Mistä johtuu, että kaikki siviilielämän luuserityypit kokee armeijan hienona paikkana. Tuttavapiiristäni monet nössöt ja nörtit ovat palvelleet vuoden, eivätkä muusta puhukaan kun armeijasta ja siitä kuinka vastuullista ja vaarallista on vaikka ajaa kuorma-autolla. No kai sen voi ymmärtää sillä ettei nämä ihmiset ole äidin helmojen alta kertaakaan poistuneet ja kun aika on tullut niin ollaan niin isoa miestä.. Monet vähän viisaammat tyypit taas toivovat pääsevänsä helpoimmalla mahdollisella tavalla. Vuosi palkatonta paskatyötä pilaa monen tulevaisuuden suunnitelmat. Mitä mieltä itse olet?? Tunnistitko itsesi äskeisestä? Oletko mies?? Asutko yksin, onko kokemusta työelämästä, muijista?? no EI
ressukat
sotilaspastori
9253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kivasti löytyy kokemusta äskeisistä mainininnoista ja voin kyllä epäonneksesi painottaa, että meillä varusmiesten joukossa ne puolenvuoden jäpikät olivat n.95% surkeimpia luusereita ja paskahousuja joihin olen koko elämäni aikana törmännyt. =D
Olet taapertanut koko elämäsi valtion "kumisaappaissa" ja pidät sitä hienona ? Voi kappari parkaa.......
siinähän se vasta elämä pilalle meneekin..piruntorjuntaa!
Vuosi palkatonta paskatyötä pilaa monen tulevaisuuden suunnitelmat. Varsinkin kun jää vielä puoleksi vuodeksi ilman mitään tukia. Puolustusvoimat, voitte kirjoittaa vaikka tähän ketjuun vastaukseksi mistä voin saada takaisin menettämäni opintopisteet ja rahat. Kutsukaa nyt vaikka kertaamaan niin pääsen pistämään leikin ihan lopullisesti perseilyksi, makaan sairastuvassa päivät enkä pistä tikkua ristiin. Tällaiseksihan te nuoret opetatte siellä, saamattomiksi perseilijöiksi. Jotkut haluavat TÖIHIN, eivät leikkimään sotaa pam-pam-aseilla ja vanhentuneella kalustolla.
Eikös se ole hyvä vain että näkee maailmasta sen paska-puolenkin, niin on paljon helpompi suunnitella tulevaa armeijan jälkeen. Tietää ainakin mihin ei halua päätyä. Itse huomasin intin aikana paljon asioita, jotka oli jääneet tekemättä ja halusin tehdä ne heti sieltä päästyäni. Jos olisin mennyt sivariin omalla paikkakunnallani, niin tuskin olisin yhtä kiihkeästi halunnut päästä elämässä eteenpäin, koska en olisi tiennyt miltä tuntuu elää pitkään todella vittumaisessa ympäristössä.
"Tällaiseksihan te nuoret opetatte siellä, saamattomiksi perseilijöiksi."
Jos ei selkäranka kasva ensimmäisten 18v aikana, on turha odottaa sitä tapahtuvaksi myöhemminkään. Ei armaijassakaan ihmeisiin kyetä :-)
"Jos ei selkäranka kasva". Armeijalla ei ole mitään tekemistä selkärangan eikä terveen järjen kanssa. Ainoastaan yltiöisänmaalliset punaniskajuntit pitävät sitä tärkeänä. Armeijan tarkoituksena on opettaa nuorille sluibaamisen jalo taito. Tähän sluibaamiseen eli lusmuamiseen kuuluu mm:
Movettaminen
Nakkihommien välttäminen
Kaiken kielletyn tekeminen salassa (omat eväät leireillä, roskien piilotus luontoon)
Yleinen systeemin kusetus (ihmeelliset matka-ajanpidennykset yms.)
Räkäpäiden ampumatta jättäminen ettei asetta joutuisi puhdistamaan niin paljoa
Eikö tämä nyt ole ihan itsestäänselvää? Ei tietenkään kukaan joka on elämässään kokenut paljon tai jolla on suunnitelmissaan paljon koettavaa, voi millään nauttia puolen vuoden / vuoden paikallaan pysymisestä ääliöiden seurassa.
Eikös sotaväessä olla sitä varten että pahan paikan tullen selviydyttäisiin. Myöhäistä silloin on alkaa opetella sotimisen taitoja kun jo rajoilla tai maakunnissa paukkuu.
Tietenkin varusmiesaikaan liittyy joutokäyntiäkin, mutta pitäähän ne varuskuntien jokapäiväiset hommat hoidella niin rauhan kuin kriisinkin aikana.
Ja monessa siviilielämän tehtävässä on eduksi jos on jonkinlaista kokemusta ryhmänä toimimisesta ja ihmisten johtamisesta. Monta käytännön tilannetta nykyäänkin hoituu jos uusavuttomien nössöjen seassa on edes yksi aliupseerikoulun käynyt mies tai nainen.