Syön 1-2 kertää päivässä, että toinen on lämmin ruoka ja jos syön niin toinen on "kylmä" ruoka, ja yrjöön ainakn ton lämpimämmän yleensä pois suurinpiirtein kokonaan. En oo mkn pakkoliikkuja mut silti joskus tulee aina silleen et nyt juoksen puol tuntii ja teen sen. Yleensä tunnen inhottavaa syyllisyyttä (etenkin herkkujen) syömistä kohtaan. Mut käyn yhden jutun takii psykologilla, niin et jos kertoisin sille, ku oon viel alaikänen niin onko sen pakko mennä kertoo mun vanhemmille jos kiellän? En todellakaan oo mkn hoikka! painodeksi joku 19-20
Mitä mieltä ootte??
Mitä mieltä ootte??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anoreksian ja bulimian sekotukselta kuullostaa, yleensä syömishäiriöt meneekin vähän sekasin ja vaihtelee..
Mulla alko Anoreksiasta sit Bediin ja sit Bulimiaan..kurjaa paskaa kaikki :((
Jos kerran nyt jo käyt psykologilla, suosittelisin et puhuisit sille tosta. Myöhemmin kyllä tuut katumaa jos et sano mitää.. Ja psykologeillahan on vaitiolovelvollisuus, eli ei ne varmaa sun porukoille kerro? Sä kyl syöt hirmu vähän! Jos opettelisit syömään monta, mut pientä ateriaa päivässä? Sillon syöminen ois säännöllistä, eikä sulla ehkä tulis "huonoa omatuntoa", mikä usein tulee ison aterian jälkee.
Kyllä tuo bulimialta pääosin kuulostaa.
Oon miettiny et voisinko kertoo mut en vaan osaa avata suutani ja sanoo sitä ku pelkään et kertoo vanhemmille ja näin. Mut ei tätä oo ollu ku ehkä kuukaus tälle mut silleen satunnaista oksenteluu pari kertaa viikossa on ollu jo puolvuotta sitten. Inhottaa ku ensi ku alko tää oksentelu niin tippu painoo noin 5kg mut nyt oon lihonu siitä 3 kg takas! Enkä millään saa enää laskettuu painoo. Onko jtn millä se onnistuis helpommin tai mitä voisin tehä et saisin noin takas -3kg?
Sun aineenvaihduntas on varmaa sekasi sen verra, et oot nyt lihonut sen takia. Normaalisti, terveellisesti syömällä, OKSENTAMATTA, saisit melko varmasti aineenvaihdunnan takasi normaalii "tilaa". Siihe menee kyl varmaa jonkin verra aikaa. Heti ku sun kroppa toimii normaalilla tavalla, noi kilot varmaa alkaa tippumaa pikkuhiljaa :)
vaikka sainoin et voisko olla kertomatta, se vaan että en voi olla ja vaikka intin tosi pitkää vastaan, se kerto, ja nyt kaikki on ihan pilalla sen takia.. Mut eihän se olis ees saanut kertoo?? Vai mitä mieltä te ootte..??
Sä olet ala-ikäinen ja sun vanhemmilla on oikeus tietää lapsensa puuhista ja velvollisuus huolehtia sinusta. Psykologisi kertoo heille SAIRAUDESTASI että läheisesi pystyvät tukemaan sinua ja auttavat parantumaan. Jatkossakin jos jotain vakavaa ilmenee (esim jos sinua käytetään seksuaalisesti hyväksi tms.) ja kerrot psykologille niin hän kertoo vanhemmillesi. Pikkuasioista hän ei kerro.
Kun täytät 18 ei vanhemmille puhuta enään mitään asiasta.
Painoindeksi on sinulla normaali ja niin kutsuttu ihanne paino taitaapi olla siinä 19 paikkeilla mutta taidat tietää varsin hyvin sen itsekkin. Mutta luultavammin haaveilet sitten siitä 15 painoindeksistä ja letkuruokinnasta? No parasta että käyt psykologilla ja psykiatrilla nyt nuorena heti ongelman ilmettyä että se saadaan hoidetuksi pois. Mikäli et halua 30 vuotiaana hampaaton osteoporoosipotilas ja lähes kalju ja vatsa ja kurkku paskana.