olen 35 vuotias kolmen lapsen äiti, en kyllä juokse kapakoissa tms, kun olen joko ihan poikki tai en muusta syystä pääse. Tuntuu vaan kurjalle, kun on vuosikausia hymyillyt kaikille ja ollut ystävällinen mutta lopulta huomaakin olevansa aivan yksin.
Illat katselen telkkaria, luen, viikonloput on pahimpia. Silloin itkettää ja en osaa oikein muuta kuin istua sohvalla ja murehtia. Muutamia kertoja olen vastaillut ystävänhakuilmoituksiin ja laittanut sellaisen itsekin, mutten ole löytänyt kavereita.
Kyllä tämä on vaikeaa....
Illat katselen telkkaria, luen, viikonloput on pahimpia. Silloin itkettää ja en osaa oikein muuta kuin istua sohvalla ja murehtia. Muutamia kertoja olen vastaillut ystävänhakuilmoituksiin ja laittanut sellaisen itsekin, mutten ole löytänyt kavereita.
Kyllä tämä on vaikeaa....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Viestisi kolahti minuun..varsinkin kun sanoit hymyilemisestä ja ystävällisyydestä muita kohtaan.Minulla siinä suhteessa sama tilanne.Tosin olen jo 42-vuotias nainen ja naimisissa eikä enää pieniä lapsia.Olen kuitenkin yksinäinen perheeni ulkopuolella.Ystävät ovat "unohtaneet "minut,enkä tiedä miksi.ehkä en ole kovinkaan mielenkiintoinen persoona loppujen lopuksi.Seurani on kyllä kelvannut silloin kun joku on tarvinnut apuani/tukeani mutta se onkin näköjään ollutkin vain yksipuolista.Eli ystäviä ei ole minullakaan.Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin kirjoittele [email protected]äpäin Suomea asustelet?
Kiitos kun vastasit, asun helsingissä. laitan postia sinulle tämän päivän aikana :)
Heippa,
Täällä yhden taaperoikäisen lapsen äippä Pirkanmaalta kaipailisi myös uusia kivoja kavereita elämään :) Kirjoittele paapu73miukumaukugmail.com
Minullekin saa kirjoitella [email protected], varsinkin yksinäiset äidit mistä vaan päin Suomea.
täällä yksi nainen myös jolle saa kirjoitella, laitoin myös tuonne kirjeystävät palstalle ilmoituksen jossa kerron itsestäni enemmän. Olen helsingistä myös. saa kirjoittaa [email protected]