dissosiaatio?

Mun dissosiaatiohäiriö oli ehkä vähän pahempaa... Mun muisti katosi lähes täysin ja olin erilainen persoona ihan kokonaan. Esim. Matkustelin toiseen kaupunkiin ja sitten kun tulin "järkiini", niin en tiennyt missä olin ja miten olin sinne päässyt. Mulla on joitain muistikuvia joistakin tapahtumista. Esim. Kun olin eräässä kaupungissa psykiatrisella eristyksessä. En ole siitä ihan varma, mitä on oikeasti tapahtunut, vai onko tää mun uni tms. Seuraavat muistikuvat mulla on kotosalta. Tuollaisia tapahtumia mulla on useita. Tämä on mulle hyvin, hyvin ihmeellistä. Kai se dissosiaatio on jonkun näköistä psykoosia. Näistä tapahtumista on nyt yli 20 vuotta. Oireeni hävisivät kun sain elämäni kaikinpuolin järjestykseen. Tuli mies, asunto, opiskelu, työ...

Aika vähän tietoa, mistä lähtisi etsimään. Mutta vaikuttaa ennemmin itsetunto-kysymykseltä. Olet epävarma muiden hyväksynnän suhteen, ja siksi kiltti ja anteeksipyytäväinen. Kun päästät toisen lähellesi, sinun on täytynyt jotenkin luottaa häneen. Kun luottamus kasvaa, seurustelu etenee, jää ulkoinen epävarmuus pois, vaan sisäinen, oma sisäinen itsesi, ei luota sinuun. Kannattaa tutustua myös itseesi, JA hyväksyä itsesi sellaisenaan kuin olet, vikoineen ja ominaisuuksineen. Niin on paljon helpompaa olla armelias toisen / toisten ominaisuuksille. On tunnettua, että itseensä meneminen on vaarallisin matka maailmassa, joten harva sen uskaltaa tehdä. Joten jos tunnet satuttaneesi itseäsi tai muita jo tarpeeksi, on varmaan mielekkäämpää tutustua itseensä, kuin ulkoistaa ominaisuus "taudiksi", ja etsiä siihen lääkettä. "Tuntuu kuin en mahtaisi itselleni mitää", kuulostaa minusta siltä, kun sisäinen turvallisuutesi olisi jotenki uhattuna tai jo rikki. Silloin astuu ehdottomuus esiin, ei ole tilaa muiden ajatuksille, koska sisäinen turvallisuus järkkyisi. En ole laillistettu psykologi tms., mutta läheltä seurannut samalta näyttävää tilannetta.