Olin huoltokäynnillä maalaistalossa, jonka pihapiiri sijaitsi suuren järven rannalla. Kyseessä oli kausihuolto 35 Fergulle isännän vaatimuksesta. Smitti näytti yli 1500 tuntia mutta kausihuollonhan saa halutessaan milloin vain. Ja ne kaudethan olivat kevät ja syksy.
-Kiinnitin liiterissä uuden öljynsuodatinpatruunan sisältävää hylsyä koneen runkoon kun pihalla kuului kesken kaiken tilan emännän hätäinen huuto, että "Helmi on tippunut kuoppaan"! -Ryntäsin ulos liiteristä katsomaan mitä on tapahtunut.
-Tilan isäntä juoksi pihapiirin laidalle, jossa näytti olevan jokin alkava rakennustyömaa. Myöhemmin isäntä kertoi,että siihen tulisi uusi viljankuivaamo.
-Juoksin isännän perään ja näin että yhteen perustuspilareita varten kaivetussa montussa makasi Ayrshire-hieho pienine sarventynkineen ja ynisi hätäisesti parin metrin syvyydessä ahtaassa kuopassa.
-Paikalle hälytetty kylän VPK sai kunnan virallisen palokunnan avustamana lopulta nostettua hiehon elävänä montusta letkujen ja köysien avulla ja "Helmi"-hieho näytti toivuttuaan kävelevän ihan normaalisti.
-Tällaista se kirottu rasvakoura taas muisteli.
(Kertomusta lyhennetty)
--------
Rasvakouran pojanpoika tässä selaa isoisänsä arkistoja
-Kiinnitin liiterissä uuden öljynsuodatinpatruunan sisältävää hylsyä koneen runkoon kun pihalla kuului kesken kaiken tilan emännän hätäinen huuto, että "Helmi on tippunut kuoppaan"! -Ryntäsin ulos liiteristä katsomaan mitä on tapahtunut.
-Tilan isäntä juoksi pihapiirin laidalle, jossa näytti olevan jokin alkava rakennustyömaa. Myöhemmin isäntä kertoi,että siihen tulisi uusi viljankuivaamo.
-Juoksin isännän perään ja näin että yhteen perustuspilareita varten kaivetussa montussa makasi Ayrshire-hieho pienine sarventynkineen ja ynisi hätäisesti parin metrin syvyydessä ahtaassa kuopassa.
-Paikalle hälytetty kylän VPK sai kunnan virallisen palokunnan avustamana lopulta nostettua hiehon elävänä montusta letkujen ja köysien avulla ja "Helmi"-hieho näytti toivuttuaan kävelevän ihan normaalisti.
-Tällaista se kirottu rasvakoura taas muisteli.
(Kertomusta lyhennetty)
--------
Rasvakouran pojanpoika tässä selaa isoisänsä arkistoja
Vastaukset 17
Vanhimmat
35-Fergujen aikaan ei viljankuivaamoita ollut, kun ei ollut juurikaan puimureita. Kuivaamojen ja puimureiden aika tuli 10 vuotta myöhemmin.
seipäillä. Sitten puimakoneesta läpi ja jyvät lavakuivuriin.
oli siilokuivuri jo joskus 50-luvun lopulla. Jäi pieneksi 70-luvun puolessa välissä ja samaan rakennukseen vaihdettiin sitten suurempi, mutta ihan samalla systeemillä sekin toimi. Kattila tosin muuttui malliltaan ja se palon arka savupiippu lämmönvaihdin jäi pois.
Ensimmäiset viljankuivaamot olivat pieniä, joten niille ei järin suuria kaivauksia tehty. Puimurit, aluksi traktorilla hinattavat ja pyöritettävät, olivat säkkikoneita, joten säkit piti kantaa kuivaamon yläkertaan, jossa ne tyhjennettiin kuivaajaosaan.
Nuo kuivaamot olivat myös puulämmitteisiä, joten niitä oli valvottava koko kuivausajan sähkökatkon tms. takia. Palovaara oli myös suuri, joten kuivaamot rakennettiin usein melko etäälle pihapiiristä.
Nuo hinattavat puimurit tarvitsivat aivan eri luokan tehoa, kuin 35 Fergusta lähti. Tuohon aikaan 35 oli kone, jolla ajettiin säkkejä ja johon vain toisinaan vaihdettiin öljy, jos satuttiin muistamaan.
Taisi olla jo puimureiden kautta, kun naapurikylässä erään isännän Fergu leikkasi kiinni. Syytä tutkittaessa huomattiin, että kyllä mittatikun kärki hieman kastui öljystä..
Nimimerkille Joku vaan, jolla on huono muisti, ja asian oikaisemiseksi:
Kyllä muistan olleen viljankuivureita olleen jo aika paljon 1950-luvullakin. Riippuu kai maantieteellisestä sijainnista miten maatalousalan tietämys on saapunut paikkakunnalle. Minun oma muistikuvani on keskeisestä Suomesta, joka on ollut keskitasoa maatalouskoneellistumisen suhteen.
Fergusonin malli 35X saapui Suomeen vuonna 1962 ja varmaan muutama vuosi sitä myytiin vielä mallin 135 tultua markkinoille 1965 jälkeen, joten hyvin täsmää kuivurin rakentaminen ja Fergusonin 35-mallin yhteiselo tarinassa.
Myös pieniä hinattavia sivupuimureita on käytetty Fergusonin tehoisilla 45 SAE-hevosvoiman koneilla. Myös leikkuupuimurin valmistus alkoi Suomessa 1956 Sampo 657 LP-mallilla, jonka teho oli 28 SAE-hevosvoimaa. Tällöin alkoi viljankuivurien rivakka rakentamistahti, kun puimurit yleistyivät joka kylälle ja kiertävät konepuijat alkoivat suorittaa puinteja niitä tilaaville maanviljelijöille.
Kyllä taitaa olla sillätavoin että ammattikoululaiset konelinjalaiset oppilaat värkkäävät näitä tarinoita. Ehkä jossain ammattikoulussa on ollut entistettävänä 35 Ferkku ja siitä on syntynyt kipinä.
En usko että koko Rasvakouraa on koskaan ollut olemassakaan.
Näin 20 vuotta sitten kun asikkalalaisen Kalkkisten saaressa asuvan kalastajan -56 bensaferkkuun oli asennettu 35:n dieselkone kone jossakin Lahden seudun ammattikolussa konelinjalla. Työ oli kestänut pari lukukautta mutta kuulemma oli toimiva yhdistelmä. Traktori oli kevyt jäällä ajaessa kuulemma painonsa suhteen.
"Leikkuupuimuri on kone, jolla korjataan vilja ja erotellaan jyvät oljista ja ruumenista. Suomalaisten viljakasvien lisäksi leikkuupuimuri soveltuu herneen,härkäpavun, öljykasvien ja lisävarustettuna esimerkiksi maissin ja riisin korjuuseen. Ensimmäiset hinattavat leikkuupuimurit valmistettiin 1920-luvulla ja ensimmäiset itsekulkevat leikkuupuimurit toisen maailmansodan aikana. 1960-luvulla ne syrjäyttivät traktorivetoiset puimurit."
Aika hyvin sopii yhteen minun kokemusteni kanssa. Nuo huoltoja tekevät "rasvakourat" olivat tuolloin jo menneisyyttä.
Kirjoittajilla on selvästi aikaperspektiivi hukassa. Seuraavassa jutussa Rasvakoura varmaankin traktorihuollon yhteydessä korjaa talon tietokoneen.
Kyllä näitä siilokuivureita oli 50-60 luvun taitteessa. Valtti/ Veha mikälie se oli se Velsankin siilokuivurin tekele, jossa oli kumminkin elevaattori. Ja mitä noita olikaan muita, mutta juuri tuo elevaattori tarvitti jonkinmoisen montun kippaus/täyttöä varten. No, tietysti joku valopää sanoo,jotta kippikärryt (esim. hydraulikipillä olevat) oli vielä utopiaa. Mutta Ferguson toi oman hydraulisen kippikärrynsä traktorinsa "lisävarusteeksi" jo 50-luvulla, puhumattakaan kuorma-auton alustoista tehdyistä kippikärryistä jotka oli mekaanisia. Muuten pikkuserkullani oli 50-luvulla harmaaferku ,jossa oli ferkun oma kippikärry. -On toki saattanut kyllä olla pikkasen äveriäämmästä tilasta kysymys, jos oli jo kuivaaja projekti menossa.
täysin paikkansa.
Pieniä siilokuivureita käytettiin meilläpäin vielä 80- luvullakin, tosin lähes harrastuskäytössä. Erään tilan rehuohrat kuivattiin juuri tällaisessa. Remmivetoisia oli meilläpäin. Verkut pyörittämässä.
Minun kotonani on vieläkin käytössä kippikärry, 60- luvun kuorma-autoaihiosta tehty, vetävä. 135 verkulla aikoinaan vedettiin. Ja sillä ajettiin isoja kuormia.
Nimimerkki Joku vaan, se ei voi antaa periksi omaa tietämättömyyttään;
Kyllä tarinan tiedot pitävät hyvin paikkansa ajallisessa tarkastelussa. Täälläkin lukijoissa on niitä jotka arvostavat historiaa monella tapaa. Maaseudun historia on sinällään hyvinkin mielenkiitoinen, puhumattakaan autojen ja koneiden historiasta. Kun harrastan museoajoneuvojen rakentamista siellä aina on edellytyksenä ajoneuvon historian tunteminen ja myös ajallisen mallihistorian tunteminen.
Se, että on itse elänyt kyseisellä ajanjaksolla ja ajanut noita koneita on varma tae tiedolle, siinä ei Wikipediaa juurikaan tarvita, sekin on monen sepän sepittämää, eikä läheskään aina oikeassa.
Eipä näiden inttäjien kanssa juurikaan kannata keskustella, ovat niitä nykyajan amiksia, jotka ovat aina ja yksinomaan oikeassa !
50-luvun alkupuolella maaseudulla syntyneenä, konepuolen opit lukeneena ja kiistanalaisen energiapuolen vanhana mestarina tulee kai liiakin usein luettua juttuja liian kriittisesti. Keskustelua asia kuitenkin herätti.
Onhan minun leipäalalleni omakin palstansa, mutta pitää alkaa jo valmistautua eläkepäiviin. Ei huoleta, vaikka uudet laitokset rakennetaankin länsirannikolle.
lavakuivureta,sellaisia laatikoita joista lämmintä ilmaa puhallettin viljakerroksen läpi. Lava tyhjennettiin kippaamalla vilja alas.
Olihan näitä lavakuivureitakin, johona oli poikkeuksetta "ruiskippi". Jos isännällä oli tarpeeksi ruista hiassa, niin kyllä 20hl:n lavakuivurin täytti paljon nopeammin kuin vast. kokoisen siilokuivurin elevaattorilla. Nimittäin näis siilokuivureissa se elevaattori oli tosi hengetön. Olihan ne kupitkin niissä pieniä ja remmi olematon. Isäfaari täytti tuollaisen "Valtti-"siilokuivurin nopeammin säkit ylöskantaen ja päältätäyttäen kuin elevaattorilla. Lavakuivurin etu oli se että se voitiin tehdä tasamaalle, eli jopa tasalattiaiseen vanhaan latoon tms. Ja täyttö/tyhjennys- nopeus tosiaan riippui isännästä itsestä. Ja jos osa muistaa, niin tyhjennettäessä lavaa kallistettiin toiselle kyljelleen, jossa oli säkityssuppilot. Ja sitten oli niitäkin "lavakuivureita" , joissa jyvät kuivattiin säkkiin päin. Eli säkki pudotettiin sellaiseen "kananpesillä" varustettuun lavaan, jossa alla oli "tuulitunneli". Näin siis -60 luvun alkupuolelle saakka. Sittenhän elevattorien tehot kasvoi kuten lavakuivurien kootkin. Jaakolta tuli muunmuassa keskeltä taittuva n. 40 hl:n lava elevattoreineen, joka olikin jo kova sana tehokkuudeltaan. Myös siilokuivurien tekniikka kohentui elevaattorien tehojen noustua.
Olen ylpeä jos oppilaani ovat tuottaneet kelvollista tekstiä oman alansa aiheista. Tunnen ammattikoulujen käyttätymismaailman vuosikymmenten kokemuksella. Se pussikaljan juominen ja pleikkarin pelaaminen ne on vaan sitä tätä päivää ollut jo kymmenvuodet. Ja tietysti suosituilla kulmilla notkuminen mopoilla ja vanhemmat jo autoilla rellestely niinkuin aina.
En usko siihen että niiltä mopopojilta riittää aikaa ja tahtoa alkaa kirjoitella jollekin tällaiselle vaatimattomalle palstalle ja alkaa keksimään juttuja siten "että keksitää ny sitte vaik tää juttu ja pannaa menee!"
Tiedän kuitenkin monia hyviä oppilaita jotka suhtautuvat opintoihinsa vakavasti ja ovat tulevaisuudessa varmaan erinomaisia työssään kokemusta saatuaan. Olipa hänellä mopo, auto tai ei mitään.
Rasvakourat eivät ole 60-luvulla, eivätkä 70-luvullakaan olleet menneisyyttä kun eivät ole tänäkään päivänä! V. 1966 valmistui meidän kuivaaja ja tuolloin sinne vielä tuotettiin tavara itsesitojalla ja tappurilla. Traktori oli 50-luvun David Brown, jonka luokse kutsuttiin rasvakouraa useampaankin otteeseen.
Tässä kyseisessä jutussahan talo oli järven rannalla. Viisas isäntä tiesi, että perustus täytyi kaivaa sen laatuisessa maassa syvään että rakennus pysyy kuosissaan. Taisipia valmistua jokin yhteiskuivuri sinnekin..
Ensimmäinen ajopuimuri meillä taisi olla mf 630, jossa ei hydrauliikkaa liiemmin ollut, samaan aikaan oli myös mf 35. Edelleen samoihin aikoihin tilalle nousi peltikuorinen siilokuivuri, on vielakin mutta ei käytössä.
Siilokuivurin täyttötuuttiin saattoi kipata tai tyhjentää säkkejä. Ennen siilokuivuria oli puukuorinen kaappikuivaaja, vetoisuus 10 hl. Se täytettiin säkkejä kantamalla tai viljalietsolla.
Mf 630 korvasi Mf 31 joskus 1960-70 luvun taitteessa, ja 35 tilalle tuli 135.
Joten Rasvakouran kuvaus pitänee paikkansa.