Kyselisin vähän miten te, jotka olette hankkineet toisen koiran ensimmäisen koiran kaveriksi olette menetelleet? Minun tapauksessani kyseessä olisi kaksi urosta... Olen kuullut että koiria ei saa jättää keskenään yksin, vaan ne tulisi eristää toisistaan. Oletteko tehneet näin ja miten kauan tulisi pitää eristyksissä toisistaan yksinolon ajan? Olen ymmärtänyt että näin vältetään mahdollisia tappeluita/kiistoja kun koira on keskenään. Tulisiko yöksi myös tehdä näin? O
masta koirastani olen huomannut että kun se on leikkimässä tutun pennun kanssa, niin se kaipaa välillä omaa rauhaa ja hyppää matalan aitauksen yli (jonne pentu ei pääse). Sen takia olisi hyvä että jos hankin toisen koiran saisin ne eristettyä. Tulisiko kuitenkin varmuuden vuoksi eristää ne siten ettei kumpikaan pääse toisen luo (korkea aita)? Miten sitten kun nykyinen koira on tottunut että saa liikkua koko asunnossa (paitsi makuuhuone yksinolon ajan) ja sitten asunto "jaetaan" koirien kesken?
Kotona ollessahan voi pitää koria silmällä ja puuttua mahdollisiin kiistoihin.
masta koirastani olen huomannut että kun se on leikkimässä tutun pennun kanssa, niin se kaipaa välillä omaa rauhaa ja hyppää matalan aitauksen yli (jonne pentu ei pääse). Sen takia olisi hyvä että jos hankin toisen koiran saisin ne eristettyä. Tulisiko kuitenkin varmuuden vuoksi eristää ne siten ettei kumpikaan pääse toisen luo (korkea aita)? Miten sitten kun nykyinen koira on tottunut että saa liikkua koko asunnossa (paitsi makuuhuone yksinolon ajan) ja sitten asunto "jaetaan" koirien kesken?
Kotona ollessahan voi pitää koria silmällä ja puuttua mahdollisiin kiistoihin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
pitää antaa olla koko ajan.
Me otettiin toinen koira, ettei ensimmäisenä oteun tarvitse olla koskaan yksin.
Oli todella iloinen uudesta ystävästä ja ne on erottamattomat.
Jos nykyinen koiranne viihtyy toisten koirien seurassa, niin ihan hyvähän sillä olisi olla toinen koira kaverina, kun perheen ihmiset ovat poissa kotoa.
Koirat kyllä aloittavat tappelun, jos ne ollaan sosiaalistettu huonosti. Jos nykyinen koirasi ei oikein pidä toisista koirista, niin sitten ei kannata hankkia toista koiraa, mutta jos pitää,niin mikäs siinä sitten toista koiraa hankkimasta.
Sekä omistajan käyttäytymisestä.
Minusta nimenomaan ei pidä eristää, koska silloin eivät pääse tutustumaan ja kokevat tilanteen epäilyttävänä. Myös omistajan liiallinen vahtiminen, jonka koirat aina huomaavat, aiheuttavat niissä epäluuloa. Miten koirat muka tutustuvat aidan takaa?
Toista urosta ei pidä hankkia, jos ensimmäinen ei toisia uroksia hyväksy. Silloin vain aiheutat stressiä molemmille koirille, kun molemmat joutuvat vahtimaan kokoajan selustaansa.
Meillä ovat olleet vapaasti ensi hetkestä alkaen, ei ongelmia.
Nykyinen koira pitää toisista koirista paljon (ehkä välillä liikaakin). Ei ole koskaan joutunut tappeluun tai nahisteluun toisen uroksenkaan kanssa (edes koirapuistossa). Tuttavien pentu on myös uros, mutta molemmat koirat tulevat hyvin toimeen. Hyvin on sosiaalistettu pennusta asti nykyinen koira sekä ihmisiin että toisiin koiriin.
Sitä mitä ehkä pelkään eniten on että koirat eivät osaa rauhoittua mm. leikkiessään ja tämän takia syntyy erimielisyyksiä. Toinen asia on ettei nykyinen koira pääse minnekkään "turvaan" pennulta (mikäli toinen tulee) ja koira "käskyttää" pentua liian kovakuraisesti. En usko että tappeluita syntyy siitä että kyseessä on kaksi urosta....
Olisiko vaihtehto että käytetäisiin pelkästään matalia "aitoja", jotta isompi (keskikokoinen) pääsee likkumaan vapaasti? Toisen ollessa vielä pentu olisi tämän tilat hieman rajattuja (tuhojen ym. välttämiseksi... Nykyisellä koiralla oli rajattu tila pentuna ja vasta noin vuosi sitten sai luvan olla olohuoneessa (aita pois).
ja se hyväksyy muut, niin miksi ihmeessä pitäisi eristää? Jos koirasi on koulutettu ja alkaa olla liikaa vauhtia, niin silloin sinä kiellät sitä. Eikö niin? Ei siihen mitään eristyksiä tarvita. Juuri sellaisista kumpuaa monet ongelmat. On paras, että koirat saavat telmiä rauhassa, sillä tavoin ne oppivat toisiaan ja jos tulee ongelma ne selvittävät sen heti. On parempi, että kaikki selvitetän heti kuin sitten, kun molemmat ovat isoja ja toisella murkkuikä. Vanhempi koira, jos se on terve (fyys henk) ei tapa pentua, turhaan pelkäät. Se voi kovistella sitä rajummin, pennut monesti eivät heti usko, mutta se on koirien elämää. Älä mene sekaantumaan ja sotke sitä liikaa. Koirat eivät ajattele kuten ihmiset. Anna niiden olla, niin pääset paljon vähemmällä.
Oliko koirasi vuoden ikään asti eristetty? Miksi hankit toista, jos ne eivät saa liikkua asunnossa vapaasti?
Tulee ongelma, jos päästät toisen olkkariin ja toista et?
Kysyn mielenkiinnosta, miksi koirasi nyt sitten pääsee olkkariin? Jos se on niin villi, että pelkäät sotkua, niin silloin teillä on koulutus kesken ja silloin EI pidä hankkia toista koiraa, ennen kuin eka koulutettu valmiiksi! Pentu ei opi olemaan "nätisti" olkkarissa, jos sitä ei päästetä sinne.
Oi oi, selittäisitkö vähän?
Tilat siis rajattiin yksinolon ajaksi!! Koiramme ei päässyt olkkariin, sillä saatiin neuvoksi kouluttajalta rajata koiran tilaa, jotta koira tuntee olonsa turvallisemmaksi. Koiralla oli tapana nakerrella esim. lattialistoja yksinollessa ja rajaamalla tilaa tämä väheni ja lopulta loppui. Silloin kuin "koira oli pahimmillaan" niin koiran yksinolotila oli pienempi ja pikkuhiljaa lisättiin tilaa koiralle... Koiran peti on aina ollut eteisessä ja ruoka/juomakuppi keittiössä, jossa koiralla on ollut vapaa pääsy. Monet rajaa nuoren koiran yksinolotilaa. Nytkin (tai sitten kun on ajankohtaista) tilat rajattaisiin ja koirat tarpeen vaatiessa eristettäisiin ainoastaan koirien ollessa yksin (ihmiset poissa)!! muuten ne saisivat liikkua vapaasti asunnossa, kuten meidän nykyinen koira tähänkin asti...
Miksi hankit toisen, jos eivät saa liikkua asunnossa vapaasti? Sitähän ei etukäteen tiedä, että miten kahden koiran yhteiselo lähtee sujumaan. Koirille on hyvä olla omat, rajatut tilat niin kauan kuin elämä toisen kanssa arkipäiväistyy. Riippuen koirien iästä, ja sukupuolesta, voi sopeutuminen viedä kauankin aikaa. Jos toinen koira on huomattavasti pienempi, tulee sen turvallisuus taata. Liian rajut leikit voivat aiheuttaa onnettomuuksia, joista kaikille jää vain huonot muistot.
Samassa tilassa vain valvotusti ja pikkuhiljaa annetaan koirille enemmän mahdollisuuksia olla ”nenäkkäin”
Miksi hankit toisen, jos eivät saa liikkua asunnossa vapaasti? Sitähän ei etukäteen tiedä, että miten kahden koiran yhteiselo lähtee sujumaan. Koirille on hyvä olla omat, rajatut tilat niin kauan kuin elämä toisen kanssa arkipäiväistyy. Riippuen koirien iästä, ja sukupuolesta, voi sopeutuminen viedä kauankin aikaa. Jos toinen koira on huomattavasti pienempi, tulee sen turvallisuus taata. Liian rajut leikit voivat aiheuttaa onnettomuuksia, joista kaikille jää vain huonot muistot.
Samassa tilassa vain valvotusti ja pikkuhiljaa annetaan koirille enemmän mahdollisuuksia olla ”nenäkkäin”
On fiksua hankkia koiran kaveriksi toinen rakki, toinen rakki, jos ne pitää sitten eristää toisistaan