AA:han on ilmeisesti

Bodomin aikoihin. Syyttäjä on paniikissa, ja vetoaa suomen kansaan. Uusia paljasatuksia, mutta ei pitäviä todisteita. Osa vanhoista todisteista hylätty, paikkansa pitämättöminä. Ei ole kivaa, ei! Mielessä koko ajan, että tuleeko tästä uusi Bodom?

Toi aivopesu nimenomaan huvittaa, haukkuu siitä poliisia nyt mutta mitä taisi itse harjoittaa vuositolkulla kotonaan lapsillensa?

Tänään A.A. on jälleen pyörtänyt puheensa siitä, että olisi riidellyt miehensä kanssa rajusti yöllä. "Mitään riitaa ei tosiasiassa ollut", hän sanoo syyttäen poliisia asioiden vääristelystä ja oletusten esittämisestä hänelle aivopesun lailla faktoina. Hän kuvailee suhdettaan mieheensä hyväksi ja tasapainoiseksi ilman riitelyjä, mainiten vain, että joissakin pikkuasioissa oli joskus ollut jotain mielipide- ja näkemyseroja. Mistä A.A. sitten on tempaissut erääseen versioonsa mm. sen, että oli riidan aikana tai päätteeksi [joka muuten oli A.A:n alkuperäisen kertomuksen mukaan koskenut miehensä naljailua A.A:n ajankäytöstä ja tekemättömistä kotitöistä] alkanut pakata matkalaukkuaan ja aikoneensa lähteä lasten kanssa pois haluten avioeron? Tällaisissa riidan vaiheissa tulee aina (näin voidaan tilastollisesti varmaan sanoa) puheenaiheeksi ja riitakapulaksi lapset. Uhkaillaan kaikenlaisilla jutuilla, ettei toinen tule enää koskaan näkemään lapsia, ja näin...

Millä ihmeen ilveellä A.A. meinaa puhua riidan pois kuvioista, kun hänen vanhin tyttärensä on ensikuulusteluissa nimenomaan kertonut heränneensä vanhempiensa rajuun riitelyyn ja mennyt katsomaan sitä kolmasti. Ensimmäisellä kerralla vanhemmat käskivät hänen mennä takaisin huoneeseensa. Toisella kerralla havahduttuaan "pahoihin ääniin" tytär jo näki, että terassin lasi oli ollut säpäleinä... Myös perheen 7v poika oli kuullut lasin rikkoutumisen ja vanhempiensa riitelyhuudot, muttei ollut uskaltanut mennä katsomaan, koska pelkäsi isäänsä "sillä tuulella".

Ja kun tiedämme rajun riidan olleen meneillään, loput on silkkaa päättelyä. Olisi huima sattuma, että paikalle olisi osunut juuri tuona yönä onnekkaasti (omalta kannaltaan katsottuna) joku ulkopuolinen "kostaja-murhaaja", siis keskelle yöllistä perheriitaa... Ja kuka ihmeen ulkopuolinen murhaaja varustautuisi tekoonsa sekä sorkkaraudalla, että heppoisella fileerausveitsellä (joka tunnetusti katkeaa helposti). Ja lisäksi tämä "ulkopuolinen" murhaaja on tullut käyttäneeksi vielä takkahuoneen KAHTA halkoakin lyömäaseena. Mysteeri on myös paikalta löytyneet veriset mustat näppylähansikkaat, joista toinen oli vuoteella ja toinen kaapissa. Murhaajako nekin jätti rikospaikalle fileerausveitsen lisäksi, mutta sen sijaan muisti ottaa kolmannen lyömäaseen ja murhan viimeistelyyn käytetyn joko vasaran tai sorkkaraudan mukaan..?
Ei myöskään ole mitenkään mahdollista, että murhaaja olisi ennättänyt särkeä kolminkertaisen lämpölasin huolellisesti ja "sujahtaa" siitä sisään itseään lasinreunoihin loukkaamatta, eikä ääniin heränneet ja ne tunnistaneet olleet muka ehtineet ylös vuoteesta.
Lisäksi perheen vanhin tytär oli kysynyt äidiltään näille järjestetyssä tapaamisessa: "Miksi te oikein rikoitte sen ikkunan?"
Täytyy A.A:lla olla hurja mielikuvitus, kun hän on kehitellyt päästään näitä tarinoita poliisille, ja missä tarkoituksessa? Mikä niiden motiivi on ollut? Hän on kertonut muistavansa miten hänen miehensä oli riidan aikana pidellyt häntä keittiön työtasoa vasten niin, ettei hän päässyt liikkumaan , vaan tunsi olleensa kuin vanki. Ja tässä hän oli sitten kopeloinut laatikoita "ja ehkä käteeni silloin oli osunut tuo veitsi". Hän muistaa veitsen olleen sekä miehensä että omassa kädessään - JA KUITENKAAN MITÄÄN RIITAA EI KOSKAAN OLLUTKAAN!???
Tässä jutussa ei ole mitään järkeä, kun on tutustunut saatavilla oleviin lehtijuttuihin ja sitä mielessään pähkäilee. Esitutkinta-aineisto varmasti valottaisi asiaa paljon, mutta se on aivan liias kallis hankittavaksi. Ainoa joka todella tietää lopullisen totuuden vetoaa valikoivaan muistinmenetykseensä.

Sehän on sellissä turvassa. Ei tappaja sinne selliin tule.

Annumamman mielen maailmasta saa pienen käsityksen kun tutustuu hänen imperiumiinsa netissä eli perhekerhon sivuihin. Niin auvoista perhe-elämää ei ole nähty konsa kuin nuo kiiltokuvamaiset loma- ja kakkukuvat. Auvoista on elo, siihen maailmaan ei mahdu veriset takkapuut eikä lasin rikkomiset. Onkohan työmyyrä-isukille väsätty Oscar patsas- vai kenties autokortti viimeiseksi isänpäiväksi perhekerhon isänpäivänikseillä? Tässä ihanassa auvossa ei riitaa ei räyhää VOI OLLA mailla eikä halmeilla, pelkkää pullan tuoksua ja söpöjä uusia vauveleita jos tärppää. Ainoa murhe on vaahtokarkkitaivaalla yhteiskunnan huono arvostus kotiäitiyttä kohtaan ja pienet rahalliset tuet. Näin herttaista kultamymmelisuperäitiä tuhmat poliisisedät kiusaavat ikävillä kysymyksillä...Nyyh.