Ette arvaa mitä tein äsken... Oon tässä viikon verran yrittänyt lopetella tupakanpolttoa, mutta jotenkin ei oo oikein ollut tahdonvoimaa. Perjantaina ostin tupakka-askin sitten. Tähän asti pärjäsin korkkaamatta sitä, kunnes lähdin kävelylle ja otin kuin vaistomaisesti röökit ja tulitikut mukaan. Asetin röökin huulille ja ihailin auringonlaskua. Sitten se vaan tuli: silmiin osui leikkikentän vierellä oleva roskapönttö ja jotain tapahtui, olin kuin eri ihminen. Kävelin määrätietoisesti roskikselle, otin röökin suusta ja katkaisin sen keskeltä. Kaivoin askin taas käsiini ja tein saman toiselle, kolmannelle, neljännelle... Lopuksi heitin vielä tyhjän askin menemään. Kävin istumaan. En ole ollut koskaan näin varma, en nimittäin meinaa enää ikinä koskeakaan tupakkaan. En myöskään muista milloin olisi ollut viimeksi niin hyvä olo. Viisi minuuttia meni vain aurinkoa katsellessa. Lähdin käppäilemään kohti kotia ja oli oikeasti vaikea hillitä itseään, olisi tehnyt mieli hyppiä, laulaa, vaikka mitä. Mitäköhän aivoissa kävikään, sellaista vaihtoehtoa, kuin tupakointi ei enää ole. Tuntuu vain, että tupakko on antanut annetavansa minulle. Nyt täytyy vain ottaa päivä kerrallaan... Toivon, että tämä mieletön hyvän olontunne, jonka nikotiiniton elämä antoi jatkuu.
Joo, ja mikäköhän tälläkin jutulla oli pointti? Pakko vaan oli kertoa;) Toivottavasti minua ei enää näy tällä palstalla.
Joo, ja mikäköhän tälläkin jutulla oli pointti? Pakko vaan oli kertoa;) Toivottavasti minua ei enää näy tällä palstalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tiiän kuka oot.kyl oot sit kans tyhmä ku tälläst kirjottelet.tuun huomeen sinne ja pistän pilin sun pyööyyn niin nautitaan.ja juon eka vettä niin et kusettaa ja silloin se on kiihottavampaa.;)