Ajo-ohjeita

No niin. Nyt tajusin. Se,että luulee tunnistaneensa jonkun täällä perustuu ehkäpä n. kolmeen asiaan, eli
a) sattumaan; monikin voi samana päivänä esim. ajaa autolla vastaan ihastustaan eri puolilla maata
b) tekoihin, jotka ovat harvoin niin tarkkaan määriteltyjä täällä, etteikö monia päivän tapahtumia eri suunnilla maata voisi esittää verbaalisesti samalla tavalla yhtenevin käsittein
c) omakohtaisesti "muka havaittuihin tunnisteisiin", mutta jotka ovatkin itse asiassa täällä poukkoilleita tunnisteita, yhteydessä edellämainittuihin a ja b-kohtaan. Eli aikaisemmista ketjuista, muka juuri "häneen" tunnepitoisesti (=sokeasti) omissa mielikuvissa yhdistettyjä nimimerkkejä tai sanontatapoja

Kiitos viimeaikaisesta keskustelunherättelystä aiheeseen liittyen kaikille osallistujille. Minun järkeni alkaa hiljalleen palailla asemiinsa tuonne korvien väliselle ylätasanteelle, ehkäpä loistan pian kuin majakka (navigaattoria ennen sillä oli tapana antaa ajo-ohjeita)! Iloista ihmettelyä ja hilpeitä huomioita kaikille. For real, eih hää tääl'ole. (Mää sanossi' et' syrämessä - jos pia' siell'kkää...)
14460
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

mut ei kommentteja? Tosi tyypillistä... Vahvistuu ajatus sivujen hylkäämisestä, johan nää koukut ahristaaki!

Äänestä
  • Ei se ollut lepikkoa. Tajunnanvääristymä, jonka jälkeen maailma näyttääkin taas ihan erilaiselta. Surullinen, hiukan tyhjä olo. Kivusta pääsee kuitenkin yli - mitä tylymmin hän "saattelee", sitä helpompaa tämä on. Äläkä turhaan vastaa - viestisi meni jo perille. Täydellinen virhearviointi - ja minä luulin, että tosissasi välität. Sinä itse olet näköjään itsellesi kaikki kaikessa, minä tulisin aina viimeisenä. Tyhjä kohta sisimmässä täyttyy varmasti pian... Nämä ne nyt ovat, hyvästit. Käsittämätöntä, että vielä pitikin yrittää. (Voi 'vetti, että ihminen voi olla tyhmä, ei usko vaikka kokee monta kertaa p*skan valuvan silmien välistä.)

    Äänestä

  • Hämäränhahmoke kirjoitti:

    Ei se ollut lepikkoa. Tajunnanvääristymä, jonka jälkeen maailma näyttääkin taas ihan erilaiselta. Surullinen, hiukan tyhjä olo. Kivusta pääsee kuitenkin yli - mitä tylymmin hän "saattelee", sitä helpompaa tämä on. Äläkä turhaan vastaa - viestisi meni jo perille. Täydellinen virhearviointi - ja minä luulin, että tosissasi välität. Sinä itse olet näköjään itsellesi kaikki kaikessa, minä tulisin aina viimeisenä. Tyhjä kohta sisimmässä täyttyy varmasti pian... Nämä ne nyt ovat, hyvästit. Käsittämätöntä, että vielä pitikin yrittää. (Voi 'vetti, että ihminen voi olla tyhmä, ei usko vaikka kokee monta kertaa p*skan valuvan silmien välistä.)

    Mitä ja miten yritit?

    Äänestä

Kyllä se syyllinen hankittuun riippuvuuteen löytyy peiliin vilkaisemalla ja omasta tunne-elämästä.

Äänestä
  • se on nähtävä

    Äänestä

samoja muka varmoja tunnistamisia tapahtuu yhtenään. Ajo-ohjeita, lepikkoa ja muita juttuja
tapahtuu todennäköisesti kymmenille tai paljon useammille ja jos kellonaika kirjoituksellesi
olisi ollut ilta-aikaa, olisin minäkin muka ollut jonkun tästä tunnistavinani.

Ei, paljon parempi konsti on tehdä kunnolla tuttavuutta ihan oikeasti.
Tämä tie vie ainoastaan sinne ojaan, lepikon takana:)

Äänestä
  • tuttavuutta on jo tehty. Nyt näyttää siltä että tarpeeksi. Onko kellekään käyny ikinä niin, että menee ihan sekasin jostain ihmisestä, ja aina ja aina vaan uudestaan eri tilanteissa kommunikoidessaan sen tyypin kanssa tulee sellanen h'vetin tyhmä olo, että hakkaa päätään seinään ja pitäs jo tajuta että se ei oo sen arvosta mut sitten kaipaa niin p'leesti ku se tyyppi ei oo siinä? Mikä se juttu niinku on? Siis tuntee jotain niin syvää vetoa, mut sit käytännössä aina huomaa, että ajatukset, arvomaailma ja tapa olla ihminen on jotain niin outoa - ei edes kiehtovaa, vaan täysin vastakkaista omien tärkeinä pitämien asioiden kanssa? Onks se sitä, ku sanotaan et rakastuu renttuun? Mä olen tunnetusti yks niitä tasaisimpia ja helposti kaikkien kanssa toimivia ihmisiä - ymmärtäväinen ja empaattinen - oikeesti, ja saanu paljon palautettakin siitä, mut sit tää tyyppi saa mut kiehumaan joka käänteessään ja sekottaa mun elämän niin ettei arkisetkaan asiat enää luonnistu? Musta on tulossa epätasapainoinen ja "puhuva-ennen-kuin-ajatteleva" idiootti, enkä mä halua sitä itselleni... Auttakaa!!

    Äänestä

  • Lepikkoon? kirjoitti:

    tuttavuutta on jo tehty. Nyt näyttää siltä että tarpeeksi. Onko kellekään käyny ikinä niin, että menee ihan sekasin jostain ihmisestä, ja aina ja aina vaan uudestaan eri tilanteissa kommunikoidessaan sen tyypin kanssa tulee sellanen h'vetin tyhmä olo, että hakkaa päätään seinään ja pitäs jo tajuta että se ei oo sen arvosta mut sitten kaipaa niin p'leesti ku se tyyppi ei oo siinä? Mikä se juttu niinku on? Siis tuntee jotain niin syvää vetoa, mut sit käytännössä aina huomaa, että ajatukset, arvomaailma ja tapa olla ihminen on jotain niin outoa - ei edes kiehtovaa, vaan täysin vastakkaista omien tärkeinä pitämien asioiden kanssa? Onks se sitä, ku sanotaan et rakastuu renttuun? Mä olen tunnetusti yks niitä tasaisimpia ja helposti kaikkien kanssa toimivia ihmisiä - ymmärtäväinen ja empaattinen - oikeesti, ja saanu paljon palautettakin siitä, mut sit tää tyyppi saa mut kiehumaan joka käänteessään ja sekottaa mun elämän niin ettei arkisetkaan asiat enää luonnistu? Musta on tulossa epätasapainoinen ja "puhuva-ennen-kuin-ajatteleva" idiootti, enkä mä halua sitä itselleni... Auttakaa!!

    Kylmänväristyksiä. Tutustu kunnolla aiheeseen narsisti, nopeasti.

    Äänestä

  • ¤¤¤¤ kirjoitti:

    Kylmänväristyksiä. Tutustu kunnolla aiheeseen narsisti, nopeasti.

    että olet oikeassa. Mut en oo mitenkään tyyppiin onneks sitoutunu... Kiitos vinkistä!

    Äänestä

  • Lepikkoon? kirjoitti:

    tuttavuutta on jo tehty. Nyt näyttää siltä että tarpeeksi. Onko kellekään käyny ikinä niin, että menee ihan sekasin jostain ihmisestä, ja aina ja aina vaan uudestaan eri tilanteissa kommunikoidessaan sen tyypin kanssa tulee sellanen h'vetin tyhmä olo, että hakkaa päätään seinään ja pitäs jo tajuta että se ei oo sen arvosta mut sitten kaipaa niin p'leesti ku se tyyppi ei oo siinä? Mikä se juttu niinku on? Siis tuntee jotain niin syvää vetoa, mut sit käytännössä aina huomaa, että ajatukset, arvomaailma ja tapa olla ihminen on jotain niin outoa - ei edes kiehtovaa, vaan täysin vastakkaista omien tärkeinä pitämien asioiden kanssa? Onks se sitä, ku sanotaan et rakastuu renttuun? Mä olen tunnetusti yks niitä tasaisimpia ja helposti kaikkien kanssa toimivia ihmisiä - ymmärtäväinen ja empaattinen - oikeesti, ja saanu paljon palautettakin siitä, mut sit tää tyyppi saa mut kiehumaan joka käänteessään ja sekottaa mun elämän niin ettei arkisetkaan asiat enää luonnistu? Musta on tulossa epätasapainoinen ja "puhuva-ennen-kuin-ajatteleva" idiootti, enkä mä halua sitä itselleni... Auttakaa!!

    ja niin taidat sinäkin olla?
    Että vaikka jotain samaa vihjeissä, niin ojaan meni et rytisi.

    Ihan sama mitä tänne laittaa. musavideoita, sanavihjeitä, ihan vaikka kuinka nokkela olis
    mielestään, joku väärä sut on kumminkin tunnistavinaan.

    Mä harhailin täällä aikani. Nyt luotan kommunikointiin ihan kasvokkain.
    Taitaa sekin kaikessa ujoudessani olla se paras tapa.

    Ei siinä järkee ole, mutta pidän hänestä ja hänen seurastaan.

    Äänestä

  • olen nainen kirjoitti:

    ja niin taidat sinäkin olla?
    Että vaikka jotain samaa vihjeissä, niin ojaan meni et rytisi.

    Ihan sama mitä tänne laittaa. musavideoita, sanavihjeitä, ihan vaikka kuinka nokkela olis
    mielestään, joku väärä sut on kumminkin tunnistavinaan.

    Mä harhailin täällä aikani. Nyt luotan kommunikointiin ihan kasvokkain.
    Taitaa sekin kaikessa ujoudessani olla se paras tapa.

    Ei siinä järkee ole, mutta pidän hänestä ja hänen seurastaan.

    oo ollu tarkotuskaan saada sitä tyyppiä täällä kiinni. Joskus vaan purkaa tuntojaan noihin ketjuihin ja joku stupido olettaa, et vastaa muka, niinku tuntis... Jos joku kiinnostais, niin kai siihen nyt vois ottaa yhteyttä irl?

    Äänestä

Majakassasi on valo tainnut vahtimisen puutteessa sammua?

Jos joku ihminen on varmuudella tunnistanut täältä omaa tekstiään, jonka tietää menneen vain yhteen osoitteeseen eikä takuulla mennen sieltä enää eteenpäin, niin se on silloin siinä. Jos sinä kirjoittaisit sähköpostiviestin, ja joku postaisi sen tänne, niin kaipa tunnistaisit tekstisi. Vahinkoja sattuu itsekullekin.

Mutta ei sillä ole mitään väliä, vaikka joku postaisi tänne tekstejäni, se on minulle samantekevää, ainakin tänään.

Äänestä
  • lukee tota alkuperäistä kunnolla? Nimenomaan painotin sitä, ettei täältä voi varmuudella TUNNISTAA KETÄÄN! Opettele lukemaan... Jos meilejäsi joku kääntää yleiseen jakoon, niin se on ihan eri asia.. Tänne ei vahingossa meilit käänny - toi ois jo ilkivaltaa.. Majakan valo tarkoitti sitä, että oivalsin itsekin viimein asian. Sytyttele sinäkin omat tulesi ihan muualla..

    Äänestä

  • Lepikkoon? kirjoitti:

    lukee tota alkuperäistä kunnolla? Nimenomaan painotin sitä, ettei täältä voi varmuudella TUNNISTAA KETÄÄN! Opettele lukemaan... Jos meilejäsi joku kääntää yleiseen jakoon, niin se on ihan eri asia.. Tänne ei vahingossa meilit käänny - toi ois jo ilkivaltaa.. Majakan valo tarkoitti sitä, että oivalsin itsekin viimein asian. Sytyttele sinäkin omat tulesi ihan muualla..

    Väitätkö sinä kaikkien muiden puolesta, että he eivät voi varmuudella tunnistaa täältä ketään?
    ;P

    Tätä voisi jatkaa ikuisuuksia, muttei huvita sekään, muutes majakkahan syttyy ja sammuu, ja pyörii myös, niin että sitä valoa voi seurailla ihan loputtomiin.

    Olisko se sinusta ilkivaltaa? Niin, ei se kovin mukavalta tuntunutkaan :(. Ihan sama, silti, jokainen elää tekojensa kanssa ihan itse.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lepikkoon? kirjoitti:

No niin. Nyt tajusin. Se,että luulee tunnistaneensa jonkun täällä perustuu ehkäpä n. kolmeen asiaan, eli
a) sattumaan; monikin voi samana päivänä esim. ajaa autolla vastaan ihastustaan eri puolilla maata
b) tekoihin, jotka ovat harvoin niin tarkkaan määriteltyjä täällä, etteikö monia päivän tapahtumia eri suunnilla maata voisi esittää verbaalisesti samalla tavalla yhtenevin käsittein
c) omakohtaisesti "muka havaittuihin tunnisteisiin", mutta jotka ovatkin itse asiassa täällä poukkoilleita tunnisteita, yhteydessä edellämainittuihin a ja b-kohtaan. Eli aikaisemmista ketjuista, muka juuri "häneen" tunnepitoisesti (=sokeasti) omissa mielikuvissa yhdistettyjä nimimerkkejä tai sanontatapoja

Kiitos viimeaikaisesta keskustelunherättelystä aiheeseen liittyen kaikille osallistujille. Minun järkeni alkaa hiljalleen palailla asemiinsa tuonne korvien väliselle ylätasanteelle, ehkäpä loistan pian kuin majakka (navigaattoria ennen sillä oli tapana antaa ajo-ohjeita)! Iloista ihmettelyä ja hilpeitä huomioita kaikille. For real, eih hää tääl'ole. (Mää sanossi' et' syrämessä - jos pia' siell'kkää...)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu