ensimmäinen keskenmeno

Tulin itse ensimmäistä kertaa raskaaksi viime vuoden lopulla ja tämä raskaus päättyi myös keskenmenoon. Se oli todella raskas paikka. Kyllä tällaisen surun kohdatessa saa olla itsekäs ja vähän käpertyäkin siihen suruun. Se on tarpeellinen vaihe. Mulla tulee edelleen välillä tosi pahoja surun hetkiä ja ikäväkin. Ei siitä pääse oikein kunnolla yli, ainakaan vielä. Nyt on tosin tullut sellainen pelko että mitä sitten jos ja kun tulen uudestaan raskaaksi? Pelkään jo nyt seuraavaa raskautta ja jokaista vessassa käyntiä kun pelkään tuleeko verta. Ja pelkään myös itekin miten sen kestän jos seuraavakin menee kesken. En uskalla ehkä iloita siitä..

mulla vielä km käynnissä, aion kyllä odottaa yhdet kuukautiset, koska musta odottamista on perusteltu myös keskenmenon vaaralla, jos yrittää samantien uudestaan, enkä nyt todellakaan halua samanlaista tähän hetiperään. eli mitä riskejä voi vaan minimoida niin aion minimoida. mä olen myös oli 35v ja ekaa lasta yritetään.

itse koin keskenmenon viisi vuotta sitten.. En tiennyt olevani raskaana, koska menkat eivät olleen myöhässä eikä muitakaan oireita tullut (olen näitä harvoja joilla tosiaan ei menkat lopu vaikka olisi raskaana) kun lapsi oli kahden kuukauden ikäinen, raskaus huomattiin sattumalta terveyskeskuksessa kun olin luovuttamassa verta. olin tupakoitsija, ja olin aivan paniikissa kun tajusin, että olen ollut kaksi kuukautta raskaana. join myös aina silloin tällöin perjantaisin. pari viikkoa myöhemmin huomattiin, ettei kaikki ole kunnossa, ja seurasi keskenmeno.. olin aivan rikki ja syytin itseäni. Nykyään olen hyväksynyt, että enhän minä sitä tiennyt, joten itseään syyttämällä pahensin vain asioita. olin tuolloin 25 ja nyt olen siis 30. Olen nyt tällä hetkellä raskaana. Mulla meni toipumiseen sen verra aikaa, että yritimme vasta paljon myöhemmin uudestaan. minulla tosin tilanne oli ihan erilainen, kun en tiennyt raskaudesta. (olimme silloin viisi vuotta sitten yrittäneet lasta, mutta kun menkat tuli aina niin ei osannut hoksata tehdä testiä..) nykyään en polta, ja olen paljon viisaampi ja tietoisempi omasta biologiasta :-) kesäkuussa laskettu aika, toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin! niin ja uudestaan yrittäminen kannattaa tehdä vasta, kun on valmis siihen itse. toivotan onnea sinulle! :-)