Tuskaa ja Valoa!

Kyyneleet silmiä kirveltää
rakkaus joskus itkettää?
Sanoin ja tuhansin sävelin
silti niin suuresti rakastin.

Kuka voi mulle kertoa sen
keskitie missä on rakkauden?
Kaipuu vain tunteita kasvattaa
miksi ei saisi siis rakastaa?

Kerranko kaikki sen haavan saa?
Rakkaus ruokkiiko kuolemaa?
Tuska on sisällä tunteissain
haavat nuo arpia kasvaa vain.

Tuskasta kirjoitan minäkin
vaikka niin raskain sävelin,
runoni tunteiden maahan vie
auringon kultaama silti on tie.

Haavoja mielen ja ihmisten
haavoja käsien, jalkojen,
kaikki se kuuluu elämään
miksi siis niitä miettimään jään?

Lämpöä jakaa sanasi sun
ystävä rakasa olethan mun?
Hymysi lohduttaa tiedät sen
sanoja ihmisen kultaisen.

Silti en antaisi tuskaani pois?
Kyyneleet helmiä poskilla ois,
elämä vaikka satuttaa
osaa se myöskin rakastaa.