Hei Wilma, katsoin että piipahdit tällä forumilla juuri. Olen lukenut ja seurannut juttujasi Suomi24:llä. Olet niin seikkaperäisesti ja avoimesti kertonut elämästäsi, tunteista, arjesta ja sen käänteistä, että nyt väkisinkin alkaa uteluttaa, että mitä sinulle kuuluu tällä hetkellä? Onko mitään suurempia käänteitä jne? Nyt tuntuu, että puuttuisi jatkokertomuksesta tuorein jakso. :D Ihan mukavaa, jos jaat sen. En ainakaan ole huomannut viimeisimpiä kuulumisiasi. Hyvää kevättä perheellesi!
Hei Wilma60!
Kyökkifilosofi
4257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä vähän keväisi kuulumisia minun elämästä. Talvi on takana ja se olikin rankka talvi. Paljon pakkasta ja uunin lämmitystä, lumitöitä välillä niin että itku meinasi päästä. Mutta kaikesta on selvitty ja kevättä kohti mennään. Nyt odotellaan että kaikki lumet sulaisi ja päästäisiin pihahommiin. Tallinrakennuskin suunnitteilla; leikkimökistä muuntautuu talli keppihevosille. Siinä meille projektia pitkäksi aikaa.
Mitään uutta ja ihmmeellistä ei elämääni kuulu. Vuoden verran elämän arkeen ja juhlaan on tuonut uusi ihmissuhde joka tuntuu todella hyvältä. Hän on ottanut koko paketin hyvin vastaan ja meille kaikille hänestä on tullut tärkeä osa meidän perheen elämää. Mutta vielä ei ole aika miettiä asumista saman katon alla. Minusta on näinä yksinäisinä vuosina tullut aika itsekäs ihminen ja nautin tästä omasta elämästä. Vaikka hänen kanssaan ollaan paljon yhdessä ja vietetään aikaa perheenä niin tuntuu hyvältä että meillä on kuitenkin omat asunnot. Välillä tekee meille molemmille hyvää olla itsekseen. Eli eiköhän näillä eväillä mennä vielä eteenpäin.
Elit tässä lyhykäisyydessään elämäntilanteeni tällä hetkellä. Hyvää kevään jatkoa kaikillie; niin eksille kuin nyksille.
että kuuluu hyvää! Kiitos kuulumisista. Asut varmaan sitten aika pohjoisessa kun teillä on vielä lunta. Täällä etelässä ei ole ollut enää pariin viikkoon, mutta tuo katupöly saa olon tukalaksi. Onneksi on sadellut välillä vettä. Mutta ulos ei ole menemistä kun katuharjat pyörii.
Tiedän omasta kokemuksesta, että on aika paljon sopeutumista kun elämään tulee uusi ihminen. Sitä on jo ehtinyt täyttää oman tilansa omilla asioillaan ja keskittyä vain olennaiseen. Itsellä on ollut aika kova oppiaika tässä juuri uuden ihmissuhteen takia, kohta pari vuotta. Olen suunnilleen saman ikäinen kuin sinä, ja on elämän kuviot lapsen kanssa jo muotoutuneet tietynlaiseksi. Vaikka uusi ihmissuhde tuo paljon hyvää ja ihanaa, on se itsellisen ihmisen tilan jakaminen ollut vaikeinta. Jotenkin on ollut myös vaikea ottaa apua käytännön asioissa vastaan eikä pyytää sitä, kun sitä ei ole koskaan ollut saatavilla ja kaikki on joutunut organisoimaan itse.
Muistan, että sinulla oli leivinuunihaaveita tässä joskus. Kiinnostaisi tietää, oletko saanut sen muurautettua, vai pärjäätkö vielä vanhalla uunilla.
Kyllähän niitä remonttisuunnitelmia mielessä pyörii mutta hyvin suurella todennäköisyydellä vielä ensi talvi yritetään mennä vanhalla uunilla. Muurareita ei tältä kylältä löydy joten olisi mietittävä vuolukiviuunia ja ne maksaa mansikoita. Tiiliuuni riittäisi minulle sillä se kyllä kestäisi minun eliniän ja sen jälkeen talon uudet omistajat voisivat tehdä sellaisen uunin kuin haluaisivat. Ja tiedä vaikka puun polttaminen on jo siinä vaiheessa kielletty saastuttamisen takia. Kunnassamme on tulossa rakentajailta ja sinne aion mennä ideoita katselemaan. Ja hakemaan vasaran; jokainen käivijä saa vasaran. Pankinjohtajan juttusillakin pitäisi käydä sillä ei riitä että kotona menoja ja tuloja ynnään. Mutta kaikki ajallaan, turha tässä on kiirehtiä.
Kyllähän se tuo avunpyytäminen on vaikeaa. Toki on helppo soittaa jollekin asiantuntijalle ja maksaa sitten saamastaan avusta. Mutta muuten tuntuu että kaikesta pitää selvitä itse. Tässä on nyt pitänyt opetella ottamaan apua vastaan ja se onkin vaikeaa. Tuntuu myös uskomattomalta että joku todella haluaa auttaa ja tehdä asioita minun "puolestani". Se jos mikä on minusta ollut yllättävää ja saanut minut ihan hämilleen. En ole tuollaiseen koskaan tottunut. Mutta kyllä sitä vanhankin näköjään oppii!
Minustakin oli myös kiva kuulla että vihdoin löysit rakkaan rinnallesi! Myös se "aikapoikaveljeni" (jota silloin aikoinaan sinulle "kauppailin") on löytänyt omansa, tosin usean tuhannen kilometrin päästä! Eli ei se rakkaus välimatkaa näköjään katso, vaikka sitä aikanaan harmittelitkin! Kesällä päästään ilmeisesti tutustumaan k.o. henkilöön, pitänee alkaa petraamaan englanninkieltä...
Mukavaa kevättä Sinulle, Rakkaallesi sekä lapsille!