Tuli tuosta Kuustosen ohjelmasta mieleen kysyä, että mitä haluaisit vielä kokea ennen ..tuota ennen viimeistä pysäkkiä?
Minä haluaisin kokeillä lentämistä, eikä sen tarviisi olla edes oikea konekaan, riittäisi simulaattorikin, vai mikä se vehje on nimeltään jossa ollaan lentävinään..:)
Minä haluaisin kokeillä lentämistä, eikä sen tarviisi olla edes oikea konekaan, riittäisi simulaattorikin, vai mikä se vehje on nimeltään jossa ollaan lentävinään..:)
Vastaukset 57
Vanhimmat
Haluaisin tulla kivuttomaksi ja terveeksi, sitten voisin kuolla terveenä heh, saappaat jalassa, mukava ois joku kaveri joka kävis kattomassa silloin tällöin oonko vielä hengissä....
että paranet, - jos olet sairas..
On kuolemassa ainakin yksi hyvä puoli, se antaa väsyneelle levon ja poistaa huolet - kohalleni en toivo äkkikuolemaa haluaisin hyvästellä ennen lähtöäni..
P.s. siis mitään ei ole jäänyt tekemättä sellaista mitä haluaisit kokea..? Viittaan kyssäriini :)
Kun saes köllähtee saanapuhtaan pehmeen naesen viereen viileitten lakanoetten välliin,alakukesästä.
sen jäläkeen joutas kuolla poes.
nyt nauratti..he.
P.s. eipä tuon luulisi olevan ylivoimainen toteuttaa, luulisin..ainakkaa lakanoihen välissä nukkumisen :)
saisin kulkea lapsuuden leikkipaikat läpi, se olisi mukavaa :)
Jos suinkin mahdollista, ajelemme kesän korvalla lapsuuteni maisemiin. Ei pikiteitä vaan kylien raitteja käyttäen, muruseni ei tajua mistä olen kertonut....matkojen pituuksista jopa linja-auton pysäkille, ei et veneellä mentiin isontien laitaan kun oli tulva-aika ym.
Nuoruuteni pesäpallokenttä, tanssihaali siinä yhteisössä...onko vielä vai ei, ei ole tietoa?
Rauhallisesti etsiä kirkonmaalta pois menneitä ystäviäni-...rivi toisensa jälkeen, vain aavistus mihin suuntaan on haudattu. Käydä isäni haudalla, pitkästä aikaa...yksin...löydän sen haudan etsimättä.
Näyttää kyröjoensilta, jonka päällä minä muutaman yllytys hullun kanssa tennareissa kävelin jne...
Toivonpa todella et reisumme onnistuisi.
että reissusi onnistuu.
Olen muutamia kertoja käynyt omissa lapsuuden maisemissani, mutta aina on ollut niin kiire tai muuta
estettä, etten ole saanut rauhassa muistojeni paikkoja katsella.
Odotetaan siis kesää ja mukavaa, ehkä hieman haikeaakin matkaa kauas menneeseen.
Sinullahan se suuntautuu Pohjanmaalle :)
mahdoton jo toteuttaa, - tarkoitan että omistaako vieraat jo lapsuutesi tanhuat?
Mie en kaipaa minnekään, - en muista leikinkö oikeasti koskaan, silleen nukkien kanssa tai joitain mielikuvitusjuttuja, enpä tainnut - tai sitten en enää muista :))
lukenutkaan, - tässähän se selvisi että mikset ole jne..onko lapsuuden kotisi kaukana..?
Ei tarvia sanoa paikkakuntaa..ellet halua..:)
Hassu juttu, henk.kohtaisesti en kaipaa menneeseen, päinvastoin unohtaisin jos voisin, mutta mitään en voi unohtaa kaikki on kuin eilinen päivä.
Käyn joka vuosi kotiseudulla, siellä maisemat on kauniita, paljon sukulaisia jäänyt kotiseudulle joitakin lapsuuden ystäviä on vielä elossa, mutta en silti kaipaa enään meneeseen, vain nykyhetki, kenties huominen on tärkeitä.
Olen sanonut hyvästi menneisyydelle, jos nyt ei katsota hautuumaalla vierailujani menneisyyden kaipuuksi, siellä on paljon rakkaitani, käyn nykkimässä rikkaruohoja, lukemassa kivistä rakkaitteni nimiä, asettelen kukkasia.
Minä en ole vuosikymmeniin käynyt lapsuusmaisemissani, joten ymmärtänet kai kaipuuni? Miksi jättää myöhemmäksi, miksi tunne on nyt päällä? Ehkäpä jokin sisäinen tunne käskee minua näin tekemään, koska se on noussut niin voimakkaasti esille!
Minen halua unohtaa mitään lapsuudestani, vaikkei todellakaan ollut mikään helpoimpia.. isäni vaan kuoli liian varhain, olisin antanut äitini ...jos olisi valita saanut.
En minä menneessä elä, vaan toteuttaa se katselmus ennen kuolemaani, ei sillain ikävä ole vaan et haluaisin nähä miten on muuttunut lapsuuden seutuni. Syyllisyys , etten ole isin haudalla vuosikymmeniin käynyt, on ihana anoppi siellä, on entinen mieheni, rumahan mä olen ellen mene ja käy, tiedä koska ite putoo elävien kirjoista. Joten reisu on rakkaudella entisiin läheisiin.
saada rohkeutta jota olen kerännyt 14v sanoakseni salarakkaalleni kuinka paljon hän merkitsee minulle. Unessa olen keronut rakastavai hänntä. Mutta hereillä iKKKKKK.
Ja palsta on Huuhaa, pysy siellä!
mahdoton ole, saisin vaan sen oman, rauhallisen ajan siellä kuljeskella.
Ja matkaa on päälle sata kilometriä, sinne Ruokolahdelle.
Me leikittiin siskoni kanssa monenlaisia itse keksimiämme leikkejä, ei niitä viitsi paljastaa.
Nappeja ainakin tarvittiin =))
ottaa lelut matkaan :)) - kauppastako leikitte?
yksin ala leikkimään, eikä niitä leluja ole enää tallessa ;))
Kauppasta leikittiin leikkimökissä ja sitten rantakalliolla muita juttuja, rakennettiin talot ja pihat pienen vesikuopan luo, oli lintujen hautausmaa metsässä ja kaikenlaista pientä puuhailtiin.
Kyllä ymmärrän kaipuusi, kaikki kunnia kaipuusi menneisyyteen, on aivan luonnollista kaivata lapsuuden maisemia ja ihmisiä, esm. karjalaiset suomessa , heillä on ikuinen kaipuu kotiseuduilleen, sillä he mettevät kotiseudun väkivalloin sodan seuramuksena, ymmärrän heidän katkeruutensa. On todella ikävä menettää väkivalloin kaikki omaisuutta myöten. Sanon taas : " hassu juttu" olisin jopa utelias , mielenkiinnolla kävisin sinun muistojen maisemissa, mua kiinnostaa toisten ihmisten elämä enemmän kuin omani, olisinko liian paljon omissa ympyröissäni, olisko kaikki oma jo niin tuttua etten kaipaa omaa menneisyyttä. Kaikki uusi kiinnostaa vaikka toinen jalka on jo melkein haudassa.
Käyn kuitenkin vuosittain omissa maisemissa, toteamassa etten tahdo takaisin. Kaipaan kyllä kuolleita, pois nukkuneita rakkaita ja ystäviä, heidän haudoilla kuljen vuosittain.
nämä meikäläisen toiveet.
Haluaisin mahdollisimman pitkään seurata lapsenlapsien varttumista ja nähdä vielä kenties lapsenlapsenlapsenkin.
Haluaisin myös elämääni jonkun, jonka kanssa olemme yhdessä enemmän kuin kumpikin erikseen.
Luulisi olevan helppoa, olethan niin miesten beesissä? Miksiköhän olet ikuna eronnut? Siitä vain , rimasi ei ole korkealla kun tekstiäsi lukee, ymmärrät niin hyvin miehiä. Ota ken vastaasi kävelee, vai oletko ???
luvan, kiitos kiitos kiitos!
Eihän minulla tietenkään ole varaa rimaa kovin korkealle laittaa, mutta en silti huoli ketä tahansa vastaan kävelijää.
Mutta annoit siis luvan, muista sitten kans ettet heti suutu, jos joku mut huolii.
Mitens mä nyt aloittaisin...
Vain yksi toive on: Haluaisin edes yhden kerran täysin tyydyttää nymfomaanin...
kyllä sellaista "tekoa" joka on realistinen, esim. tandemhyppy taivaalta, viittaan Kuustosen ohjelman teemoihin. Ei siis mitään noin mahdotonta..
Olen kuullut, että joku mies olisi joskus jonkun naisen tyydyttänyt, mutta epäilen, että se on urbaani legenda. Yhdessä jalassa polttaa lukemattomia kynttilöitä.
Otsikossa arvelet Impon toivovan mahdottomia ja loppulauseessasi toteat miten se kuitenkin voisi olla mahdollista?
Ymmärtämisen puutetta poden. Tarkoititko, siis saavasi lentää, itse konetta, vai olla matkustajana?
En usko simulaattoriin edes kahvoihin koskemista sallittavan, sen verran kalliita laitteita ovat ;)
Kyytiin taas pääsee halvemmalla oikeaan koneeseen ;)
Pakko vastata kysymykseesi, ei ole mitään enää, mitä kovin haluaisin kokea.
Nuoresta asti, toteuttanut haaveitani, kaikki ovat olleet realistisia, ja toiminut niin, että ne toteutuivat.
Lottovoittoahan tämä ei kai tarkoittanut ;) sen jos saisi, voisi jakaa hyvää eteenpäin, avustettaviahan löytyy.
Lintsillä, mutta Gröna Lundissa ja Köpiksen tivolissa ainakin, sellainen juttu missä lennetään helikopterilla tosi hurjissa paikoissa, kanjoneissa vuoriston sokkeloissa, tai kaahataan autolla niin, että pakko on välillä laittaa silmät kiinni. Tasapainon säilyttäminenkin on aivan mahdotonta, vaikka tukevalla lattialla seisot.
Kerran olen päässyt Finnairin lentosimulaattorilla ohjaajan kanssa tekemään kierroksen Vantaalta Porvoon kautta Vantaalle takaisin. Ei se voi niin helppoa olla kuin miltä tuntui!
Joskus oli, en tiedä nyt. Lapsenlapset ovat jo aikuisia, useimmat. Ja heidän omat pallerot vielä liian pieniä lintsinkävijöitä. Mummia ei teinitkään enää lintsille kaveriksi kaipaa ;)
Floridassa Disney Worldissa, on mahtava vekotin, menneisyydestä tulevaisuuteen. Eri kulkutavat, kautta aikojen, ja tulevaisuuden ;)
Lennettiin Nykin yllä, sellaisilli pienillä parinhengen "aluksilla". Riitti minulle, pelkäsin koko ajan törmäystä pilvenpiirtäjiin, he. Vaunu jossa istuimme, kulki koko ajan eteenpäin hurjan tuntuisella vauhdilla. Myös kävimme meren alla. Vaikka kuinka ajatteli istuvansa turvavöissä, eteenpäin menevässä vaunussa, ja että tarua kaikki vaan, oli se järisyttävä kokemus. Onneksi teinini muistutti välillä, ettei ole totta ;))
Samoin siellä on rata jossa lennetään avaruuteen. Minulle riitti kuulla ihmisten kirkuminen, ja varoitustekstit sydänvikaisille. Jäin suosiolla pois. Seurueemme muut jäsenet jonottivat uudelleen, 2h, oli niin mahtava kokemus kuulema. En silti suostunut kokeilemaan. Vähempikin riittää minulle. Varsinkin sen kaupungin ylilennon jälkeen ;;))
Pirrelle sopiva, tuo Nykin yllä lento tai nuo muut. Kun kerran lentää haluaisi. Vähän kiinnostaisi itseänikin, pitäisiköhän ajaa kesälomalla Ranskaan, kai niillä sielläkin on sellainen. Vai olisikohan se kuitenkin liian hurja, olen nykyisin huvipuistoissa laitteita katsellessa tullut siihen tulokseen, että possujuna taitaa riittää minulle. Mutta jos löytäisi jonkun, joka pitää kädestä kiinni ja jos ei sekään auta niin sitten silmät kiinni, niin mä teen usein elokuvia katsellessakin.
Hienoja kokemuksia ja reissuja sinulla.
tietenkin, (he) simulaattorilla tai koneella - no voisin mie kokeillä olla kyydissäkin semmoisessa ilmaan hinattavassa koneessa, - tosin en tiedä onko niissä paikkaa toiselle henkilölle..
P.s. mistä tiijjät että särkisin sen kalliin simulaattorin muka, elä kuule luule..:)
Minusta suurin osa laitteista oli aikuisille, tai ainakin teini-ikäisille. Varmaan löytyy pienemmillekin, vaan kun sen ikäisiä ei ollut matkassa, jäi tarjontaan tutustumatta.
Luulisin olevan myös ranskassa,käsittänyt Magig Kindomien olevan samanlaisia joka paikassa. Yritin kerran saada matkaa sinne, vaan oli vain parin päivän reissuja. Ei kerkeä siinä ajassa paljoa, jonot aika hurjia.
Ranskasta puuttuu Epcot Center, jossa pari päivää myös hurahtaa. Ja studiot tietysti lisäksi.
Autolla ajaen, tosi kalliiksi
tulee matka.
Paitsi, jos ajat yhtä kyytiä, yöpymättä, ja ruokailetkin lähinnä autossa ;)
Bensa, laivamatkat, Sillä hinnalla lentää.
Luin ketjun ja ihmettelin kuinka moni haluaa palata menneisyyteen. Teimme Petterin kanssa vuosi sitten matkan Tukholmaan ajelimme Pohjanmaan halki ja yövyimme Seinäjoella.
Seinäjoella enkä Tukholmassakaan löytänyt sitä mitä lähdin etsimään kultaisilla muistoilla sidottua menneisyyttä.
Kaupungit olivat muuttuneet tunnistamattomiksi. Ne ihanat vanhat ystävät, missä he olivat, heistä ei enää ollut. Vanha entinen iloinen Sorsanpesän hotelli oli kuin Titanic-laiva uppoamisen jälkeen ei ristinsielua.
Maraboun suklaatehdas jossa kuuskytluvulla työskentelin Tukholmassa oli jo vuosikymmeniä sitten siirtänyt tuotantonsa toiseen kaupunkiin ja vain puisto oli entinen. Kylmät väreet viilsi selkäpiitä kun astuin taloon jossa olin asunut. En kuitenkaan enää muistanut missä kerroksessa ja missä huoneistossa olin joskus asunut.
Matka oli sinänsä antoisa, mutta muistoja ei löytynyt kuin omien korvieni välistä.
Haluan niin kauan kuin elän matkustella uusiin paikkoihin, uusiin kulttuureihin ja sitä itseasiassa koko ajan teenkin. Haluan myös tutustua uusiin ihmisiin. Menneisyys olkoon muistona takana ja tulevaisuus seikkailua ja uusien kokemusten mutustelua aina hamaan loppuun asti.
on monta paikkaa, joihin en halua mennä, asuinpaikkoja sekä opiskelupaikkoja.
Tuo lapsuuden kotiseutu on tuttu, rakas paikka, jossa olen usein käynyt, mutta ajan kanssa
kuljeskelu on jäänyt tekemättä.
En halua elää menneessä, mutta kun nyt kysyttiin, mitä vielä, niin vastasin tuon.
On toki muutakin mielessä ja uusiin kokemuksiin olen aina valmis :)))
on niin ihanaa ja juuri näin minäkin olen tehnyt,aina uusiin paikkoihin.Miksi nähdä jo nähtyä? Ja vanhoja ei kannata muistella.Itselläni ei ole mitään sellaista vanhaa asiaa mitä kaipauksella muisteleisin.
Jos nyt ihan spontaanisti pitäis tehdä jotain ennen kuin jne.niin ehkä se olisi jokin huima kokemus,matka jonnekkin Vanuatualle tai Andien vuoristoon,mene ja tiedä kuinka vanhana jaksaiskaan : )
Tehdä sitä intiimiä, josta on jäänyt vaille niin kaaauuuaaan aikaa.
Haluan maalata taulun sen kauneimman ja salaperäisimmän jota en vielä ole pystynyt luomaan.
Kerran näin sellaisen teoksen ja olisin halunnut ostaa sen, muttei hän myynyt sitä ja sitten se katosikin eli varastettiin häneltä. Jos olisi myynyt sen minulle olisi saanut rahat ja nähnyt minun seinällä tekeleensä.
Nyt minun täytyisi itse maalata se. Kävin jo ostamassa parempaa maalia Acryl nimistä, vielä täytyisi päättää taulun koko.
haluaisin koota lapseni ja lastenlapset kolmesta maanosasta ja viettaa ainakin viikon Suomessa jarvenrannalla,mokit ovat niin kalliita toiveeksi kai jaa,mutta mieheni kanssa haluaisin ajella pitkin ja poikin kesaista Suomenmaata.
Meilla oli etuoikeus monta vuotta sitten lentaa Hunza laaksoon ja lapset saivat kapteenin vieressa ihailla maailman korkeimpia vuoren huippuja.
Jaa, mielenkiintoista. Oletko paljon maalannut ? Mitä pidät öljyväristä materiaalina ?
Kuinka mielestäsi akryyli maali on parempi ?
Itse olen maalannu öljyvärillä, se on hyvä mutta haisee pahalle. Akryylillä olen myös kokeillu, en kuitenkaan kovin ihastunu sen käyttöön.
Olisi mukava tietää kuinka mielestäsi on akryyli parempi.
Tällähetkellä on tauluni pohjamaalattu, kuumeisesti etsin aihetta, toiveena on luoda maailman kaunein taulu, heh. Tulos on aina yllätys, käsi ei tuota sitä mitä ajattelee, taulunmaalamisen koen valtavan jännittävänä ja mielenkiintoisena, taulu sitoo kaiken mielikuvitus maailmani, taulu vaatii kaiken huomion. Kaikki maailman murheet unohtuu luodessaan kuvaa sielunsa maisemista.
melkein kaikkea on kokeiltu, kaikkia pienessä mittakaavassa,
(asuntovaunu 3,3m mökkinä siirtolapuutarhamökki, jne.
mistään en ole innostunut niin että se olisi jäänyt vakituiseksi harrastukseksi,
sukellusta en ole kokeillut, se hieman kiinnostaisi.
toivottavasti sais terveenä olla sielä viimeisellä pysäkillä,
jotta vois puhua viimeiset ohjeet lapsille ja tehdä itselleen omat ratkaisut.
ne viimeiset ohjeet jakaa hieman etukäteen, tai kirjallisena - kun siitä viikatemiehestä ei ole oikein takkeita.
viimeinen teko voisi olla vaikka pestä ikkunat ............
periaatteessa, ja ehkä jokainen ateriakin voi olla viimeinen..
P.s. ikkunoiden pesu pitää aloittaa kunhan tämä takatalvi väistyypi, 12 ikkunaa ovien "ikkunat huohhhh..kysyy tahdonvoimaa aloittaa :)
--- kutsu ikkunan pesijä kuten minä, se on raskasta touhua , sulla on paljon ikkunoita, on varmaan hyvä kuntoki .....
ikkuna pari päivässä on kaikki viikossa.
P.s. ei miulla pahempia, mitänyt jotain nivelkulumaa - kuulemma siellä sun täällä :/
Meikä oli tänä keväänä reipas, kaikki 10 ikkunaa pesin samana päivänä!
Unissa olen käynyt lapsuuden kodissa Lintsin (Linnanmäen) vieressä. Siellä olisi kiva käydä. Kadulla olen ohi mennyt, aika tutun oloista on vielä, paitsi ne vanhat puutalot vastapäätä puuttuvat.
Ei minulla ole kummempia haaveita, kunhan pysyisin kaidalla tiellä. Usko saisi syventyä. Se on rikas antaja, kun hengellinen ymmärrys lisääntyy.
Lapsenlapsia tietty olisi mukava nähdä, jos heitä olisi. Ne on vain muiden päätettäviä juttuja.
Laajemmin ajateltuna todellinen rauhan valtakunta olisi hieno juttu, mutta ei ihmiset sitä oikeasti osaa tehdä. Siinäkin jään odottelevalle kannalle.
Mitään ekstremejuttuja en kaipaa ollenkaan. Mieluummin näkisin sellaista yleistä luonnon säästämistä. Ja se ajatus vähentäisi liikkumista, ainakin lentämistä. Tämä tuhkapilvi nyt tekeekin taukoa...
aukeamattomalla laskuvarjolla eukon kanssa.
Viimeinen tuntemus, painottomuus!
... että joskus kiipeän Kilimanjarolle. Mitään en ole kuitenkaan vielä tehnyt asian eteen, paitsi pitänyt kunnostani huolta. Mutta kukapa sen tietää vaikka lähtisin sinne ihan oikeasti.
Saavuttamattomiakin haaveita täytyy olla.
Vielä Australiaan ja Uuteen Seelantiin, olen sen päättänyt ajat sitten, vielä en pääse velvollisuuksiltani.
Toivottavasti pysyn terveenä että haaveeni toteutuu ja jaksan matkustaa.
Jos sais kerran reissullansa...
---- toi oli haave ,,,, ei teko ,,,,,
Ilmeisesti miesväellä toive viimeisestä teosta on aika yleisesti "sais kerran ja kuolis pois"... Se heille suotakoon, toteutuu tai ei.
Itse yritän tehdä nykyhetkestä mahdollisimman hyvän ja tehdä NYT kaikkea sitä mukavaa mitä haluan. Ja suhtautua nykyhetkeen ilolla. Nykyhetki on ainoa mitä on; myös se viimeinen...
Muistan hyvin kun Äiti huusi minulle.
- Anna olla nyt viimeinen tekosi !!!
Mitäs nyt tuosta pikku jutusta, jos kissa muuttui jauhoista valkoiseksi..:)))
he olipa hauska, - mihinkä, jauholaariinko kissan tipautit?
ihan tavallista elämää ja muistaa sen asian, että jokainen hyvästijättö voi olla viimeinen. Eli ei pitäisi olla selvittämättömiä asioita. Nautin suunnattomasti, kun saan puuhailla kotona tavallisia askareita. Ei ole niitä kiireitä, kun oli työelämässä ollessa.
Pahus kun en muista.
Parisenkymmentä vuotta sitten minun toiveeni olivat: uida valtameressä, nähdä kuu lentokoneen ikkunasta ja joku kolmas jota en muista. Eli siis nämä kaksi ensimmäistä olen onnistunut toteuttamaan joten viimeinen toiveeni olkoon se, että muistaisin mikä se kolmas toive oli :D
Lie paras lähtö on "pukinpäälle" kuolema! :DD
En "pukilla" olijana, saati "pukkina".