Usein teiniäitejä paheksutaan ja monilla on se uskomus että lapsi on "tullut vahingossa". Haluan nyt kertoa itsestäni, sillä olen 18-vuotias ja onnellisesti sekä suunnitellusti raskaana. Laskettu aikani on lokakuun lopulla.
Päätöksen tekeminen oli helppoa, sillä satuin vain olemaan hyvässä elämänvaiheessa. Kirjoitukset ovat ohi, olen seurustellut vakituisesti miltei kaksi vuotta ja tunsin itseni kypsäksi ottamaan todellista vastuuta toisesta ihmisestä. Myös kumppanini oli valmis, sillä hän on seitsemän vuotta minua vanhempi ja hänen taloudellinen tilanteensa on melko varmalla pohjalla.
Sain tukea lopulta myös vanhemmiltani (ja mieheni vanhemmilta!) ja olemme onnellisia päätökseemme hankkia lapsi nuorina. Omasta koulutuksestani joudun ainakin tuleviksi vuosiksi luopumaan, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin.
Olen kohdannut paljon vastustusta ja ihmetystä etenkin ystäviltä ja sukulaisilta, mutta asiaa pohdittuaan he lopulta ymmärsivät että toimin niinkuin parhaalta tuntuu. Niin monet haluavat lapsia vasta lähempänä kolmeakymmentä, mutta minä olen oman valintani tehnyt. Onhan riskejä olemassa, esimerkiksi se, ettei suhteeni kestä ja jään yksin kouluttamattomana pienen lapsen kanssa, mutta luotan kumppaniini sekä tulevaisuuteen, joka tällä hetkellä näyttää oikein valoisalta ja tasapainoiselta. Mielestäni minä ja mieheni olemme valmiita ottamaan vastuun tulevasta pienokaisestamme.
Tämä on minun tieni ja olen sen itse valinnut ja juuri nyt se tuntuu aivan oikealta ratkaisulta.
Päätöksen tekeminen oli helppoa, sillä satuin vain olemaan hyvässä elämänvaiheessa. Kirjoitukset ovat ohi, olen seurustellut vakituisesti miltei kaksi vuotta ja tunsin itseni kypsäksi ottamaan todellista vastuuta toisesta ihmisestä. Myös kumppanini oli valmis, sillä hän on seitsemän vuotta minua vanhempi ja hänen taloudellinen tilanteensa on melko varmalla pohjalla.
Sain tukea lopulta myös vanhemmiltani (ja mieheni vanhemmilta!) ja olemme onnellisia päätökseemme hankkia lapsi nuorina. Omasta koulutuksestani joudun ainakin tuleviksi vuosiksi luopumaan, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin.
Olen kohdannut paljon vastustusta ja ihmetystä etenkin ystäviltä ja sukulaisilta, mutta asiaa pohdittuaan he lopulta ymmärsivät että toimin niinkuin parhaalta tuntuu. Niin monet haluavat lapsia vasta lähempänä kolmeakymmentä, mutta minä olen oman valintani tehnyt. Onhan riskejä olemassa, esimerkiksi se, ettei suhteeni kestä ja jään yksin kouluttamattomana pienen lapsen kanssa, mutta luotan kumppaniini sekä tulevaisuuteen, joka tällä hetkellä näyttää oikein valoisalta ja tasapainoiselta. Mielestäni minä ja mieheni olemme valmiita ottamaan vastuun tulevasta pienokaisestamme.
Tämä on minun tieni ja olen sen itse valinnut ja juuri nyt se tuntuu aivan oikealta ratkaisulta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onnea kovasti. Toivottavasti kuitenkin haet
jo nyt kouluun, vaikka et siellä opiskeluja vielä
aloitakaan. On sitten paikka valmiina ja tulee
paremmin jatkettua opiskeluja.
Yllättävän järkevä teksti nuorelta. =) Tällä palstalla on tottunut niihin "vittu mä haluun beibin q mä oon jo niiku nii aikuinen!!!!".. *huokaus*
"ettei suhteeni kestä ja jään yksin kouluttamattomana pienen lapsen kanssa." Tästä haluaisin sanoa pari sanasta. Parisuhteet hajoavat myös vanhemmilla ihmisillä. Mikä ihmeen luulo se on, että kun hankitaan vanhempana lapsi, niin suhde kestää automaattisesti elämän loppuun saakka? Yllättävän "varmatkin" parit eroavat, jopa vuosien yhdessäelon jälkeen. =/
Mutta onnea paljon nuorelle perheelle! =)
hyvältä ja toivotan onnea.
et ole onneksi enää peruskoululainen ja miehesi on sinua vanhempi. nämä ovat hyvät lähtökohdat. kirjoituksesi perusteella kuulostat myös ikäiseksesi kypsältä ja koska lapsi on harkittu, olet varmasti pohtinut myös ennelta sitä, että entä jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.
et ole selvästikään enää itse "kakara", joten miksei? perusajatukseni on yleensä se, että ensin koulutus ja vakaa parisuhde ja vasta sitten lapset, mutta tässä nähdään, että on näitä hyvä poikkeuksiakin, joille ei ole syytä sanoa vastaan :).
olethan sinäkin toki nuori, etkä ehtinyt varmaan monta vakavaa suhdetta nähdä/kokea, mutta jokus kestävän rakkauden voi löytää nuorenakin. olen sinua 6 vuotta vanhempi, mutta oma elämäntilanteeni ei antaisi lapselle myöten.
paljon onnea sinulle!
Minäkin saan 17-vuotiaana esikoiseni.
Vauvan isukin kanssa kovasti vauvaa odotellaan.
ihmettelinkin toussa näitä tekstejä lukiessani että miten aina haukutaan kaikkia "nuoria" äitejä eikä ajatella että monet saavat vauvan ihan harkitusti kuten sinä. Tiedän muutamia alle kaksikymppisiä jotka ihan harkitusti ovat saaneet vauvan. itse en vielä vauvaa haluaisi koska tunnen olevani siihen vielä liian nuori (19v.)mutta ihailen ihmisiä jotka haluavat ja ovat valmiita ottamaan jo noinkin huorena vastuun toisesta ihmisestä. toivon vauvallesi, Sinulle ja miehellesi hyvää jatkoa!
Siinä se vitsi keskustelun aloittaja on jo täysi-ikäinen joten kukaan ei kiellä häntä lasta hankkimasta mutta kun ollaan lain määrittämän täysi-ikäisyyden alapuolella on turha tulla sanomaan että teiniäidit on jotenkin parempia ja automaattisesti onnistuu mutta on niitä poikkeuksia jotka tosiaan onnistuvat. ja se teiniäitien kohdalla on jo todella poikkeus. Yleensä lapsi sysätään vanhemmille kun ei enää jostain syystä kiinnosta tuo lapsenhoito ja sen tarpeisiin vastaaminen. Ei lapsen teko todella murrosiässä kyllä ketään hyödytä. Mutta kun olette sen verran yksinkertaisia niin täytyy saada oppia kantapään kautta kun ei puhetta voi uskoa ja myöntää että itse on jossain asiassa väärässä.
oot varmaan tosi onnellinen kun joudut sitten hankkimaan itsellesi koulutusta "kakara käsipuolessa"
oletko sinä teiniäiti? 18v on laillisesti täysi-ikäinen. vastaa veloistaan ja sitoumuksistaan itse. jokaisesta! eikä hänen tarvitse kysyä lupaa mihinkään keneltäkään ulkopuoliselta.
teiniäiti on alaikäinen, itsekin vielä lapsi, holhouksenalainen. Jos alaikäinen lapsi muuttaa pois kotoaan esim. lapsenodotuksen takia, saattaa olla että hänelle on haettava virkaholhooja täysikäisyyteen asti. vai miten on isompien sitoumusten kohdalla? kuka allekirjoittaa alaikäisen vuokrasopimukset tms?
täytyyhän täysi-ikäisyydestä olla jotain etua. ja se etu on juuri siinä, että vasta silloin lapsi pääsee virallisesti eroon vanhemmistaa. ei oma lapsi tee täysi-ikäiseksi.vasta vastuut ja velvoitteet ja niiden omatoiminen hoitaminen aikuistaa. älkääkä tulko sanomaan, että kyllä 13v:kin ne hyvin täyttää...
ite oon kans 18 ja jätkä 22,lasta yritetty jo 3kk mutta ei oo vielä kuulunu ja kun se sit nappaa niin se lapsi on meille kummallekkin todellakin toivottu ja suunniteltu.. onne asulle aada!!