huh, kyllä on nyt pakko myöntää että ph saanut lujan otteen elämästä, aamut alkaa sillä kun sitä miettii ja siihen myös päivät loppuu. nyt alkanut tulla uniinkin, herään monesti ahdistuneena että olen jossain kaukana kotoa ja en pääse pois. itsellä nyt se pelko kohtauksista ruokkii ja voimakkaasti niiden tuloa, nyt jättänyt jo periaatteessa kaikki 1km pitemmät matkat tekemättä, ja tuntuu että on niin saamaton ja voimaton tämän suhteen. kaikkia mukavia kyläilyjä olisi ollut/on tulossa mutta kun on vaan pää siinä jamassa ettei kykene ajattelemaan muuta kuin sitä ettei pysty/miten pääsee mahdollisimman pian kotiin yms. teksti saattaa olla aika sekavaa sillä nytkin kovin ahdistunut olo ja ihan kotona olen. mutta onko muilla tämmöistä että periaatteessa kaikki aika menee ahdistuksessa,paniikissa tai sen miettimiseen mihin ei pysty jne...? Itsellä ei onnistu esim tuo autossa,bussissa missään julkisissa liikkuminen, ei kotoa tuota kilsaa kauemmaksi lähtö, kotonakin vaikea olla melkein koko ajan..lääkityksenä menee mirtazapin ja xanor.. mirtan avulla onneksi saa unen päästä kiinni.. tuntuu että tullut niin kovin katkeraksikin, kun siis muilta osin terve niin paniikkipeikko tulee ja vie kaiken elämänhalun ja muuttaa kyllä ihmisenäkin, ainakin minua on muuttanut :( välillä tekisi vaan mieli luovuttaa, ja miettinyt sitäkin että mistä ihmeestä johtuu jos esim kauppareissusta selviää vaikka pieni paniikki iskisikin niin ei tule sitä onnistumisen kokemusta vaan alkaa jo siinä vaiheessa miettiä että enpä pysty kohta tuohonkaan enää..eli siis ajatusmaailma ihan päin persettä..huoh..toivottavasti joku saa tuosta jotain tolkkua, voimia kaikille
noidankehässä
PanickAttack82_
1227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, ymmärtääkseni sun paniikki kohtakset on alkanu suht äskettäin, vuoden, kahden sisään. Eli sä olet oikein kunnon oravan pyörässä, mahdatko sä jännittää sosiaalisia tilanteita ja et joku huomaa et sä jännität ja sit sä jännität omaa jännittämistä ja kun huomaat jännittäväsi niin jännität jännittämistä. Usein tällaiset tapahtumat tulee silloin kun liike pysähtyy, kassajono, pankki, liikennevalot, bussi,,ym. mutta silloin kun olet liikkeessä tai muutoin toimit ei ph yleensä tule, se kannattaa muistaa että mitkään tabut ei paranna sua, ne vaan piilottaa sun oireet ja silloin on helpompi olla, ja sellaisia tabuja ei kannata käyttää mistä ei ole hyötyä eli lopeta ne jos niistä ei ole apua, kuitenkin lääkäriltä kannattaa kysyä purkuohjelma sillä vieroitusoireet voivat olla pahoja, jopa pelottavia, äläkä myöskään mene millekään yleislääkärin puoskarille ne voi määrätä mitä tahansa, vaan psykiatrille mistä saa ammattiapua paremmin, joskaan psykiatritkaan eivät tiedä mikä on se just sulle oikea lääke, vaan monesti kokeillaan monia eri lääkkeitä ja joku niistä sopii, mulla on 4mg opamox ollu 20 vuotta. Mä olen siitä erikoinen tapaus että mulla ei ole annostus noussut ja seksikin toimii, nää on ne kaksi asiaa jotka ovat tämän synteettisen lääkkeen huonot puolet, sekä se että näihin jää nalkkiin ja purku on vaikeeta. Sinuna menisin psykiatrin lähettämänä psykologille taikka jonkun mielenterveystoiston lähettämänä, sillä se helpottaa sun tilaa kun saat puhua, psykologejakin on monen laisia, hyviä ja huonoja, ole sitkeä ja etsi se oikea jonka kanssa synkkaa oikein, ja sellainen kun löytyy niin KELA korvaa 3 vuotta osan hoidoista, siellä kartoitetaan sun tila ja tehdään oikea hoitosuunnitelma, omalla kohdani oli hypnoosi todella toimiva ja nyttemmin jännitys/paniikkioireet ovat kadonneet lähes tyystin, myös EMDR hoito on kuulema todella hyvä, mulle se ei vaan toiminut, mutta kummassakin tapauksessa mennään oman pääkuoren sisälle ja yritetään availla niitä pieniä tiedostoja josko siellä jokin jumittaa, ihan niinkun tietsikka joskus, monesti kun jotkut traumaattiset tapahtumat laukaisevat tämänlaiset oireet, olet voinut joskus nuorempana kokea jotain pahaa/traumaattista ja aivotiedostosi on sulkenut sen pois suojellaksesi sinua, sitten aikojen päästä jostain syystä tapahtuu jotain mikä viittaa vähän sinne suuntaan mitä ehkä olet kokenut ja homma on valmis, sitten tulevat ne tuhannet kysymykset ja et mistä tää on tullu ja,,,,,. On paljon asioita mitä voisin kertoa, mutta kun tää palstakin on rajallinen, mutta sen voin sanoa että musta alko tulla parempi tietäjä vuosien saatossa kun psykologistani ja silloin tiesin olen tervehtynyt ja monivuotinen hoito on nyt historiaa, mutta se kannatti. Jos haluat jutella tai kysellä asioista voit mailata mulle rohkeasti, että et tekisi niitä samoja virheitä kun minä tein, en yleensä anna tuntemattomille emailiani mut tää sun juttu oli jotenkin niin mun tapanen et jos haluut mailata niin, [email protected]