mä lähden päivään, en mieti sua, oot menneisyyttä, joka ei enää palaa. Kuvitelmaa, platonista rakkautta, joka jäi... Olet poissa, poissa, poissa....
Aamulla, kun lähden ja luulen, et oon unohtanut, et ees pilkahda mielessäni, avaan autoradion ja ensimmäinen biisi soi, kaikki on taas päällä, kuin myrsky, joka ei laannu, kuin tuli, joka ei sammu.
Täytän päääni työllä, ihmisillä, tekemisillä- sillä tiedän, hetki hiljaisuutta/ musiikkia , ja olet taas minussa, syvällä...Pelkään elokuvia, näytelmiä, kirjoja jne. sillä ne kaikki palauttavat sut mieleen.
Kukaan, ei voi olla sinä, enkä minä voi olla ilman sinua muuta kuin lentävä roska ilmassa, ilman päämäärää, tarkoitusta.
Se, että niin moni on kaunis, hyvä jne. ei auta mua, ei sata ihailijaa...loppuelämältä toivon vain dementiaa, armahtavaa...
Täysin tarkoitukseton, maailman kaunein rakkaus, miksi ? Mahdoton, käsittämätön. Ei näitten kokemusten jälkeen, tämän ikäiselle enää, julmaa. Pilkkaa. Lyötyä lyödään, et sinä, vaan " kohtalo ".
Miks oot niin ainutkertainen mulle ? Olin onnellinen hetken, ennen kuin tajusin kunnolla, että yhtä hyvin voisin rakastaa vaikka jo kuollutta ihmistä, yhtä toivotonta tää on. Vaikka pitäisitkin musta, en voisi koskaan tehdä sua todella onnelliseksi. Kapinoin, mut vastassa on vaan tuulimyllyt. Turhaa, kaikki turhaa.
Rakastan sinua. Pahoin pelkään, et loppuelämäni. Ainut lohtu- et tiedä, etkä kaipaa.
Aamulla, kun lähden ja luulen, et oon unohtanut, et ees pilkahda mielessäni, avaan autoradion ja ensimmäinen biisi soi, kaikki on taas päällä, kuin myrsky, joka ei laannu, kuin tuli, joka ei sammu.
Täytän päääni työllä, ihmisillä, tekemisillä- sillä tiedän, hetki hiljaisuutta/ musiikkia , ja olet taas minussa, syvällä...Pelkään elokuvia, näytelmiä, kirjoja jne. sillä ne kaikki palauttavat sut mieleen.
Kukaan, ei voi olla sinä, enkä minä voi olla ilman sinua muuta kuin lentävä roska ilmassa, ilman päämäärää, tarkoitusta.
Se, että niin moni on kaunis, hyvä jne. ei auta mua, ei sata ihailijaa...loppuelämältä toivon vain dementiaa, armahtavaa...
Täysin tarkoitukseton, maailman kaunein rakkaus, miksi ? Mahdoton, käsittämätön. Ei näitten kokemusten jälkeen, tämän ikäiselle enää, julmaa. Pilkkaa. Lyötyä lyödään, et sinä, vaan " kohtalo ".
Miks oot niin ainutkertainen mulle ? Olin onnellinen hetken, ennen kuin tajusin kunnolla, että yhtä hyvin voisin rakastaa vaikka jo kuollutta ihmistä, yhtä toivotonta tää on. Vaikka pitäisitkin musta, en voisi koskaan tehdä sua todella onnelliseksi. Kapinoin, mut vastassa on vaan tuulimyllyt. Turhaa, kaikki turhaa.
Rakastan sinua. Pahoin pelkään, et loppuelämäni. Ainut lohtu- et tiedä, etkä kaipaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Äläs nyt tommossii..ei saa toivoa heittää kaivoon .Minäkin aattelen välillä et se dementia tulee ja armahtaa..mut sekään oo hyvä.
Kaunista kevättä sulle, ken lienetkään .
Ehkä se kertoo siitä, että olen kokenut jotain samankaltaista omalla kohdallani.
Minä tunnen rakkauden, sellaisen joka on olemassa niin kauniina tunteena, henkisellä tasolla. Sen hiljaisen kaipauksen, sen jonka viestit ja sanat ovat vaienneet, teot vieneet johonkin tuhansiin syviin tunteihin ja tunteisiin..
Rakkaus joka on annettu meille, minulle, joka jo tunteellisena pystyy suuriin tekoisin omissa elämissämme. Olen miettinyt niin... luopunut toivostakin... kuunnellut sydämeni ääntä... maailman, universumin ääntä...
mihin tämä kaikki tunne pystyisi jos siitä tulisi fyysisestikin, olemassaolevastikin todellista. Suuriin ihmeisiin elämissämme, vielä suurempiin kuin nyt.. mutta olen myös opetellut, olemaan vaatimatta, pyytämättä enemmän, pyytämättä lisää.. opetellut olemaan kiitollinen, hän on elossa, minä tiedän sen!
Olen kiitollinen kaikista hyvistä hetkistä, kaikista kauniista tunteista ja siitä miten maailma minua hänestä muistuttaa. Aluksi olin siitä hämilläni, kummastelin.. nykyään tunnen lämpimän tunteen sydämessäni, sielussani.. toivoisin sen olevan myös turvallinen, luottamus .. mutta en ole varma, en tiedä..
On hetkiä kun haluaisin hävittää kaiken, haluaisin tämän olevan vain muisto, mennyttä.. olen kuitenkin tehnyt päätöksen, tämä on jotain niin kaunista että säilytän sen..
kaikessa kivussaankin, kenties mahdottomuudessaankin
jotain ainutlaatuista sellaista joka vain meille annettiin, ehkä vain me olimme tarpeeksi vahvoja siihen.. toisillemme.. säilyttämään ne hyvätkin tunteet vaikka molemmat ovat tehneet ikäviä asioita, ikäviä sanoja.. hiljainen kaipuu.. tämä hänelle sillä minä häntä todella rakastan ja olen kiitollinen kaikesta.
http://www.youtube.com/watch?v=psuRGfAaju4&feature=fvst
prosessoimaan tota juttua. Haluaisin kans säilyttää ne hyvät tunteet. Mulla oli pahoja tunteita jossain vaiheessa ja mun piti käsitellä ne. Ne oli jotain vanhoja juttuja, jotka kumpusivat esiin. Mutta elämä on. Mä tiedän, että toinen on elossa. Satutin sanoilla. Toinen teki kanssa. En tajua, miksi pitää satuttaa toista, jos loukkaantuu. Olisi pitänyt vaan antaa olla. Kai sitä ihmisessä on piruakin joskus jos on enkeliäkin.
kuinka kaipaankaan. Tunne voi olla hyvinkin molemminpuolinen. Outo rakkaus kuin elämän tuska.
Kaipaan sinua niin kovin.
En halua avautua enempää tänne.
tämä L? Mies vai nainen? Viestisi oli ajatuksia herättävä. Mutta mitä sanoisi: voiko sen paremmin sanoa?
kuin olisi lukenut omia ajatuksiaan. Samoin tunnen erästä ihmistä kohtaan.
Mitä enemmän on itsellään tekemistä niin sitä vähemmän ehtii sitä toista ajatella, mutta tosiaan kun tulee tuollainen ns. tyhjä hetki niin sitten tulee kaikki tunteet pintaan.
Voimia sinulle noiden omien tuntemuksiesi kanssa! Tiedän, ettei ole helppoa!
"The greatest pain that comes from love is loving someone you can never have."
ole tyhjä kun minulla on sinut siinä ja tunteeni:)
Tästä voisi siis päätellä, että kaikesta elämän myrskyistä huolimatta olemme edelleen kyneneväisiä tuntemaan.. itseasiassa tuntemaan hyvin vahvastikin, sillä jokin suuri hyvä tunne tässä on oltava, olen sitä katsellut kuin ulkopuolisena, pohdiskellut niin monilta kanteilta.. ihmisen elämän perusedellytyksiä, ikää, elämäntapahtumia.. tullut lopulta siihen tulokseen että kaikki tarkoitettiin menemään niin, että tämä hyvin vahva rakkauden tunne olisi olemassa
Se on kaunista rakkautta, ikävää kaipausta..
Se pitää minut kiinni elämässä silloin kun tuntuu, että elämä vie liian lujaa
minä haluaisin olla sinulle satama johon voit rantautua kun myrsky on suurin, kun
et enää tiedä minne mennä voit aina turvata minuun
joka päivä minä rakastan sinua vain enemmän vaikka tiedän, minussakin on huonot puoleni
kaikella mitä minä olen, kaikella mitä sinä olet
alkaa aina itkemään kun luen näitä sun tekstejä...