Löytyykö ketään yh-äitejä ketkä olisivat jo ihan alusta asti olleet yksin lapsen kanssa?
Miten olette pärjänneet vastasyntyneen kanssa? Saako nukuttua ja miten onnistuu kaikki arkiset käytännön hommat kuten ihan vaikkapa kaupassa käynti aluksi (varsinkin talvella) pienen kanssa.
Löytyykö ketään kuka olisi aloittanut vauva arkeen totuttelun esim. ensikodissa?
Kiinnostaisi kovasti kuulla kokemuksia!! Olen jo nyt ihan paniikissa vaikka vasta syksyllä olisi nyytti tiedossa, mutta pelkään etten pärjää yksin vastasyntyneen kanssa ja mitä käy jos väsyy pahasti...
Ja miten olette synnytyksen suhteen toimineet..? Oliko mukana joku tukihenkilö tai ystävä?
Miten olette pärjänneet vastasyntyneen kanssa? Saako nukuttua ja miten onnistuu kaikki arkiset käytännön hommat kuten ihan vaikkapa kaupassa käynti aluksi (varsinkin talvella) pienen kanssa.
Löytyykö ketään kuka olisi aloittanut vauva arkeen totuttelun esim. ensikodissa?
Kiinnostaisi kovasti kuulla kokemuksia!! Olen jo nyt ihan paniikissa vaikka vasta syksyllä olisi nyytti tiedossa, mutta pelkään etten pärjää yksin vastasyntyneen kanssa ja mitä käy jos väsyy pahasti...
Ja miten olette synnytyksen suhteen toimineet..? Oliko mukana joku tukihenkilö tai ystävä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täällä yksi yksinäinen. Minulla oli sisko mukana synnytyksessä. Lapsen isää en olisi huolinutkaan edes mukaan enää siinä vaiheessa, kun oli niin kauan pysynyt poissa luotani. Sairaalassa suhtauduttiin asiaan luontevasti ja kaikin puolin sain hyvin tukea pitkin raskautta ja synnytyksen jälkeenkin neuvolassa ja lähipiirissä.
Itse olin vanhempieni luona ensimmäiset 2 viikkoa vauvan kanssa, koska yksin oleminen tuntui liian jännittävältä ajatukselta. Hyvin meillä lähti menemään sittenkin, kun tultiin kaksin kotiin. Hyvin äkkiä tulee tietyt rutiinit vauvan kanssa ja arki alkaa rullaamaan. Kaupassa käyminen ei ollut mikään ongelma, kun vauva nukahti aina vaunuihin. Viime talven paukkupakkaset olivat eri asia. Silloin piti lauhana päivänä käydä tekemässä kunnon ostokset tai pyytää jotakuta vahtimaan lasta siksi aikaa, että kerkeää käydä asioilla. Jos ei tukiverkkoa löydy asuinpaikkakunnalta, niin neuvolan kautta voi saada vahtiapua tai sitten yksinhuoltajajärjestöiltä tms.
Nukkuminen vastasyntyneen kanssa on ihan pätkäunta. Silloin kannattaa ottaa päikkärit, kun lapsikin nukkuu. Välillä itselleni on iskenyt kunnon väsy ja silloin ollaan lähdetty suosiolla mummilaan. Saan nukuttua enemmän ja muutenkin oltua rennommin, kun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin:) Uupuvat nekin äidit, joilla on isä apuna hoitamassa. Se on täysin normaalia ja se kannattaa sanoa ääneen eikä koittaa väkisin jaksaa yksin.
Kummasti sitä vain muuttui äidiksi ihan hetkessä ja matkan varrella on oppinut tuntemaan lapsensa tavat ja mieltymykset. Kyllä sinä pärjäät ihan varmasti. Mukavaa odotusta! :)
Onpa kiva ja kannustava kuulla että on noin hyvin mennyt vaikka yksin vauvan kanssa onkin!
Helpottaa kovasti kuulla että kyllä siitä voi hengissä selvitä kuitenkin.. :)
Itsekään en kyllä enää huolisi lapsen isää synnytykseen. Nyt on ollut teillä tietämättömillä lapsen alulle panosta asti...Enkä kyllä enää pahemmin kyseistä juoppoa kaipaakaan!! Onneksi olen hänestä päässyt jo yli.
Kiitos vielä vastauksestasi!! :)
Kyllä vertaistuki on aina tarpeen. Jos tahdot vaihtaa enemmän ajatuksia, niin laita maili tänne..tai mihin sen vois laittaa, jos ei kaikkien näkyviin halua:/ Mut ei toki ole pakko. Hyvää vointia sinulle! :)
Sinä pärjäät!
Äitiyden myötä voi näköjään löytää itsestään käsittämättömiä asioita ja voimavaroja ja kaikilla arkisilla asioilla on taipumus järjestyä-konstit kyllä keksii kun on pakko ja luonto auttaa tässäkin asiassa-sydämesi kertoo miten toimia :)
Toki jokainen tarvitsee myös apua ja joskus aikaa myös itselleen, jotta jaksaa. Ja jos ei jaksa, niin hae apua ajoissa- kun voit itse hyvin, lapsesikin voi hyvin. Kaikkea hyvää sinulle, pärjäät kyllä! :) Terveisin, hyvin, hyvin paljosta yksin selvinnyt ja vielä tervepäisenä :)
Minä olen kanssa ollut vauvan kanssa kaksistaan ihan alusta saakka.Ja kyllä aluksi jännitti ja pelotti paljonkin,mutta siitä se vaan lähti:)
Minulla ei ollut omia vanhempia eikä muutakaan sukua samssa kaupungissa,mutta onneksi ystävät auttoivat,olivat välillä vauvan kanssa niin sai tuuletaa omaa päätä ja käydä vaikka yksin kaupassa:)
Rankkaa se on,mutta hetkeäkään en vaihtaisi!
Vauvalla oli vielä ensimäiset reilu 3kk pientä koliikkia ja silloin mietitytti useampaan otteeseen,että mihin sitä on ryhtynyt,mutta nyt jälkikäteen,ei sitä edes muista.
Nukkuminen oli tosiaan vähän niin ja näin mutta kannattaa tosiaan oikaista vaikka sohvalle itsekin silloin kun lapsi nukkuu,siivota yms,kerkee myöhemminkin:)
Itse sain aika paljon apua perhtyöntekijöiltä,joille olen todella kiitollinen.Kävivät alussa useamman kerran viikossa ja käyttivät kaupoilla yms jos tarvitsi.Ja vauvan kasvettua ottivat neidin kerran viikkoon heille hoitoon muutamiksi tunneiksi niin sai tehdä omia hommia.Nuo perhetyöntekijöitten "tehtävät"vaan vaihtelevat aika suuresti sen mukaan missä asut..
Nyt on "vauva"vuoden ikäinen ja hyvin menee:)
Muutettiin juuri samaan kaupunkiin omien vanhempieni kanssa ja odottelen että miten täällä perhetyö tulee vastaan..Enkä osaa edes kuvitella,että vauvan isä olisi kuvioissa mukana..Olisi silloin varmaan kaksi "lasta"hoidettavana:/
Olisi tosiaan mukava kuulla enemmänkin,että miten sinulla menee:)
Oletteko lapsen isän kanssa ollut miten tekemisissä vauvan synnyttyä? Miten on suhtautunut, onko aiheuttanut hankaluuksia jollain tapaa..? Kuten esim. isyys ja huoltajuusasiat... Tai miten isän puolen suku on suhtautunut?
Minä en ole ollut lapsen isän kanssa tekemisissä millään tavalla.Enkä myöskään hänen sukunsa:/
Lapsen isän äiti on kyllä tietoinen lapsesta,mutta oli sanonut,että ei halua suututtaa poikaansa..Voi olla että hän jossakin vaiheessa rupeaa katumaan päätöstään,mutta mietitään sitä sitten.
Isyys asia meillä menikin yllättävän helposti.Ensin en meinannut laittaa isän kohdalle mitään,mutta tajusin,että on lapsen kuitenkin parempi tietää kuka isä on.Ja lastenvalvoja otti isän yhteyttä,ja tehtiin testit ja se oli siinä:)