unta nyt saa, kun sinua (n) vain mietin.
Kuinka voit, ajatteletko minua yhtään, kaipaatko tai jopa ikävöitkö minua? Aika ei tunnu tuovan helpotusta ikävääni, suloinen olemuksesi on koko ajan mielessäni.
Usein mietin, miten täydellinen pari meistä olisi tullutkaan. Olisi jaettu niin hyvät kuin huonotkin päivät. Ilo lisääntyy ja suru pienenee jakamalla ne rakkaimman kanssa.
Varmaankin olet jo unohtanut minut tai ajattelet minua enää vain ihmisenä, joka olisi ehkä ollut sopiva, mutta...
Toivon kuitenkin kaikkein eniten sitä, että löytäisit tai olisit löytänyt onnen jonkun muun miehen kanssa, mikäli meidän ei ole tarkoitus saada ikinä toisiamme. Olet kuitenkin ikuisesti sydämessäni ihastuttavana unenkaltaisena muistona menneisyydestä. Hyvää yötä, rakkaudella sinua aina mietin... http://www.youtube.com/watch?v=7mSTVJLnCRM
Kuinka voit, ajatteletko minua yhtään, kaipaatko tai jopa ikävöitkö minua? Aika ei tunnu tuovan helpotusta ikävääni, suloinen olemuksesi on koko ajan mielessäni.
Usein mietin, miten täydellinen pari meistä olisi tullutkaan. Olisi jaettu niin hyvät kuin huonotkin päivät. Ilo lisääntyy ja suru pienenee jakamalla ne rakkaimman kanssa.
Varmaankin olet jo unohtanut minut tai ajattelet minua enää vain ihmisenä, joka olisi ehkä ollut sopiva, mutta...
Toivon kuitenkin kaikkein eniten sitä, että löytäisit tai olisit löytänyt onnen jonkun muun miehen kanssa, mikäli meidän ei ole tarkoitus saada ikinä toisiamme. Olet kuitenkin ikuisesti sydämessäni ihastuttavana unenkaltaisena muistona menneisyydestä. Hyvää yötä, rakkaudella sinua aina mietin... http://www.youtube.com/watch?v=7mSTVJLnCRM
Vastaukset 60
Vanhimmat
vähän helpottaa tieto siitä, että meitä on kaipaavia on paljon, en ole yksin tämän tuskani kanssa. Niin, kai tätä voi jo tuskaksi sanoa, siltä ainakin tuntuu.
Unelta tuntuu myös minun muistoni hänestä... maailman ihanimmasta miehestä.
Ehkä vielä joku päivä helpottaa.
oikein tiedä. Mitä suuremman vaikutuksen joku on tehnyt, sitä pitempään hän on mielessä.
Polttava kaipuu, sammumaton ikävä. Kuin tuli joka saa jatkuvasti uutta voimaa eikä ikinä sammu...
tuntuukin, tämä ei koskaan helpota. Apua, pelottava ajatus. Ei tässä kuitenkaan jaksa kauaa enää rypeä, mutta mitä pitää tehdä, että edes ajattelisi muuta. Tuntuu, että mikään ei enää kiinnosta eikä innosta. Voi paska!
haluaisi kenenkään kärsivän siitä, mutta se taitaa olla kuitenkin aika yleistä?
Olisipa joku paikka missä ikävöivät voisivat kohdata toisiaan kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä. Siitä voisi tulla hyvin suosittu.
samaa ajattelin tänään. Saisi itkeä ja purkaa ikäväänsä, olla kainalossa ja lähellä. ei tarvitsisi selitellä alakuloaan, eikä esittää pirteää. Auttaisikohan se? Joskus tämä tuntuu ylivoimaiselta ja käsittämättömältä, miten minä voin näin mennä pois tolaltani?!
se auttaisi, saisi vertaistukea ja voisi olla lähellä muita samassa tilanteessa olevia. Siellä voisi sitten oikeasti kohdata toisensa toisiaan ikävöivät.
Vain toinen ikävöivä voi täysin ymmärtää ja tukea toista samankaltaisessa tilanteessa tuskailevaa...
joku pettyneiden klubi pitäisi perustaa, olisi ymmärtävää seuraa ja saisi tukea. Nämä omat tunteet pääsi ainakin niin yllättämään, tuntuu että en tiedä mitä tehdä... Miten oloaan voisi edes vähän helpottaa, tuntuu ihan typerältä kipuilla näin.
että viestisi haluaisi kuulla moni eli varmaankin myös se oikea...
mutta jääkö se vain tänne sivuille ?
jää, vaikka muuta toivoisinkin. Moni ikävöi mutta hyvin harvalla täällä kirjoittavalla on voimaa ja rohkeutta kertoa ikävästään sen kohteelle.
Me ikuiset romantikot kai haluamme vain haaveilla onnesta...
lukea näitä menneessä aikamuodossa kirjoitettuja kaipausviestejä.
Kun kaivataan nykymuodossa, on aina toivoa, tai voi ainakin kuvitella, että nuo ikävöivät vielä toisensa löytävät.
juuri. Nykyisyyttä on vain kova kaipuu, kaikki muistot hänestä ovat menneisyyttä. Mutta hänen kaunis kuvansa mielessäni ei haalistu ikinä...
Siksi kait sitten kuljetaan sydän sykkyrällä...
Surullista....
joku ihminen tehdä niin suuren vaikutuksen? Häntä miettii lähes koko ajan, hänestä näkee unia, hän aiheuttaa väristyksiä vain häntä ajattelemalla... Onko hän se oikea, luotu minua varten?
vähän tuntomerkkejä? Kirjoituksesi osui ja itselläni ikävä miestä (ehkä sinua) menneisyydestäni. Miksei meistä tullut mitään..?
haluaisin sinun antavan, jos sopii? Sitten vastaan kyllä, sopivatko ne "meidän" tapaukseemme.
Tästä ketjusta tulee taas kilometrin mittainen, kun kaikki naiset haluaa olla viestin kohteena...no pitäähän minunkin osallistua :) vaikka ei mulle olekaan - tiedän sen.
vain ollenkaan tiedä, onko oman ikäväni kohde ikinä edes käynytkään täällä. Millaista miestä ikävöit? Onko M etunimesi ensimmäinen kirjain?
Meitä tuntuu olevan samassa tilassa olevia,kylllä kaipaus yltyy välillä niin pahaksi että varmaan aika lähellä hulluutta.Minäkin tunnen jopa hänen kätensä ympärilläin ja ne väristykset kulkevat kehollain,myös huulet olen tuntenut huulillain Rakkaus on hulluus .
tuoksu, ääni, ihon tuntu... kaikki se mielessä niin kirkkaana. Onko ihme jos on ikävä, minä myös tunnen välillä olevani lähellä hulluuta tämän kaipuuni kanssa. Järki ei nyt auta, ei yhtään, tämä musertava tunne vie voiton kaikesta. Mutta eiköhän tästäkin nousta, on vain tunnustettava tosiasiat, vaikka kuinka tekee kipeää.
niinpä se on.
mutta hän on minulle kultaakin kalliimpi ja rakkaampi.
ëikä hän sitä minulta enää kuule.
hän tietää sen, en voi hänelle enää sitä kertoa.
liian paljon tapahtui, sanoja sanottiin ja toisia loukattiin.
mutta silti häntä puolustan viimeiseen asti, kuin hän minun olisi.
hänellä on oma elämänsä ja minulla omani.
yksin tarvon savisen tieni, hiljaa rakastaen ja kaivaten.
hän oli minulle kaikkeni, valoni, aurinkoni, elämäni, kaikki mitä mies voi naisesta toivoa!
aivan liian täydellinen ollakseen totta.
elämä ei kohtele tasapuolisesti, mutta pakko vain koittaa mennä eteenpäin.
tämä on elämää ja mitä me siitä opimme?
ikuisesti sinun, joka tunteeni sait ja veit!
aika hyvin tuohon lohkasit... "rakkaus on hulluus" sitä se on on ja paljon muutakin.
En sinua voi unohtaa, en mielestä sua saa, mutta ehkä etäisyys hieman helpottaa...
http://www.youtube.com/watch?v=itYL8womtWc
ehkä se etäisyys auttaa!?!?!?
ja aika parantaa...
mut ei ikuisuutta yksin jaksa.
kun on ikävä toisen luo!
sinua koskaan piste
ja sinä...olisitpa R
R, olen todella pahoillani. Tiedän ikävän tuskan ja epätoivon, kun sydän rakastaa niin paljon, mutta oikein mistään ei ole täyttä -jos nyt minkäänlaista- varmuutta.
Yritetään kestää, pitää itsestämme huolta ja luottaa huomiseen. Aurinkoiset kevätpäivät ja lämpenevä sää tuovat ainakin minulle hieman lohtua.
just nyt, että sinä olet minun K. Ja koska minun K ajattelee noin, ei minulla olekaan mitään hätää.
ihastunut sinun päättäväisyyteesi! Koska olet jo päättänyt, että olen sinun K, niin saat uskoa siihen. Se ei minua lainkaan haittaa, päinvastoin. Olen vain iloinen ja onnellinen, että ikäväsi helpottuu ja että ajattelet ettei sinulla olekaan mitään hätää. Eihän sinulla muutenkaan olisi...
Joskus löydät sen oikean ja ihan itsestäsi riippuu, löydätkö ennen sitä muutamia vääriäkin. Toivottavasti ei niin kuitenkaan käy.
toivon niin ettei vääriä enää tule, syyllistämättä ketään kuitenkaan....on väärin olla ihmisen kanssa, jos ei ole molemmilla annettavaa(ei raha)...ymmärrätkö?
Kiitos ihan oikeasti lohduttavista sanoistasi!
ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Raha ei merkitse mitään aidon rakkauden rinnalla, rakkaus voittaa aina rahan. Toisaalta kummankin tulee tulla toimeen omillaan, mutta rahan astuttua rakkauteen, se helposti lentää ikkunasta ulos.
sanani lohduttivat sinua. Olen ikävöinyt ihan riittävästi itsekin ymmärtääkseni empaattisten sanojen ja tuen suuren merkityksen!
elämänviisaus näkyy, kiitos niiden jakamisesta.
Kuunteletko tämän, "shttp://www.youtube.com/watch?v=Al0K--l8YSouojapaikkani" :
uudestaan, meni pieleen
tämä, "Suojapaikkani" http://www.youtube.com/watch?v=Al0K--l8YSo
Kuuntelisitko tämän.
vaikkakin tavallaan surullista. Se ensimmäinen veistos kosketti, naisen asento oli niin pohjatonta lohduttomuutta ja ikävää kuvastava...
Italia on upea maa ja italialaisten temperamenttia suorastaan rakastan! Kiitos sinulle :)
mutta eikös se sovi näihin tunnelmiin. Mutta laulu on kaunis, mukavaa kun tykkäsit.
K:n oma olet? Oletko m vai n?
olen minun oman K:n ikioma tyttö.
K on siis sun? Mitä teet sitten ikävä-palstalla?
minä K:n taas löysin! Oli onneton hukuksissa kauan aikaa, onneksi tulin tänne ja tapasin taas hänet. Onnentyttö! ;)
kullan murun täältä, onnea:)
se ihan oikeasti mennyt niin, vähän vaan oikeasti. Tämän viestin ihana aloittaja lupasi olla minun oma K, niin että nyt on kaikki taas hyvin.
sinun oma K, kun niin haluat..:) Ihan vähän leikisti vaan, jookos?
Ihan paljon oikeasti ja vähän leikisti;)
Tulepas kainalooni sitten niin nukutaan ihan hellästi lähekkäin...:) Hyvää yötä meille...
*Nostaa peitonkulmaa vuoteessa, minne Onnentyttö voi pujahtaa...*
kainaloon, pikkuisen pussaa ja nukahtaa*
Hyvää yötä, kauniita unia!
voit lopettaa vuokseni valvominen.
http://www.youtube.com/watch?v=gAayV_L3Qd0&feature=related
pahastu, mutta minusta vähän tuntuu, etten juuri sinun takiasi ole ikinä valvonutkaan. Sellainen tunne tuli selkäpiihin. Jos tahdot viestittää jollekin, että tunteesi entistä ihastustasi kohtaan ovat viilenneet, niin pahoin pelkään, ettei se viesti mahda tätä kautta mennä perille oikeaan osoitteeseen.
Sinänsä lohdullista tietää, että ikävä joskus sentään helpottaa, jos sinullakin on niin käynyt.
vain unohtanut sinut ja ajttelen sinua enää vain yön synkkänä provoilijana ja vähän päivänkin mutten niin valoisana :)
http://www.youtube.com/watch?v=NfdyoICaImI&feature=related
nyt varmaankin jotakin muuta miestä, koska en ole a) provoilija enkä b) synkkä. Olen paremminkin optimisti tai realisti, joka uskoo aina kaikkeen hyvään ja kauniiseen.
http://www.youtube.com/watch?v=g5S5pb_Weqw&feature=related
aina vaan todella paljon ja edelleen uskon että meistä voisi tulla niin sopiva pari.
En sinua/häntä voisi ikinä unohtaa. En minä löydä onnea muiden kanssa, sinut vain haluaisin mutta ajatuksesi oli erittäin lämmin ja sydämellinen.
Kyllä sen vain tuntee kun kohtaa "sen oikean". Haluaisin jakaa elämäni ilot ja surut sinun/hänen kanssa.
Kun luin viestiäsi, näin taas jällen kerran Hänet, suloisen naisen, niin elävänä silmieni edessä. Vaivuin muistoihin, unelmiin ja haaveisiin Hänestä, meistä... Ne pari vuotta, minkä ajan sain onnen tuntea Hänet, lipui silmieni edessä kuin filminauhana (usko tai älä) ja muistin lukemattomia pieniä hetkiä, jolloin sain nauttia hetkittäin Hänen seurastaan. Työn merkeissä.
Olen lukemattomia kertoja tarttunut kynään -harrastan piirrustusta- ja muotoillut paperille hänen hurmaavat kasvonsa ja olemuksensa. Olen muistellut, millaisissa tunnetiloissa olen Hänen kasvonsa nähnyt ja sitten luonnostellut ne parhaan kykyni mukaan.
Yksi itselleni rakkaimmista on se hetki, kun Hän kasvot hieman punehtuen ja sädehdivät silmät tummuen katsoo minua niin ihanasti...:) Olisitko Sinä Hän...?
valitettavasti, koska en ole tavannut häntä työn merkeissä. Kauniisti ajattelet kaivatustasi :)
se on, mutta eihän sille voi mitään.
Kun rakastaa syvästi, ajattelee sen kohteesta aina kauniisti... Onhan Hän kyllä niiin suloinen ja ihastuttava nainen, että sellaisia on hyvin harvassa!
Jokin viestissäsi sai minut hetkeksi haaveilemaan, että jos sittenkin... Ei täältä taida löytyä, tuhansien joukosta, miten voisikaan...:(
Minä saatan olla kaipaamasi nainen, yhtäläisyyksiä löytyy aika lailla. Minäkin ikävöin sinua ja yhteisiä hetkiämme.
erittäin hieno asia, toivon niin todella hartaasti, että olisit Hän. Meidän ehkä pitäisi hieman yhdessä muistella niitä toistemme kanssa vietettyjä hetkiä -ei kovin tarkkoja yksityiskohtia, vaan enemmänkin tunnelmia, tuntemuksia, vaikutelmia ja häivytettyjä tuokiokuvia.
Ensinnäkin se, koska noin suurin piirtein olemme olleet toistemme seurassa viimeksi? Tästä se alkaa ja toivottavasti johtaa siihen, että pääsemme hellimään toisiamme ja osoittamaan toisillemme, että olemme Kohtalon toisillemme valitsemat:)
Olisiko ollut viime kuun lopussa?
Minä olin hänen seurassaan hetkisen viime syksynä..jota muistelen kaipailen.Häntä en kyllä täältä ole hakemassa,ei varmaan näitä harrasta,mutta täällä kanssa kärsijöitä tuntuu olevan ja tie on välillä kevyempi kulkea kaipaus kummajaisen kanssa.Iloa meille kaikille!!!!!
Näimme edellisen kerran joulukuussa 2008.