Mitkä ovat skitsofrenian alkuoireet? Olen kyselly tätä ennenkin, mutta en saanut mitään järkevää vastausta.
Onko esim. itselleen puhuminen skitsofreniaa? Siis jos käy monologia itsensä kanssa?
Onko esim. itselleen puhuminen skitsofreniaa? Siis jos käy monologia itsensä kanssa?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tarkkaile miten normaalit ihmiset käyttäytyy. Normaalista poikkeava käytös johtuu skitsofreniasta.
Polta pilveä... polttelet kuukauden ja jos sinulle ei aiheudu käytön aikana vakavia asitiharhoja ja lopettamisen jälkeen tunnu että sinua vainottaisiin tai olet edelleen kavereidesi kanssa kaupungilla ilman huolenhäivää ja pystyt huolehtimaan itsestäsi. Ei sinulle sitä edes tule.
Itse puhun paljon itsekseni, naureskelen omille ajatuksilleni eli ilman näkyvää syytä hyrähtelen.
Ja kovasti maailma näyttää hyvältä joskus huonolta... eikä "pahoissa/raaoissa/perversseissä - ajatuksissakaan" ole mitään vikaa jos ei niitä sitten lähde toteuttamaan... esim. kissan tappaminen ja sen raiskaaminen teon jälkeen... tai omien vanhempien polttaminen koska eivät antaneet viikkorahaa ja tuntuu että he eivät välitä sinusta vaan muista... semmosia mietteitä
Alkuoireita voivat olla väkivaltaiset vantasiat (fantasiat) ja eristäytyminen; sosiaalisten suhteiden pois tippuminen sekä ajatusmaailman köyhtyminen. Mieli tuntuu (harvoin) pirstonaiselta. Skitsofreenikko eristyy herkästi. Mutta kaikki on yksilöllistä. Itselleen puhuu esim. isäni eikä hänellä ole kyseistä tautia.
Sen sijaan skitsofreenikko voi puhua "henkien" kanssa ja nämä usein vaikuttavatkin hänen kauttaan. Tämä on yleinen tieto ja ymmärretty asia esim. Intiassa mutta länsimainen lääketiede tulkitsee asian harhaisena käytöksenä ja ajatteluna.
Jestas, väkivaltaiset fantasiat. Minulla on ollut niitä jo pienen iän. Kohteina henkiöt, jotka ovat jollain tapaa olleet ikäviä minulle, yleensä heidän oman psyykeongelmien takia. Fantasioissa saan raivarin ja isken kohdehenkilön sairaalakuntoon.
seuratkaa chatteja..
siellä monet keskustelevat monologeja itsensä kanssa..
paras hallinta on kysyä ja vastata itse..
skitsojen paratiisi!
Entäs he jotka puhuvat puhelimeen vaikka mitään puhelua ei ole, yleensä tiedostaen sen itsekin? Skitsofreenikoitako? Saludot vaan kaikille.
voi olla kyse myös narsistista joka haluaa näyttää ympärillä oleville ihmisille että olisi puhumassa jotain tärkeää puhelua merkittävän henkilön kanssa ja yrittää näin antaa suureellisen kuvan itsestään
"Jestas, väkivaltaiset fantasiat. Minulla on ollut niitä jo pienen iän. Kohteina henkiöt, jotka ovat jollain tapaa olleet ikäviä minulle, yleensä heidän oman psyykeongelmien takia. Fantasioissa saan raivarin ja isken kohdehenkilön sairaalakuntoon. "
Taidan itsekin kuulua noihin, tästä tunnistin. Inhoan lähes kaikkia ihmisiä (erityisesti itseäni) koska kukaan ei ota minua vakavasti missään tilanteessa. Niitä kohtaan keitä inhoan eniten, vaikken edes tuntisi, vaan voisin kuvitella että he vaan nauraisivat minulle, suunnittelen monimutkaisia suunnitelmia heidän tappamiseksi, räjäyttämiseksi, kappaleiksi repimiseksi tai mitä ikinä mieleen tuleekaan. mutten koskaan voisi toteuttaa niitä koska en halua olla vastuussa mistään.
pienenä muistuu taas fantasiat siitä etten ole ihminen vaan avaruudesta lähetetty digimon (se keltainen tulta syöksevä) joka kehittyy ikänsä myötä. Aina jos olin vihainen jollekulle, ajattelin, että sitten kun olen kehittynyt siihen "parhaimpaan" muotoon, tapan hänet ensimmäiseksi ja suunnittelin etukäteen tarkasti missä se tapahtuisi, miten ja mitä siitä seuraisi. ja toki minulla oli myös useita mielikuvituskavereita, digimoneja ja pokemoneja ja mitä niitä siihen aikaan katsottiin. ja niiden kanssa kuvitteellisesti tappelin.
vähän aiheesta poiketen.
mutta kuitenkin, minun mielestä siinä ei ole mitään outoa jos puhuu tai nauraa itsekseen. Kyllä minäkin nauran itsekseni jos jotain huvittavaa sillon satun ajattelemaan.
onko tukala olla?
niin itseasiassa ei (yleensä). Ehkä muilla on enemmän tukala olla mitä niille olen joskus vaahdonnut tapposuunnitelmista muttei se niinkään haittaa
...voi ajaa arvaamattomiin tekoihin. Muiden inhoaminen vaan pahentaa tilannetta. Emmä sit tiiä noista digimoneista ja pokemoneista. Oon hieman vanhempaa sukupolvea ja ne on uutta. Heh!
en ole tullut kyllä ajatelleeksi. mut eihän se kai skitsofreniaan liity, vai voiko liittyä? itse kun nuori vielä olen niin en tiedä. pokemonia ja digimonia on tullut lapsena ainakin tarpeeks katsottua ja niistä tuli kunnon obsessio, myin just hirveet määrät noita muovipalafiguureja ja kaikkia korttejakin taitaa olla.. vähän aiheesta poiketen mutta sanonpahan tässä samalla. :>
Kun tarpeeks jää miettimään mistä jää paitsi koko sairauden takia (mm. työnteko, ihmissuhteet, raha, menestys) niin kyllä haluaa hävittää itsensä maan päältä kun nykyään pitää olla ihme ihminen päästäkseen töihin tai naimisiin.
"henkiä", vaan harhoja. Skitsofreenikko näkee, kuulee, aistii harhoja ja niin myöskin kuullessaan harhoja omasta päästään hän höpisee harhaisen maailmansa kanssa. Siinä kaikki. Se mitä skirsolääkkeet aiheuttavat lisää harhoja ja aivojen tuhoutumista, niin siitä nyt tuskin phutaan.
Niinhän se ylensä alkaa että joku kateellinen tai vihamielinen soittaa valkotakkiset. Sen jälkeen henkilö onkin melko helppo luokitella psykoottiseksi ja skitsofreenikoksi. Pian henkiö onkin jo tuhottu lääkkeillä eli myrkyillä. Onnekkaimmat kuolee nuorena.
päälle eli perheessä on jokin häiriintynyt henkilö. Yleensä hän on mies-sukupuolta edustava ja uskovainen. Lapsella skitsofrenia alkaa tupakoinnista ja hän ei pidä tupakoivista henkilöistä tai sitten henkilökohtaisuuksista, joita nämä esittävät. Skitsofreenikko omistaa koko maailman ja on ihmisille ärsyttävä tai karttelee niitä muuten vain huvikseen. Säälittävää on, että muut yrittävät ansaita sillä, ikäänkuin lainaillen. Sellainen on CD-levy, jota skitsofreenikko luulee todelliseksi.
käydä sivustolla: www.apuaskitsofreniaan.fi
sieltä löytyy aika hyvää tietoa.
Ite en ymmärtäny olevani psyykenlääkkeiden tarpeessa suuressa riemussani vasta ku sit ku olin ollu pari päivää suljetulla vastaanotto-osastolla toisella puolella Suomea. Pakkohoitoa jatkui kaks kuukautta. Nukuin seuraavat kolme vuotta; olin sit yxin tai muiden seurassa. Siinä pitkän ilon tulos
...skitsofreenikot ovat alkaneet ensin tappamaan itseään. Osa on onnistunut, osa on jäänyt henkiin enemmän tai vähemmän vakavasti vammautuneena. On siinä sivullisetkin päässeet sairaalahoitoon.. :(
Kukaan ei ole parantunut (vielä) ennalleen tai edes hieman normaaliksi.
Mitä teidän suvussa on tapahtunut? Monasti on syy-seuraus suhde myös psyykeen sairauksissa. Voimia!
yleensä en puhu skitsofreniastani johtuen siitä miten ihmisten käytös minua kohtaan muuttuu lähes välittömästi. Haluan että he ajattelevat minut normaalina.
Minun skitsofreniani alkoi siitä kun aloin isän kuoleman jälkeen eristäytyä omiin oloihini ja en jaksanut enää välittää muista ihmisistä. En enää tuntenut mitään maininnan arvoista ja huomasin miten vähän nauroin entiseen verrattuna. Kaikki tuntui rauhallisen merkityksettömältä ja suutuin ihmisille jotka "teeskentelivät" innokasta samalla kun en itse enää välittänyt mistään.
Ulospäin käytöksessäni ei näkynyt mitään eroa (vastaukseni olivat muuttuneet tylsiksi ja yhdentekeviksi), mutta en kestänyt enää ihmismassoja, tulkitsin väärin kaikki kavereideni puheet enkä enää kyennyt yhdistämään asioita toisiinsa(tulkitsin kaiken vihamieliseksi, ja jopa kohteliaisuuksista löysin sarkasmia). Aloin ajatella päässäni kuvitelmia miten kaikki kaupunkini nuoret ovat salaliitossa minua vastaan, ja suunnittelevat etukäteen pahaa lisätäkseen kurjuuttani. Tähän salaliittoon kuului jokainen myyjä, kävelijä tai muu tuntematon joka tuli kadulla vastaan. Hämmennyin jos joku oli ystävällinen ja oloni oli kuin Dylanin "Mr. Jonesin"('cause you know somethings happening, but you don't know what it is or do you, Mr. Jones?") Tämä johti siihen myös että aloin pelkäämään julkisia paikkoja salaliiton pelossa.
Vaikka pystyin edelleen toimimaan normaalisti saatoin saada "kohtauksia" ihmismassojen keskellä(koin vahvaa uhan tunnetta ja pelkoa että joudun nolatuksi tai hyökkäyksen uhriksi, jolloin yritin etsiä paikan jonne piiloutua). En kykennyt katsomaan ihmisiä kasvoihin. En kyennyt kuuntelemaan ihmisen naurua ilman että se laukaisi jotain harhaista ja pelkoa sisälläni. Tämän jälkeen en enää kestänyt ja minulla todettiin skitsofrenia.
Seuraavaksi tapahtui eräänlainen hajoaminen pään sisällä. Aloin kuvitella omia maailmojani(spekuloin tulevaisuutta,loin vaihtoehtoja, riitelin kuvitteellisten virastotätien kanssa tai harhailin omassa universumissani, jonka olin luonut ja puhuin itsekseni) ja en kyennyt enää keskityymään tai keskustelemaan ilman, että lauseeni katkesivat, tai sisälsivät turhia sanoja, teen niin vieläkin ja olen tätäkin kirjoittaessa harhaillut moneen eri paikkaan. Mieleni on kuin sirpaleinen väärin koottu palapeli joka särkyy yhä uudelleen ja uudelleen, kun yritän koota itseäni kasaan. Kaikki tuntuu nykyisin järjettömältä.
Sirpaloituminen on aiheuttanut sen että tunnen kulkevani unenomaisessa(välillä raastavassa tuskan ja harhan) maailmassa, josta minä olen erillään. Kaikki tuntuu unelta,ja hätkähdän, jos joku keskeyttää minut. En saa otetta asioista, ja ajatus juoksee taaksepäin. Riippuu päivästä kuinka selkeästi näen maailman, ja yleensä ihmismassat vaikuttavat vahvasti, sillä kun olen hermostuneimillani, harhat ilmaantuvat. Nämä sisältävät anonyymia pilkaa, huutelua, epämääräisiä(ja vihamielisiä) hahmoja näköalueen reunalla ja sähköistä surinaa
olet pystynyt kuvaamaan tosi selvästi oman sairastumisesi, kiitos että kirjoitit tämän! Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässä eteenpäin!
Vaimollani tuo sairaus 31 vuotta ja olen asunut hänen kanssa .Lapsinotettiin pakkohuostaan 3 vuotiaana. jotenkin vaan jaksan nyt 63 vuotiaana .Viranomaiset ,lääkärit kehotti ottamaan avioeron 1984 .Olen periaatteen ukko joten en sitä voinu hyväksyä ,päivä kerrallaan ?
Aika kubistinen kuvaus... Olet sanataituri!
Kiitos hienosta vastauksesta "Minä itse". Tsemppiä täältäkin!
Alkuperäiselle vastaajalle suosittelen menemään hakemaan apua, samoin kuin muille vastaavassa tilanteessa oleville. Suurin este lienee häpeä, mutta kysyisinkin, että hakisitteko apua jos teillä olisi syöpä?
Apua saa esim. työterveyshuollon tai terveyskeskuksen lääkärin kautta. He ohjaavat eteenpäin oikealle taholle!
Yleensä skitsofrenian ensioireet voivat alkaa jo lapsuudessa. Hänet voidaan sekoittaa asperger-ihmiseksi koska oireet ovat vielä tällöin lieviä eikä vielä poikkea kovin paljon normaalista käytöksestä. (Itselleni kävi näin) Sairauden puhkeamista voi edeltää voisia kestänyt eristäytyvä luonne, yleinen neuroottisuus ja vaikeudet sosiaalisissa tilanteissa. Itselläni juuri ennen sairauteni puhkeamista olivat valtavat mielialanvaihtelut, masennus, vainoharhaisuus, harhaluulot sekä ääriuskonnollisuus. En osannut arvata että aivoissani tapahtuu muutoksia joten luulin että saatana vainoaa minua tai että olin jollakin tapaa riivattu ja yritin turvata Jeesukseen. Yöllä aloin kuulla ääniä ja nähdä painajaisia ja sen jälkeen maailma ja todellisuus alkoivat silmissäni vääristyä niin visuaalisesti kuin tietoisuuden kannalta. Tunteiden latistumisen takia luulin ettei minulla ollut enää sielua tai että sille on tapahtunut jotakin, eli koin myös vahvaa depersonalisaatiota. Hakeuduin onneksi heti hoitoon. Lääkkeitä kokeilleena voin vakuuttaa että ne eivät välttämättä ole kaikille ratkaisu eivvätkä ne pelasta ihmistä sairaudeltaan. Niitä ei myöskään välttämättä tarvitse jos kyseessä on ohimenevä psykoosi.
Henkilö voi luulla vahvasti että häntä vainotaan tai että jokin paha voima on häntä vastaan. Itse aloin pelätä tauluja ja koin kaikki mainokset itseäni kohtaan tarkoitetuiksi. Kirjoja tai musiikkiakaan en pystynyt lukemaan koska luulin niiden koskevan tai syyttävän minua joten otin kuvani pois seiniltä ja myin lähes kaikki kokoelmani. Nykyään olen terveempi ja kadun tätä syvästi.
Ei mitään katumista jos on tuntenut joskus niin!