Kävin nuoruudessa 3-vuotisen terapian ja joudun nyt jälkeen vain toteamaan että kyseessä oli pelkkää rahastusta. Onko kellään muilla huonoja kokemuksia huonoista terapeuteista tai pieleen menneistä terapioista? On todella paha mieli miten se terapeutti sitten vei rahat mutten koskaan saanut sitä apua mitä olisin tarvinnut. Päinvastoin tulin vain huonompaan kuntoon. Se tässä ottaa päähän eikä sen jälkeen
terapeuttini millään tavoin edes silloin auttanut. Hän käytti vain nuoruuttani ja typeryyttäni täysin hyväksi.
Olin mennyt sinne suurin toivein mutta tulin pois sairaana. Muo kaduttaa nyt koska nyt sitä terapiaa todella tarvitsen mutta kela on jo myöntänyt mulle sen kolme vuotisen rahoituksen, eikä mulla ole varaa maksaa itse terapioita. Todella ottaa päähän että menin sen terapeutin luo, mutta olin masentunut ja muuta ja olisin tarvinnut apua mutta en koskaan sitä saanutkaan.
terapeuttini millään tavoin edes silloin auttanut. Hän käytti vain nuoruuttani ja typeryyttäni täysin hyväksi.
Olin mennyt sinne suurin toivein mutta tulin pois sairaana. Muo kaduttaa nyt koska nyt sitä terapiaa todella tarvitsen mutta kela on jo myöntänyt mulle sen kolme vuotisen rahoituksen, eikä mulla ole varaa maksaa itse terapioita. Todella ottaa päähän että menin sen terapeutin luo, mutta olin masentunut ja muuta ja olisin tarvinnut apua mutta en koskaan sitä saanutkaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulle kävi samanlailla kun sulle. Nuorena, hädissään olevana tyttönä hakeuduin pienellä paikkakunnalla mielenterveystoimistoon jossa työskenteli psykologina myös yksityistä terapiaa tarjoava henkilö. Hänen "lempeällä" avustuksellaan haettiin sitten Kelan tukemaa terapiaa mitä tuhlattiin kaikki kolme vuotta tyhjänpäiväiseen rupatteluun, senhetkisen ahdistuksen helpottamiseen, aviopuolison haukkumiseen, vitsailuun.. Nyt olen omalla kustannuksella terapiassa ja kiroilen sitä kolmea vuotta ja sitä rahaa mikä silloin tuli haaskattua!!! Ja niitä ahdistuksen ja tuskan vuosia tässä välissä mitä olen elänyt tuon muka-terapian jälkeen!!! Toivottavasti sinä saat jostain tukea, ja luin jostain että jotain terapiaa Kela voi vielä myöntää vuodeksi vaikka on kolme vuotta käyttänyt.
Saman kokenut. Kävin 3 vuotta psykoterapiassa. Sen aikana ja jälkeen mennyt paljon huonommin kuin ennen koko terapian alkamista. Suuret oli odotukset ennen terapian ja petetyksi siinä kuitenkin tuli. En saanut rahalle mitään vastinetta. Minun mielestä terapian tarkoitus on tehdä ihmisestä vielä heikompia kuin ne sillä hetkellä ovat. Heikot eivät kuitenkaan pärjää tässä yhteiskunnassa. Vuoden olen ollut ilman terapiaa ja päivä päivältä tunnun palaavani takaisin parempaan entiseen kuntooni. Näyttää siltä että Itse se tässä pitää omat ongelmat ratkaista ja ottaa vain vastuu omasta elämästä. Ei niitä pikku juttutuokioiden aikana pysty ratkomaan.
Suosittelen kaikille, jotka miettivät terapiaan menoa, ratkaisemaan omat ongelmat ensin kaveripiirissä tai perheen kesken tai jopa aivan yksin, koska terapia ja kova lääkitys vie yleensä asiat vain huonompaan suuntaan.
tuttua, Omalla rahalla 7 kk, suurin osa ihan jonnin joutavaa höpötystä. Tänään sanoin ihan suoraan tälle terapeutille että voin jutella niitä näitä siviilissä ihmisten kanssa ilmaiseksi. Maksan noin 400 euroa kuussa, olis vittu tarve puhua vähän syvemmistä asioista
Sanoin myös että tämä terapia alkaa olla mun puolesta loppusuoralla. Heti vetosi siihen että oli sovittu vuosi. rahanahne jätkä. Koko kevät meni ihan vituilleen kun vain jäin entistä enemmän uhrin rooliin ja tuli vastoinkäymisiä ja masennuin entisestään.
Terapia hommat on kai suurinta vedätystä mitä voi olla. Niissä on myös vuositasolla isot rahat kyseessä. Vittu kyllä siperia opettaa. Kiitos sulle joka aloiti tämän keskustelun. Tärkeä aihe.
noinkin kauan samalla terapeutilla jos kerran tuntui tökkivän???
Ois kiva tietää missä on turhia terapeutteja, joten olisi mukava jos ihmiset voisivat kertoa paikkakunnan ja terapeutin nimikirjaimet (ihan koko nimeä ei kehtaa) Näkisi onko monilla huonoja kokemuksia jostain tietystä terapeutista ja osaisi varoa ehkä myös. Jos ette uskalla niin kertokaa edes oliko terapeuttinne psykiatri, psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja vai mikä koulutukseltaan? Kognitiivinen vai psykodynaaminen?
sopii toiselle, niin ei välttämättä sovi toiselle. Mitään nimiä kukaan tervejärkinen ala täällä netissä kertomaan ihan jo oman oikeusturvansa nimissä. Itse hain apua traumaterapian muodossa, aiheena lapsuudenaikaiset väkivalta traumat. Ihan alussa kerroin mistä on kyse. Vittu tää jätkä ei tiedä koko aihealueesta yhtään mitään. Pelkkää näyttelemistä (millon muka hellä, myötätuntoinen vittu millon mitäkin), repliikkejä sopiviin kohtiin, rahastusta. Tunne tasolla ihminen tietää "totuuden" vuorovaikutuksen aitoudesta. Ihan niin kuin kaikkien ihmisten kanssa. Kaikesta muusta on sönkötetty 7 kk mutta nämä kipeät asiat on pitkälti käsittelemättä. Kai se kuvittelee että vien hälle rahani seuraavat 10 vuotta ja itse asiaan mennään 10. vuotena.
Yleensä istuntojen jälkeen olen ollut niin turhautunut että olen joutunut purkamaan ne tunnetasot muiden ihmisten kanssa tai ahmimaan. Kärsin pahasta syömishäiriöstä joka pahenee kun tunnetasolla on kestämätöntä.
Koulutus tällä heebolla sos kasvattaja , pisimmän tason psykoterapiakoulutus jotain muita lyhyt koulutuksia. Ei mikään järjen jättiläinen. Pystyy ymmärtämään asioita pintatasolla, syvät ajatusrakenteet puuttuvat.
Yritän aina viimeiseen asti nähdä ihmisen parempana kuin todellisuudessa on. Peruja sieltä lapsuuden kestämättömistä olosuhteista. Siksi terapia kestänut näinkin pitkään.
vielä tohon heikkoutteen. Luulisi että vahvistuisi mutta toisin kävi. Kunnes tajusin koko vedätyksen. Tarkoitus on heikentää jotta syntyisi lapsenomainen riippuvuussuhde terapeuttiin. Lapsenomaista, riippuvaista ihmistä ja hänen rahojaan on helppo hallita. Mitään tukea en ole mhinkään saanut. Olen asioideni kanssa yksin täällä, terapiahuoneessa ja terapianhuoneesta poistuttuani. Viimeiset 2-3 kk on ollut vastenmielistä mennä koko vastaanotolle. Se siitä. Piste. Amen.
Olen miettinyt paljon tätä terapia-asiaa. Itse lopettelen 2 vuoden terapiaa. Alussa olin innostunut, mutta pikkuhiljaa innotukseni on lopahtanut. Olisin odottanut kannustavampaa terapeuttia. Ehkä jokun toinen terapeutti olisi ollut parempi, en tiedä. Terapeuttini on niin väsyneen oloinenkin, että välillä tekisi mieli kysyä, että mikä vaivaa.. Lähinnä olen saanut joitakin mollauskommentteja, asiallisiakin tietty, mutta ne kannustavat, niitä olisin odottanut. EI yhtään kannustavaa repliikkiä koko aikana. Käyn yksityisellä, psykodynaamisessa. Paljon on palanut rahaa, mutta yritän ajatella, että ehkä tästä jotakin hyötyä on.
Samoin lopetus. Kyllästyneen oloinen terapeutti, joka istuu virkapalkalla tölläämässä viikottaista istuntoa. Ei juuri ''osallistumista'', jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Palkka juoksee eniways.
Jätti viimeksi vastaamatta johonkin ajanvaihtoviestiin, ikäänkuin osoittaakseen, ei paljon kiinnosta :D - no oh well, tunne on molemminpuolinen. Terapia on yhtä teeskentelyä - ota uhrin rooli ja mielistele 6 vuotta psykan kirjoja tenttinyttä väsähtänyttä psykan maisteria. Ei kannata. Älkää tehkö itsestänne uhreja.
Siitähän terapiassa useinmiten kyse. Rooleista. Oletko uhri vai selviytyjä. Harva terapeutti on tarpeeksi sinut itsensä kanssa (luova), että todella kykenisi auttamaan. Usein päädytään puimaan tiedostomattomasti terapeutin omia vuorovaikutusongelmia / tai psykiatrin vallanhimoa elämäsi suhteen.
Astukaa ulos ringistä. Niin minäkin tein.
Parempi näin.
Kävin kuus vuotta traumaterapiassa 12-18-vuotiaana, ja vaikka nyt kohta 21-vuotiaana oon aika huonossa jamassa, niin välissä oli ainakin yksi hieno vuosi. Ja kuitenkin, olin teini-ikäinen koko terapian ajan, oli peruskoulu ja lukio, että täysillä ei voitukaan lähteä käsittelemään traumojani (torkeä seksuaalinen hyväksikäyttö mm) jotta saatoin keskittyä kouluun.
Joskus asiat vain saattava olla niin syvällä, ettei sinne vuosienkaan kanssa päästä. Tai olekaan tarkoitus, mutta ainakin minä koin saavani jotain eheytystä terapiassa tuolloin, ja tiedän, että nyt on parempi sauma tehdä uusi sukellus menneeseen.
Ja on aika mielenkiintoista todeta jonkun tekevän tämänkaltaista työtä vain rahan vuoksi, toki terapeutillakin on päiviä kun töihin meno vituttaa, mutta meillä kaikilla on. Eiköhän patrmpaa palkkaa saa aika paljon helpommallakin kuin kuuntelemassa särkyneiden ihmisten tarinoita.
Aika nopeaa ei mielestäni kannata vaihtaa terapeuttia lopettaa jos tuntuu ettei sju, sillä terapiasuhteen rakentuminen vie aikaa. Ja jokaisessa terapiassa on vaiheensa jolloin lähinnä terapeutin naama ärsyttää ja ei tahtoisi käydä siellä.