Luin yksi kerta että alitajunnan kautta saattaa pulpahtaa esiin mitä ihmeellisempiä ja pelottavampia asioita..nämä ajatukset saattavat kehittyä pakko-oireiden tasolle..ja siihen asti asiat on hyvin kun pystyy vielä keskustelemaan näistä ajatuksista ja asioista muille..mutta pahimmassa tapauksessa tämä saattaa johtaa siihen että ulkomaailma jää ulkopuolelle ja ihminen ahdistuu..
kiinnostaisi tietää onko nuo ajatukset mistä oikeasti kotoisin..ja miksi niitä tulee?Kokeeko usea ihminen ahdistavia ajatuksia ja alkaa pelkäämään niitä?(esim.hyppäämistä parvekkeelta)
toivoisin jonkun asiantuntijan mielipidettä asiasta,kiitos!
kiinnostaisi tietää onko nuo ajatukset mistä oikeasti kotoisin..ja miksi niitä tulee?Kokeeko usea ihminen ahdistavia ajatuksia ja alkaa pelkäämään niitä?(esim.hyppäämistä parvekkeelta)
toivoisin jonkun asiantuntijan mielipidettä asiasta,kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! minäkin olen viime aikoina miettinyt samaa, ja olen ilmeisesti kärsinyt pakko-ajatuksista monta vuotta käsittämättä sitä itse. Olen saattanut kelata jotain kamalaa ajatusta, joka on tullut mieleeni ja sitten yrittänyt torjua ja saada pois mielestä. ja sitten on tuntenut itsensä pahaksi ja syylliseksi, kun ajattelen tällaisia ja on kuitenkin yrittänyt elää ns. normaalia elämää. Energiaa on kulunut hukkaan kun ei ole kokonaan ollut oma itsensä. Hassua, kun en ole käsittänyt että ne ovat pakko-ajatuksia. olen vaan jotenkin ajatellut että olen huono ja en tarvitse ketään...sitä on ollut masentunut ja yksinäinen. minua myös kiinnostaa kuinka paljon on muitakin ja kuinka moni ei vaan puhu ja kuinka paljon ihmiset salaavat näitä juttuja. Kirjallisuuttakin on vaikea löytäää..
minusta asia on näin:
- jokainen saa ajatella mitä lystää.
- päähän tulevia ajatuksia ei tarvitse kieltää, niistä ei tarvitse pyrkiä eroon, niitä ei tarvitse torjua.
- ajatuksia ei tarvitse pelätä.
- on asioita ja ajatuksia, joista ei tarvitse puhua kenellekään, jos ei halua, joista ei ole tilivelvollinen kenellekään.
tärkeää on se, että tietää, miten toimii. esim. väkivaltaisille ajatuksille ei tarvitse tehdä mitään, mutta väkivaltainen käyttäytyminen ei tietenkään ole hyväksyttävää.
ja tärkeää on se, että oppii hyväksymään itsensä -kaikkine outoine ja/tai pakonomaisine ajatuksineen. tiedä vaikka ajatukset siinä samalla hieman muuttuisivatkin, kun lopettaa pelkäämisen ja oppii tuntemaan itsensä.
Kirja "tunteiden alkemia" saattaa antaa vastauksia.