Koira puree omistajaansa

vaikuttaa siltä, että koira näykkäisee sinua pelkonsa vuoksi. Jostain syystä välillenne ei ole kehittynyt luottamusta. Saisitko opetettua luoksetulon makupalalla palkiten ja siinä sitten silittelyä yms, jotta tottuu kosketukseen. Toinen asia mikä tuli mieleen on se, että koira voi käyttäytyä tuolla tavalla jos on kipeä.

Oletko varma, ettet ole kohdellut sitä liian julmasti!?

Älä mene ottamaan kuonosta kiinni. Miksi ihmeessä niin teet... Suosittelen koirakoulua, lukemaan koirankasvatusoppaita ja ottamaan yhteyttä kasvattajaan. Sinulla ei taida olla mitään käsitystä, miten koiraa opetetaan. Koulussa opetetaan nimenomaan ihmistä eli sinua.

koira on joko traumatisoitunut, kun olet yrittänyt kouluttaa liian kovalla kädellä tai sitten koira yksinkertaisesti on ottanut ohjat tassuihinsa. Et saa itse nyt missään nimessä näyttää pelkoa, jos koira alkaa puremaan. Kun otat syliin, pidät sen sylissä viimeiseen asti, etkä laske sitä alas. Jos lasket, koiralle se on palkitsevaa ja tietää seuraavalla kerralla, miten pitää sinua hallinnassaan, eli puremalla. Huutamalla vain pahennat tilannetta.

Otat itsevarmasti koiran syliisi ja pidät kädellä sitä selästä kiinni ja annat koiran räyhätä siinä. Pidät käden päällä koko toiminnan ajan, etkä päästä koiraa pois. Sitten seuraat tilannetta, kun koira rauhoittuu. Et näytä missään vaiheessa pelkoa tai epävarmuutta.

Jos koira hakee huomiota, et huomioi tilannetta. Jos se pyrkii lähellesi, lähdet pois kylmän rauhallisena.

Minusta koiran käytösongelmat johtuvat kokonaistilanteesta. Omistaja antaa periksi liian monelle asialle, eikä näin tuo esille johtajuuttaan.

Mene koirakouluun, ota yhteys kasvattajaan kysyäksesi neuvoja koulutuksesta ja ala lukea kirjallisuutta. Älä tee enempää väärin. Olet kaikesta päätellen kohdellut koiraa liian julmasti.

Sitä ei tarvitse ottaa fyysisesti kiinni, kiellät tiukasti, kyllä se uskoo kun jaksat toistaa ja olla johdonmukainen. Käsiksikäynti pahentaa tilannetta, se pelkää sinua entistä enemmän. Jos koirasi vähänkään arka ja käytät edell luettemaa väkivaltaa, niin tilanne vain pahenee.

Ihmettelen edell neuvojaa, koska hän ei tunne koirasi luonnetta (et kerro siitä mitään) saati sinun käyttäytymistäsi enempää. KOIRAN LUONNE ON KAIKEN A JA O, KUN MIETITÄÄN KOULUTUSTAPOJA. YHTÄTÄRKEÄ ON OMISTAJA!

Minun mielestäni koira ennemminkin pelkää, kuin kuvittelee olevansa yläpuolellasi. Tässä puhutaan onneksi vielä niin pennusta, että asiat on korjattavissa.

Ihan ensiksi lopeta syliinnosto- ja silitysyritykset, varsinkin jos koira on paennut tuolin alle. Äläkä missään nimessä kiskä sitä sieltä esiin väkisin. Ennen kuin se edes ehtii mennä pakoon sinua, varustaudu herkuilla joista se pitää, istu lattialle, älä katso koiraa silmiin, heittele lattialle sen eteen herkkuja ja pikkuhiljaa koita saada houkuteltua sitä lähemmäs itseäsi. Älä välttämättä puhu sille, tai jos puhut rauhallisella, iloisella ja lempeällä äänellä. Älä kuitenkaan ekoilla kerroilla yritä koskea koiraan (ainakaan jos se sitä pelkää) tai missään nimessä ottaa sitä syliin, ellei se itse tule. Toista tätä juttua useita kertoja päivässä ja useita päiviä. Pikkuhiljaa koira alkaa näkemään sinut mukavana asiana eikänä enää pelottavana. Jos koira yrittää kuitenkin purra on sitä toruttava, lyhyt tiukka kielto (ei siis huutoa, ei kuonosta pitelyä, vain kieltosana) ja sen jälkeen käännä koiralle vähäksi aikaa selkä, eli jätä se huomiotta ja lopeta herkkujen anto. Koiran tajuaa, ettei puremalla saavuta mitään.

Miksi koiraa ylipäänsä pitää nostella syliin silittelyä varten? Ymmärrän kyllä, että pientä koiraa on kiva sylitellä, mutta ehkäpä koirasi ei pidä sylissä olosta? Eihän isojakaan koiria olla koko ajan nostelemassa, joten ehkä pitää hyväksyä se, ettei pieniä koiria ole ok nostella jatkuvasti syliin vain siksi, että ne ovat pieniä. Ehkä sylistä pois rimpuilu ja tuolin alle pako on osaltaan (en sano, että kokonaan, tai edes välttämättä ollenkaan) koiran oman tilan kaipuuta..? Jos se sitä on, niin sitä pitäisi kunnioittaa. Koirankin pitää antaa välillä olla ihan omassa rauhassaan, häiritsemättä, silittämättä ja siihen mitenkään puuttumatta. Se miten paljon koira omaa tilaa kaipaa, on rotu- ja ennen kaikkea yksilökohtaista. Sen oppii vain koiraansa tarkkailemalla.

Toivottavasti tuo auttoi edes alkuun. Suosittelen silti menemään esim. jollekin pentutottelevaisuuskurssille tms. jossa ammattilaiset näkisivät livenä miten sinä ja koirasi toimitte yhdessä ja pääsisivät antamaan teille vinkkejä mahdollimman onnellisen ja sopuisan loppuelämän varalle. Koirasi on vielä pieni ja ongelma hoidettavissa (ja koirasta "tehtävissä" normaali, onnellinen pikkuotus), mutta jollei siihen nyt puututa ja sitä hoideta kuntoon, niin kohta käsissäsi on aikuinen ja vaarallinen koira.

onhan koira terve, ettei sillä ole mitään syytä pelätä esim nostamista tai koskettelua?
Meillä koira ei tykännyt silittämisestä, myöhemmin kuulin ettei kaikki koirat siitä tykkääkään.
Alamaiset lääppii - ei johtaja joittenkin koirien mielestä. Meiä piski on hyvin dominoiva, joten sille tuli ongelmia tästä lääppimisestä, kuvitteli olevansa pomo ja puri.

Ajan myötä koirani on tottunut käsittelyyn jatkuvalla altistamisella ja nakkikoulutuksella, että selvitään esim. eläinlääkärikäynneillä hampaitten ja korvien tarkistuksessa ja harjaamisessa. Lykkyä tykö, kyllä se siitä vielä paranee, ettei olis murkkukausi vain nyt päällä.