Olen ollut monta vuotta yksinäinen ja nyt täysin yksinäinen lähes vuoden. Olen myös harkinnut itsemurhaa jo muutaman vuoden.
Ainoa ihminen, jota pidin ystävänäni (ja josta kuitenkin edelleenkin pidän todella paljon) hylkäsi minut kokonaan, eikä hän suostu edes kertomaan syytä siihen.
Hän ei kuulemma halua puhua kanssani, eikä muutenkaan auttaa. En halua millekään psykiatrille mennä puhumaan itsemurhasta. Yksinäisyyden loppuminen auttaisi siihenkin, mutta yksinäisyys ei näytä loppuvan. Mitä oikein teen?
Ainoa ihminen, jota pidin ystävänäni (ja josta kuitenkin edelleenkin pidän todella paljon) hylkäsi minut kokonaan, eikä hän suostu edes kertomaan syytä siihen.
Hän ei kuulemma halua puhua kanssani, eikä muutenkaan auttaa. En halua millekään psykiatrille mennä puhumaan itsemurhasta. Yksinäisyyden loppuminen auttaisi siihenkin, mutta yksinäisyys ei näytä loppuvan. Mitä oikein teen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä olen ollut täysin yksinäinen.. hmmm... hmmm.. 7 vuotta.
Yksinäisyyttä ei saa loppumaan vaikka itse yrittäisi :P Ei voi mittään
Hei! Kaikki ovat joskus yksinäisiä, mutta uskon sinunkin löytävän vielä ystäviä. Itselläni on ollut hyviä ystäviä, mutta muun muassa pitkien välimatkojen takia välimme ovat vähitellen viilenneet. Se saa minut todella surulliseksi. Onhan sitä puhelimet ja muut yhteydenpitolaitteet, mutta ne eivät ole sama asia kuin päivittäinen kanssakäyminen. Olen juuri muuttamassa pois kaupungista, jossa olen asunut vuoden. Olen saanut täällä paljon kavereita ja yhden todella ihanan ystävän, mutta pelkään, että muutettuani välimme viilenevät ja jään lopulta taas kerran yksin.
Eräs läheiseni ampui itsensä, kun olin pieni. Sen ajatteleminen tekee minut vieläkin todella ahdistuneeksi. Olen itsekin harkinnut itsemurhaa, mutta se ei ole ratkaisu mihinkään. Elämä on ainutlaatuinen, oli se sitten millainen tahansa. Taivas ja helvetti ovat tässä ja nyt. Jokainen elää vain kerran ja kuoleman jälkeen ei ole mitään. Uskonkin, että elämää kannattaa vaalia.
Jos käyt paikoissa, joissa on ihmisiä ja olet ystävällinen muille, saat ennen pitkä ystäviä. Inhottaa kirjoittaa tällainen klisee, mutta voit aloittaa esimerkiksi jonkin harrastuksen, jossa voit rauhassa tutustua uusiin ihmisiin. Baareihin lähtemistä en kuitenkaan suosittele, sillä yleensä niissä alkaa tuntea itsensä entistä onnettomammaksi. Suosittelisin myös psykiatrille tai muulle luotettavalle henkilölle puhumista, sillä vaikka se ei heti poistaisi yksinäisyyttäsi, se saattaisi helpottaa oloasi ja antaa sinulle itsevarmuutta toisten ihmisten kohtaamiseen ja ystävyyssuhteiden luomiseen.
Toivotan sinulle pitkää ja onnellista elämää. Muista, ettet ole yksin tämän ongelmasi kanssa.
Mistäspäin te ootte? Kovasti tyhjältä tuntuu, ilman ystäviä
Oon käyny kyllä Seinäjoella. Siisti paikka. Ei moittimista.
Kerro enempi. Saa vähän graspia (otetta asiaan).
Itsemurha pyörii päässä koko ajan. Aikoinaan kävin psykiatrilla masennuksen ja pelotilojen takia, vaikka ei nekään mitään aitoja ongelmia ollu. Liiottelin niitä vaan saadakseni puhua jonkun kanssa. Ei psykiatreja tunnu kiinnostavan, jos en kärsi mistään mihin auttaa lääkkeet.
Elämä tuntuu niin turhalta. Oon ihan terve, en vaan osaa olla ihmisten kanssa. En pysty luottamaan kehenkään. Taas yksi ihminen petti luottamuksen. Ei se ollu mikään läheinen eikä edes tuttu, mutta miksi pitää aina sanoa soittavansa kun ei kuitenkaan soita.
Itsemurha ei kyllä tunnu kovin hyvältä ratkasulta. Turhaa vaivaa ja kuluja läheisille eikä vanhemmat varmaan kovin innoissaan hautais omaa lastansa. Ja sehän vasta noloa ois ei onnistuiskaan...
Kyllä tää tästä...
-Mä en jaksa enää tätä. Sä oot niin rasittava. Sä kerjäät koko ajan huomiota ja jatkuvasti pitäisi olla tukemassa ja auttamassa ja lohduttamassa. Mitä mä oikein saan tästä? Mitä sä olet koskaan tehnyt mun hyväksi? Aina jos mulla on ollut huono päivä ja mä haluaisin puhua siitä, sä rupeat selittämään miten sulla menee niiiiin paljon huonommin. Mä en halua enää puhua sun kanssa.
-Mä tapan itteni! Jos säkin jätät mut, mä tapan varmasti itteni!
-Ei mene enää läpi. Hyvää loppuelämää.
Lainaan erästä käyttäjää:
"Itsemurha ei ole mikään oikea vaihtoehto. Sulla on vain yksi elämä ja siitä pitää vain löytää sen hyvät puolet".
Ajattele siten että Hän ei ollut arvoisesi kun hylkäsi. Varmasti on olemassa monta sellaista ihmistä jotka pitävät sinusta kiinni. Niin, siinä on puolensa ja puolensa että antautuu psykiatrialle ja antaa heille sydämensä. Yksinäisyys on kuin syöpä, se ruokkii itseään. Suosittelen että juot tyrnimehua (korkillinen vesilasiin pari kertaa päivässä kalaöljyjä (E-EPa) ja vehnänalkiöljyä. Näillä keho ja mieli yhdessä perusravinnon kera pysyvät hyvässä kunnossa. En varmaan saa mainostaa mutta sellainen juoma kuin MiviTotal on aika jees. Paljo vitskuja ja hivenaineet plus proteiinit. Mutta tuo yksinäisyys..mikä siihen auttais? Jos vain jaksat niin päätä että otat suunnan elämällesi. Kiinnostaako sua ihmisten auttaminen? Eläimet? Kasvit? Luonto yleensä? Mä ite teen lahjoittamistyötä eli tuen pakolaisia ja kuolemaa uhmaavia ihmisiä jotta tekisin jotain hyvää ja mulle tulee siitä hyvä mieli ja uskon että hekin saavat hyvät vibat ku kaikki menee putkeen ees jonkin aikaa! Älä tee itsellesi pahaa siksi että joku on epäsosiaalinen. Mutkin on hylätty ja pahalta se tuntuu - osu pahimpaan hetkeen mutta tilanne muuttu ja pääsin yli. Yhä vieläkin mä oon joillekki outo lintu ja ne kaihtaa mua mutta se vain on että kaikki ei o samalla kehitystasolla ja toki jokaisella on omat hyvät ja huonot hetket ja päivät. Vaikka päivät on vaan päiviä. :)