Suomessa on menty pieleen siinäkin, että hoetaan, miten lapset muka pitäisi huostaanottaa aina ja aina aikaisemmin. Ja koska huostahulluille ei todellisuudessa näytä riittävän mikään, niin kuinkahan pitkälle ovat valmiita menemään vaatimuksissaan. Synnytyslaitokselta kun ei voi huostaanottaa, siitä Suomi on jo saanut sapiskaa lasten ja vanhempien ihmisoikeuksia puolustavilta instansseilta. Ajatelkaa, sellaisiakin on vielä olemassa - ulkomailla tietenkin.
Kun osa lapsista oirehtii vakavasti, ei siinä ole kyse välttämättä huonosta vanhemmuudesta ollenkaan. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukea muita ketjuja täältä, joissa aiheesta enemmän. Pieleen menneeseen huostahysteriaan verrattuna olisi inhimillisempää sallia Suomessakin vaikka kohtuvuokraus kuin että varastetaan lapsettomille lapsia huostaanottamalla heitä laittomin keinoin. Tai tulonlähteitä rahanahneille nykyiseen lasten"suojelu"bisnekseen.
Mutta koko aihe tuli mieleen kun eilen katselin ohjelmaa erään australialaisen sarjamurhaajan elämästä, miten poikkeava käytös hänessä oli tullut jo lapsuudessa näkyviin. Hänet luovutettiin kasvattiperheeseen jo muutaman päivän ikäisenä, joten tapahtuikohan toimi riittävän aikaisin suomalaisten huostahullujenkin mielestä?
Joka tapauksessa tuo henkilö kertoi, miten hän ei koskaan lapsenakaan tuntenut mitään erityistä rakkautta adoptio-vanhempiinsa, eikä oikeastaan ketään kohtaan. Alle 10-vuotiaana hän tappoi salaa äitinsä lemmikki linnun, eikä äiti koskaan epäillyt häntä siitä teosta, kuten ei monista muistakaan hirveyksistä, joita hän teki jo lapsena. Tuo on muuten hyvin tyypillistä monien sellaisten ihmisten lapsuudesta, jotka ovat aikuisena syyllistyneet niin hirveisiin rikoksiin, että Suomessa ei ole sellaisia nähtykään, että he ovat jo hyvin pieninä osoittaneet julmuutta ja täydellistä välinpitämättömyyttä eläimiä kohtaan. Psykologien mielestä se on hirveän hälyyttävää tunne-elämän kylmyyttä, johon pitäisi tarttua heti kun sellaista huomataan. Miksi Suomessa noin merkittävä häiriökäytös on unohdettu huostahulluudessa täysin?
Tämän tapauksen henkilön äiti kuoli synnytykseen ja hänet adoptoitiin muutaman päivän ikäisenä. Suomalaiset huostahullut varmaan kääntäisivät tämänkin niin, että paha äiti aiheutti lapselleen kiintymyssuhdehäiriön kun ilkesi kuolla heti lapsen elämän alkumetreillä. Minusta tuo tapaus, kuten monet kymmenet samanlaiset, kuvaa selvästi sitä, että tietty luonnevammaisuus on ihmisillä jo geeneissä, he ovat käytöshäiriöisiä jo syntymähetkestään saakka.
Kun osa lapsista oirehtii vakavasti, ei siinä ole kyse välttämättä huonosta vanhemmuudesta ollenkaan. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukea muita ketjuja täältä, joissa aiheesta enemmän. Pieleen menneeseen huostahysteriaan verrattuna olisi inhimillisempää sallia Suomessakin vaikka kohtuvuokraus kuin että varastetaan lapsettomille lapsia huostaanottamalla heitä laittomin keinoin. Tai tulonlähteitä rahanahneille nykyiseen lasten"suojelu"bisnekseen.
Mutta koko aihe tuli mieleen kun eilen katselin ohjelmaa erään australialaisen sarjamurhaajan elämästä, miten poikkeava käytös hänessä oli tullut jo lapsuudessa näkyviin. Hänet luovutettiin kasvattiperheeseen jo muutaman päivän ikäisenä, joten tapahtuikohan toimi riittävän aikaisin suomalaisten huostahullujenkin mielestä?
Joka tapauksessa tuo henkilö kertoi, miten hän ei koskaan lapsenakaan tuntenut mitään erityistä rakkautta adoptio-vanhempiinsa, eikä oikeastaan ketään kohtaan. Alle 10-vuotiaana hän tappoi salaa äitinsä lemmikki linnun, eikä äiti koskaan epäillyt häntä siitä teosta, kuten ei monista muistakaan hirveyksistä, joita hän teki jo lapsena. Tuo on muuten hyvin tyypillistä monien sellaisten ihmisten lapsuudesta, jotka ovat aikuisena syyllistyneet niin hirveisiin rikoksiin, että Suomessa ei ole sellaisia nähtykään, että he ovat jo hyvin pieninä osoittaneet julmuutta ja täydellistä välinpitämättömyyttä eläimiä kohtaan. Psykologien mielestä se on hirveän hälyyttävää tunne-elämän kylmyyttä, johon pitäisi tarttua heti kun sellaista huomataan. Miksi Suomessa noin merkittävä häiriökäytös on unohdettu huostahulluudessa täysin?
Tämän tapauksen henkilön äiti kuoli synnytykseen ja hänet adoptoitiin muutaman päivän ikäisenä. Suomalaiset huostahullut varmaan kääntäisivät tämänkin niin, että paha äiti aiheutti lapselleen kiintymyssuhdehäiriön kun ilkesi kuolla heti lapsen elämän alkumetreillä. Minusta tuo tapaus, kuten monet kymmenet samanlaiset, kuvaa selvästi sitä, että tietty luonnevammaisuus on ihmisillä jo geeneissä, he ovat käytöshäiriöisiä jo syntymähetkestään saakka.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pieni osa lapsista on varmaan syntymästään asti käytöshäiriöisiä, kun osasta saatetaan tehdä käytöshäiriöisiä sillä, että heiltä kielletään heidän perustuslaillinen oikeutensa oikeaan lääketieteelliseen kuntoutukseen ja hoitoon. Psykopatia on rinnastettu tunnekylmyyteen toisia kohtaan ja se on jo pitkään liitetty todella vakaviin rikoksiin syyllistyneiden luonnekuvaan. Googlettamalla löytyy tietoa, miten esim. sarjamurhat painottuvat maapallon tietyille alueille, kun taas jossain niitä ei ole ollenkaan. Tästä on päätelty, että tunnekylmyys opitaan joissain kulttuureissa kanavoimaan eri tavalla ja jostain syystä esim. englanninkielisissä maissa se ei kanavoidu välttämättä samalla tavalla.
90-luvulla jotkut suomalaispsykiatrit kävivät "opintomatkoilla" USA:ssa, jossa heille oli esitelty luonnevammaisten vanhempien tekemiä mitä hirveimpiä rikoksia lapsiaan kohtaan. Ei Suomessa sellaista ole tapahtunut vielä tähän päivään mennessä. Siellä psykiatrit olivat kuitenkin kehitelleet jotain arvioita, miten tarkassa seurannassa pystyttiin havaitsemaan esim. väkivalta aikuisen käytöksessä jo ennakkoon. En tiedä, onko tälle väitteelle olemassa mitään todennettua pohjaa.
Mutta tuolta luulottelu/kuvitteluteorioista ja joistain yksittäisistä (sekä sellaisista rikoksista, joita Suomessa ei edes ole) esimerkeistä kehitettiin Suomessa huostahysteriaa ajatuksella, että "vanhemmat voivat olla hirvittävän huonoja, se ei vain näy heistä päälle päin". Luonnevammaista henkilöä kun ei pysty ulkoisen käytöksen perusteella tunnistamaan, siksi heitä on hyvinkin korkealla liike-elämän johtotehtävissä ja muissa merkittävissä viroissa. Jenkkipsykiatrien syöttämän mallin mukaan pääteltiin, että näistä "vanhempien salaisista synneistä" johtuvat kaikki, ihan kaikki ongelmat, mitä lapsella ikinä voi olla. Kun sekään ei riittänyt, alettiin painottaa yhä enemmän varhaisen vuorovaikutuksen häiriötä ja aina ja aina aikaisemmin tehtävän huostaanoton tärkeyttä.
Noihin kuvitteluihin pohtautuvat kaikki pitkät videoseurannat vielä tänäkin päivänä. Myös ensi- ja turvakotien merkitys on muutettu meillä noiden salaisten vikojen etsimislaitoksiksi. Perheiden epäonneksi esim. meillä käytössä oleva MIM- videointi (Marschak Interaction Method) vanhemmuuden arvioinnissa on täysin vailla mitään tieteellistä pohjaa, sen "tulos" voidaan tulkita täysin mielivaltaisesti millä tavalla tahansa.
Väkivallan täysi kieltäminen on totta kai hieno asia, mutta se pitäisi ensinnäkin kieltää täysin myös sijaishuollossa. Mutta ei kai voi olla oikein sekään, mihin nyt meillä on päädytty, että joka perheeseen, josta vain joku viitsii lastensuojeluilmoituksen tehdä, suhtaudutaan kuin luonnevammaisiin psykopaatteihin, jotka sairautensa mukaan ovat erikoistuneet peittelemään omia tunne-elämän vikojaan. Kun tämä on sallittu, ollaan tilanteessa, jossa mikä tahansa tulkinta ja suoranainen valehtelu perheestä on mahdollista, kaikki laitetaan muka joidenkin olemattomien tieteellisten metodien piikkiin vetoamalla sossun salaisiin kansioihin kuin johonkin salatieteeseen. Ei sellaista ole olemassakaan! On vain enemmän tai vähemmän epätäydellisten ihmisten tekemiä oletuksia ja kuvitelmia perheestä silloin kun selkeitä, lainmukaisia huostaanottokriteerejä ei ole olemassakaan. Tai jonkun perhetyöntekijän suoranaista valehtelua, kuten vähän aikaa sitten Turun HO:n purkamassa huostaanottotapauksessa oli tapahtunut.
Psykopatia on luonnevammaisuutta, mutta ns. käytöshäiriöitä on kirjava määrä erilaisia ongelmia, joista nykyään puhutaan eniten koulujen yhteydessä. Käytöshäiriöksi näytetään luettavan keskittymisvaikeudet, levottomuus ja kyvyttömyys noudattaa annettuja ohjeita, mikä lasten kyseessä ollen on tosi surullista, koska oikealla kuntoutuksella päästään ongelman ytimeen, joka taas helposti poistaa noita ulkoisia, näkyviä ongelmia, joiden perusteella lapsi on leimattu käytöshäiriöiseksi.
Sen takia esim. adhd-lasten kuntouttamatta jättäminen on järjetöntä resurssien tuhlausta loppujen lopuksi, vaikka kunnat ovat lyhytnenäisesti sen säästöksi kuvitelleetkin. Oikealla kuntoutuksella säästetään huostaanotto- ja osin myös erityisopetuskustannuksissa, sekä tulevaisuudessa syrjäytymiskustannusten välttämisessä, joiden on laskettu olevan vähintään miljoonan euron luokkaa jokaista syrjäytymyttä kohden tulevaisuudessa. Ja entä vankeinhoitokustannukset, jotka myös laskisivat, jos lapset pääsisivät MAHDOLLISIMMAN nuorena oikean kuntoutuksen piiriin.
Yhteiskunta syö omaa tulevaisuuttaan lakkauttamalla osan lasten peruspalveluista ja sijoittamalla laittomiin huostaanottoihin. Lailliset huostaanotot sinällään ovat oikeasuuntainen investointi, jos huostaanotto todella on TODISTETUSTI lain mukaan tehty.
täältä voi jokainen päätellä, miten mielivaltaisesti ja joka ainoasta vanhemmasta vikoja löytäen tätä suurta salatiedettä tulkitaan:
http://www.lpsy.org/bin/A529KEMPPINEN.pdf
http://www.lpsy.org/bin/A527SALO.pdf
Yksi esimerkki vain, mistä tulee jo huonovointiseksi, on tulkinta siitä, onko vanhempi aidosti mukana tunnetasolla vuorovaikutuksessa/tukemisessa/ohjaamisessa/tilanteiden hallinnassa... Kun laitos haluaa ehdottomasti jatkaa huostaanottoa, varmasti nähdään vaikka mitä epäaitoutta tilanteessa ja ihmekö tuo, koska eihän videointitilanne ole AITO vuorovaikutustilanne. Pieni lapsi on tietysti helpommin aito, mutta aikuisen on vaikeampi olla aito ja vielä vähemmän silloin, miten mielivaltaisemmin laitos muutenkin heihin on suhtautunut.
https://publications.theseus.fi/handle/10024/5083
Asiakasperheiden ja työntekijöiden kokemuksia HDL:n lastensuojelun perhetyöstä ja perhetyön menetelmistä
Katsokaa, miten kauniiseen puppuun osataan naamioida hirveä henkinen (jopa fyysinen) väkivalta ja lapsen törkeän väärä kohtelu. Tällaisiin selostuksiin ja uskotteluihin perustuu Hdl:n saama mielettömän suuri rahoitus yhteiskunnalta. Tutkimuksen alussa puhutaan lähinnä Hdl:n päihdetyöstä, mutta loppupuolelta löytyy täällä kuvattua intensiivihoitoakin koskevia hehkutuksia. Kun joukkoon ripotellaan sieviä kuvauksia siitä, millaista tukea antavan perhetyön TULISI olla, niin kansa saadaan ihastelemaan "pitkälle kehitettyä lastensuojeluamme". Huoh.
Puolueetonta tutkimusta tuostakin kaivattaisiin, että asiakasperheitä kuultaisiin sen jälkeen kun he ovat pelastuneet Hdl:stä ja lastensuojelusta. En ole ikinä jutellut kenenkään kanssa, joka olisi ollut mukana heidän päihdetyössään, liekö sieltä parempia kokemuksia, en tiedä, mutta ainakin intensiivihoito on pelkkää valeheilla saatua suurta rahaa yhteiskunnalta.
pyrkivätkö he avotyössä OIKEASTI hyödyntämään esim. MIM-videotulosta. En usko, en kerta kaikkiaan pysty uskomaan tältä istumalta.
Jos joku vanhempi sanoo jonkun puoltavan lausunnon, niin vastauksesta näkee haastattelun tapahtuneen "hoito"suhteen aikana. Niin että se niistä vastauksista ja niiden rehellisyydestä. Moni vanhempi on sanonut, että heidän lastenkodistaan ei pääse ulos muuta kuin valehtelemalla, miten kovasti siitä on ollut hyötyä ja miten muka lapsi on edistynyt heidän olemattomasssa hoidossaan.
Pakko kertoa oma kokemus tuosta HDL:n videoinnista . Itselleni ja kahdelle pienelle lapselleni tehtiin siis tuo MIM videointi.. tehtävänä oli siis tehdä yhdessä muutama ohjeen mukainen pöytä tehtävä ja kun lapsia ei sattunut juuri silloin kiinostamaan kyseinen tehtävä ja he rupesivat vaeltamaan huoneessa ja houkutteluista huolimatta eivät halunneet tehdä tehtävää niin annoin olla ja sanoin et tämä jää nyt tähän...jonka sitten oli arvioinut ns.pimeö ryhmä jonka arvio oli että lasten ei ole turvallista olla äidin kanssa ja että heidän mielestään lapset olisivat kotona vaarassa. siis yhden videoinnin perusteella kun lapsia ei sattunut huvittaan pöytätehtävät sillä hetkellä...pakottaakko ne olisi pitänyt...huh huh..sanon minä..sit ne perhetyöntekijät yrittivät neuvottelussa vakuuttaa sossua miten pimeä ryhmä oli arvioinut lasten ja äidin vuorovaikutuksen...onneksi sentään sos.työntekijällä oli maalaisjärkeä ja muutenkin fiksu ja omilla aivoilla ajatteleva ettei lähtenyt mukaan siihen vaan jätti sen omaan arvoonsa...mielenkiinnosta kuulisin muiden kokemuksia HDL:n asiakkailta
Samoin kuin VARPU-projekti toteutettiin kouluissa ja tarhoissa niin väärin, että sen suunnittelijatkin ovat järkyttyneitä, samoin suhtauduttiin psykiatrien ehkä ihan hyvänä aikomuksena tuomiin ajatuksiin Yhdysvalloista. Pitäisi kuitenkin pitää mielessä oikeus ja kohtuus vanhempien arvioinneissakin. Lopulta kai vain hyvin pieni prosentti ihmisiä on luonnevammaisia, jotka eivät edes lapsensa edun nimissä voi tunnustaa ja tunnistaa omia virheitään.
Kyllä kaikki normaalit ihmiset yrittävät saada ongelmiinsa useimmiten apua jo ennen lasten syntymää, nimittäin jos niitä sattuu olemaan. Mutta ei nyt millään mittarilla ajatellen voi olla oikein ja oikeudenmukaista, että kaikkiin lastensuojelun asiakkaisiin suhtaudutaan kuin psykopaatteihin, jotka salaavat oma paheensa ja virheensä, vaikka toisessa vaakakupissa on suhde omaan lapseen.
Hulluutta nykyinen lastensuojelu on, siksi en ihmettele yhtään aika yleisesti käytössä olevaa sanaa huostahulluudesta.