Olen miettinyt tällaista sijoituskoiran hommaamista eli siis saisin kasvattajalta naaraskoiran itselleni "hoidettavaksi" takuumaksua vastaan. kun naaras on tarpeeksi vanha iältään teetätettäisi tälle pentuja. Tämän jälkeen naaras olisi lopullisesti minun.
Onko teillä kokemuksia?? mitä mieltä olette olleet??
Onko teillä kokemuksia?? mitä mieltä olette olleet??
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ja kahteen astutukseen oli Minttu sovittu. Ihan "meidän oma koira" oli heti ensimmäisestä päivästä alkaen,
ei sitä osannut ajatella mitenkään "sijoitus-koirana", parivuotiaana ekat pennut ja nelivuotiaana toiset.
Minttu eli meillä 13 vuotiaaksi, 1981-1994 ja siis itse asuin kotonani-mutsillani vielä tuon ajan ja
dobsu kaverina ja sitten toinenkin. Yorkkille on aina sydämessäni paikka, vaikka niin toope-ihminen
olenkin... :D
sulla muita rotuja ollut,kui yorkshirenterrieri ja dobermanni?
Amstaffi/dobberi-sekoitus on mulla omana ollut ja oli muuten yksi parhaista uroksista, mitä mulla
on ollut. Sitten on ollut erinäisiä ja rotuisia koiria kolmen eri tyttökaverin-avovaimojen kautta
silloin entisessä elämässä. neljäs kerta sitten toden sanoi! :D
en ottaisi, mutta jos niin kova hinku olisi joskus ollut, eikä rahat olisi riittäneet, niin missään tapauksessa koira ei olisi synnyttänyt kahta kertaa kasvattajan piikkiin.
Olisin hoitanut itse jutun niin, että se ei olisi ollut mahdollista, vaikka mitä hevonpaskaa olisi sopimuksessa lukenut.
Kaksi pentuetta kasvattajalle on ylisuuri hinta.
mene muualle valehteleen.
Meinaan, että jotenkin rahojen vähyydestä mutsini oli Mintun ottanut dobsun kaveriksi...Se tosiaan
teki kahdet pentueet, ainakin eka "kuului sopimukseen" ja teki toisetkin, oli melkoinen näyttely-tähti.
1985 synytti tosiaan toisen kerran nelivuotiaana, Minttu tuli kasvattajalta, joka oli mutsini ystävä,
noista raha tai omistuskiemuroista en tiedä, olin silloin -85 kymmenkesäinen. :)
ja mulla taitaa sitten olla yhteisiä tuttuja:)
valehelija
joka esitettiin. Miksi kutsut minua valehtelijaksi? Ei sillä, että se maailmani kaataisi, vaan ihan
uteliaisuuttani.
Sijoituskoiraa en ottaisi minäkään, enkä edes yhteisomistuskoiraakaan...
Mutta ei näköjään olisi pitänyt kertoa, että 80-90 luvulla meillä oli sijoituskoira 13 vuoden ajan... :(
naukua aikuinen nainen.
Et arvaakkaan miten lähellä oli ettei meille tullut yorkkia:) Kaksi tuntemääni Griffonkasvattajaa ottivat myös yorkit. Toinen heistä oli oikein hyvä ystäväni. Yorkki on mainio pakkaus. Niin kaunis, niin pikkuinen ja kuitenkin temperamentiltaan täys terrieri:)
Pikkasen minua tänään huvitti kun nappasin itselleni uuden kirjan Timo Sandbergin dekkarin nimeltään Dobermanni. Mulle tuli heti sinut mieleeni.
keskustelu vaihteeksi... no ei siinä mitään. Kaikkea hyvää toivon kuitenkin. :)
http://www.youtube.com/watch?v=4ju7VNw0Zsk&playnext_from=TL&videos=HJpgWKswO5I
minun nimimerkillä :))))))))))))))))
pelleilee minun nimimerkillä :)))))))))))))))))))))))))))
Rahat tiskiin ja sillä siisti.
Vaan eipä silti, minullekin on tarjottu yhtä amerikantuontia ja olinkin aluksi imarreltu, mutta sitten otin puhelimen käteen ja soitin, että ei sittenkään käy.
sää vanha luuska kuolaat myyn perään,häpee vähä.
Sekä taitaa nuo Griffonit olla aikalailla samaa maata. :D Griffonit on mulle muuten tosi vieraita koiria,
kenelläkään tutulla ei ole ja ainoa kokemus oli, kun asuin Iitan kanssa Kymintiellä Paavolassa, niin
vastaan aina joskus käveli belge-uros, mutta harvassa on mulla havainnot. :)
Tuo Minttu oli muuten paras vahti, mitä olla saattaa...dobsut taas sylikoiria. :D
Onhan noita tavallansa houkutteleviakin tarjouksia joskus ollut, mutta mulle kuitenkin koiran on oltava mun oma siitä lähtien kun koira meille tulee asumaan...ite olen sijoittanut yhden koiran ystävälleni, kun hän sitä halusi kovasti.
Niissä on vaan miinuksena mulle se turkkien hoito....siis yorkeilla.
Muistan kuule aina kun menin kerran ystäväni luokse yöksi... enkä tiennyt lainkaan että hän oli hankkinut ekan yorkkinsa. Heillä oli samaan aikaan rihvelipentue, josta mulle tuli yksi. Oli hämärää kun astuin tupaan ja mua juoksi vastaan niin julmetun iloinen pieni siro olento kuin koru. Ehdin ajatella että eihän tuo herranen aika puhdas värinen rihveli ole ja ompa se luustoltaan kaponen. Otettuani sen syliini mua katsoi hyvin vieras ilmeinen koiruli jolla oli kapea kuono:-DD
Toi on just sitä kun olettaa näkevänsä jotakin, ja näkeekin vallan muuta.....ei millään ehdi reagoida riittävän nopsaan.
Eipä se sitä tarkoita,että sijoituskoira annetaan ihmisille,joilla ei ole rahaa...
Kyllä sillä ihan muu tarkoitus on...
Minulla on ollut sijoituskoira,ja olen itse sijoittanut.Kuin myös tulevaisuudessa tulen.
Kun on pienkasvattaja,ja haluaa pitää koiramäärän itsellä pienenä,niin sijoitussysteemi on erinomainen tapa kasvattaa pienimuotoisesti ja tuoda myös uutta verta haluttaessa.
Itse kannatan tuota yksi pentue,vaikka kennelliitto nykyisin on "mahdollistanut" kahdenkin.
Ja narttu tulee aina meille synnyttämään.Se on ihan selviö.
on kaikkea ilman kommervekkeja sellainen, että kasvattaja teettää yhdet pennut 3-4 -vuoden iässä, jonka jälkeen se koira on sinun.
Yleensä sinä maksat vakuutuksen, mutta terveystarkastukset maksaa kasvattaja. Näyttelyistä voitte sopia miten ne hoidatte. Yleensä kasvattaja maksaa muutamat näyttelyt vuodessa ja mielellään hänen pitää se esittääkin, jos te ette ole siihen innokkaita.
Kaikki astutuksesta, synnytyksestä, tiineydenaikaisesta ruokinnasta, pentujen ruokinnasta, rokotuksista, sirutuksista, rekisteröinnistä sekä luovutuksesta tulevat kulut maksaa kasvattaja. Myös, jos synnytyksessä sattuu komplikaatio ja narttu joudutaan viemään eläinlääkäriin. Kasvattaja myös saa ne pennunostajien rahat itselleen.
Sijoitusnarttu hyvin usein menee synnyttämään kasvattajan luokse. Silloin se koira on toista kuukautta sen kasvattajan luona, jotta pennuilla olisi se emä siinä niiden kanssa.
Tässä nyt äkkiä jotain tuli mieleen.
narttu ( en mielellään käytä tuota nimitystä ) synnyttää sijoituskodissa ja pennut hoidetaan siellä, niin koiran kasvattajan kuuluisi maksaa kohtuullinen korvaus hallintaoikeuden saaneelle, esim. yhden pennun hinta tai sitten yksi pentu.