytyy olla joku tarkoitus.
Pienet lapsetkin osaavat pahan naurun.
ole muuttunut, mutta ehkä asenne nauramiseen. Nykyisin naureskellaan ja se on ihan eri asia kuin nauraminen.
Pieni lapsi ei osaa nauraa pahaa jos ei ole opetettu nauramaan pahaa, ei varmasti. Pieni lapsi nauraa aina spontaanisti. Jos lapsi nauraa pahalle hänen lähellään olevat aikuiset sen opettavat.
Nauru on elämän suola, elämän eliksiiri, parantaja pahaan oloon ja mieleen.
Ainakin meillä. Me nauramme usein ja makeasti. Itsellemme, toisillemme, ei pahalla, vaan sydämellisestikin.
Ilman huumoria ja naurua olisipa elämä tosi tympeää.
juuri noin, hyvä kun löytyy ihminen joka ymmärtää elämän suolan..
ei aina ole iloista. Kaikenlainen nauru on tärkeätä.
Rusinoita ei kannata, aina, noukkia pullasta.
Kaikenlainen nauru ei ole tärkeätä se on törkeätä. Jos on ilkeää. Hyväntahtoinen nauru on tärkeä.
Kyllä elämään kuuluu karttaa pahaa ei sitä pidä hyväksyä. Ei paha ole hyvää vaan hyvä on ainoastaan hyvää,ja kuka haluaa pahaa itselleen edes naurua?
Vahingoniloinen ja halveksivan kostonhimoinen nauru voi olla se kanava jolla ihmistä estetään tekemään fyysistä pahaa. Kaikella naurulla on syynsä. Muuten niitä ei ihminen pystyisi nauramaan.
Psykopaatit, henkisesti sairaat, pystyvät kyllä molempiin.
Sellainenkin sairaus on joka pakottaa ihmisen, satunnaisesti, huutamaan hävyttömyyksi ja kirouksia ilman näkyvää syytä, mutta he eivät ole vaarallisia.
En voisi kuvitella nauravani väkisin, mutta kun en ole kokeillut niin en tiedä onnistuisiko siten saamaan aikaan aidon naurun.
Minulle on nauru ja ilo tärkeitä siksi usein heittäännyn vähän hölmöksi koska siten usein saan mukaan muutkin.
On aikoja jolloin ilo on kateissa ja silloin on vaiikeaa ja paha olla.
vähän aluksi väkisin ja siinä nauraissamme aloimme nauramaan ihan vaan kun naurattaa hahahahaa, sellaista se on, ilo tulee ihan itsekseen. Hauskaa. Naurakoon ken tahtoo, kaikille se ei taida onnistua kuitenkaan.
Mutta ken ilon taitaa niin antaa mennä. hahahahhaaa.
Hihihahaaahhahhaa.
on onnellisuuden ja ilokellojen sielua ja henkeä uhkuva, helisevä nauru kahden ihmisen välillä, nauru täynnä puhdasta riemua. Kai järkytyksestä 'nauraminenkin' ;.... voi kauheeta, ei kai, hui, hih hih, ei voi olla totta...... jne. Ja sitten väsymyksen saavuttaessa hallitsemattomuuden ulottuvuuden sitä rätkähtää nauruun, jolle ei meinaa tulla loppua ja lähes mikä tahansa koomiseksi tulkkiutuva saa aikaan vedet silmiin nostavan kikaktuskohtauksen.