Tahaton laihtuminen stressin takia

Minulle on käynyt juuri samalla tavalla- olen laihtunut monta vaatekokoa, kiloina en edes halua tietää.
Erosin miehestäni puoli vuotta sitten, heti perään läheinen sukulainen kuoli ja vaihdoin työpaikkaa. Olen aina ollut hoikka, mutta nyt kaikki ylimääräinen hävisi kehostani. Syön normaalisti, eli ainakin 3 kertaa päivässä plus välipalat.
Ystäväni ovat huolissaan, sillä minulla oli n. 15 vuotta sitten syömishäiriö, ja he epäilevät sen palanneen. He ovat väärässä, sillä en laske kaloreita enkä omista vaakaa. Muuten minulla on hyvä ja terve olo, joten uskon että stressi on aiheuttanut tämän useiden kilojen putoamisen. Nyt kaikki vaatteet näyttävät hyvältä päälläni, mutta pelottaa että kohta olen liian laiha ja menetän kaikki muotoni.

Itse olen juuri hakeutumassa tutkimuksiin kun olen alkaen BMI 20,1 kropastani laihtunut 6 kiloa kolmen kuukauden aikana (yli 10 % painostani). Syön ja liikun samoin kuin aikaisemmin enkä tosiaankaan ole pyrkinyt laihtumaan. Stressistä olen kyllä kärsinyt, ja siihen liittyvistä unihäiriöistä. Ilmeisesti voin varautua siihen, ettei tälle syytä välttämättä löydy...

jep,itsekin laihdun välillä stressin takia.Olen huomannut,että stressatessani ruokahalu katoaa eikä siitä syystä tee mieli syödä. Keho ei kuulee niitä ääniä,jotka vaativat ruokaa!Viime syksy/talvi oli pahinta aikaa ja pitikin oikein ponnistella,että sain painon normaaliksi.

Olen vasta lukiosta valmistuva tyttö ja tuntuu,että koko elämä on vasta edessä enkä tiedä mitä tehdä. Välillä kun 'möröt' kummittelevat päässä niin ruoka saattaa jopa oksettaa.Kyseessä ei onneksi ole anoreksia,sillä hoikkuutta en ihannoi vaan haluan olla hieman pyöreä :)

Stressitilanteissa ei auta muu kuin ottaa rennosti ja keksiä oma tapansa rentoutua.Kannattaa myös puhua jollekin,koska itse olen sitä kautta saanut vähennettyä huolenaiheita ja stressiä.

Stressi kuluttaa todella paljon energiaa ja siksi kannattaakin jakaa syöminen usealle tunnille päivässä,mutt syödä pieniä annoksia kerralla. Urheilujuomat (kuten Gainomax) on tehokas tapa kasvattaa painoa.

Täällä myös yksi minulla lähti viimekuussa 13kg ja kohta ei ole enään mitään mistä tippuisi..

NIINKÖ

Jos paino alkaa pudota kannattaa ainakin ottaa käyttöön proteiinipirtelöt lihasten takia. Ja tietysti lisätä energiansaantia jos mahdollista.

Eron jälkeen ruokahalua ei ollut ja painoni putosi 5 kg viikossa. Elämän normalisoitua painokin palasi omiin lukemiin. 3 pv sitten päättyi vuoden kestänyt parisuhde. Nyt aamuisin tuijotan vaakaa. Päivittäin painoni kevenee noin 700 g. Olen jo 3 kg kevyempi, ruoka ei maistu. Pakotan itseäni syömään jotain vaikka on pahoinvointi tunne. Päätin mennä lääkäriin, jos painon pudotus jatkuu yli 6 kg. Olen muutenkin hoikka.

Kunpa itsekin laihtuisin stressin aikana, mutta kun käy juuri päinvastoin: lihon. "lääkitsen" itseäni herkuilla, kuten jäätelöllä, pullalla ja suklaalla, koska niistä tulee niin rentoutunut olo. En myöskään jaksa tehdä mitään töiden jälkeen, kuten harrastaa liikuntaa, koska olen niin poikki. Ettekö te syö mitään herkkuja suruun? Tuo tumma riisikin, mitä joku ehdotti iltapalaksi, sopii ennemmin laihduttajille. Jos haluaa pitää terveellisen linjan, kannattaa lisätä kasviöljyä ja pähkinöitä ruokavalioon. Pähkinöistä saa terveellisen rasvan lisäksi paljon proteiineja ja hivenaineita. Tuoremehuja juomalla saa myös helposti ylimääräistä energiaa.

Hiiohoi! Multa on lähtenyt kevään aikana 8 kg, enkä oo tehnyt mitään sen eteen. Ehin jo pelätä kaikenmaailman suolistosyöpiä. Soitin kuitenkin terkkarille, joka sanoi painonlaskun johtuvat juurikin stressistä.

Mulla on ollut nyt 3 kuukautta monen eri koulun pääsykokeet meneillään, mikä on vaikuttanut mun aineenvaihduntaan. Pahimmillaan kävin päivässä 3-4 kertaa vessassa kakkosella.

Taitaapi olla, että ihmisten kehot reagoi erilailla stressiin. Muuten mulla on ollut tosi hyvä ja energinen olo. Toivotaan, että kesä tuo elämään taas rentoutta ja tasottaa painoa.

Tuttu juttu. Minäkin laihduin todennäköisesti juuri stressin vuoksi 73 kg:stä 65 kiloon. Stressaava jakso kesti pitkään (vuosia) mutta tuo painonpudotus tapahtui muutaman kuukauden aikana.

Kun erosin avopuolisostani, laihduin parissa kuukaudessa 13 kg. Nyt alkavat tulla takaisin kun elämä hymyilee jälleen ;D

Vanha tämä juttu mutta kirjotampa kuitenkin. Mie huomasin muutama vuosi sitten että kova stressi puotti painon rajusti monta kiloa muutamassa viikossa. Olinkin sitten pitkään hoikka. Mut mie en kyllä mitenkäään vähentänyt stressin takia syömisiäni vaan söin ihan normaalisti. Nyt huomasin taas saman tilanteen. Paino pudonnut kilon kaksi parissa viikossa vaikka syön aamusta iltaa. Sisällä on olo ikään kuin koko kroppa "palaisi", toimisi jotenkin rajusti vaikka vaan paikallani istuisin kuten nytkin teen. Stressin syyn teidän ja tunnen sen vaikutukset itsessäni. Asia nyt vaan on näin.
Ainoa huono puoli tässä on, että tunnen myös jotenkin vanhenevani nopeammin. Ikään kuin stressi polttaessaan rasvaa ja kudoksia kropastani, samalla polttaisi pois nuoruuttani. Olen tosin jo 45-v mutta siltikin..

No stressi voi laihduttaa tai lihottaa stressin alkuvaiheissa kun keho käy ylivilkkaana niin sitä laihtuu mutta pitnää jatkuneessa stressissä keho väsyy kokonaan ja aiheuttaa painon nousun ja moni masentuu ja tulee sairaalloisen ylipainosiksi .. mutta ei kannata laittaa heti painon laskua stressin piikkii aina kannattee käydä lääkärillä tutkituttamassa ja valittamassa kerta syövän oireisiin liittyy kans selittämätön painon lasku ja muihin sairauksiin

Minulla on ollut jos jonkinlaista oiretta, jotka kaksi eri yleislääkäriä ovat diagnosoineet stressiksi. Laihduin ensin kolmessa kuukaudessa 7 kg, vaikka aluksi jopa lisäsin syömistä. Puolen vuoden aikana lähti yhteensä 9 kg, mutta painonpudotus loppui, kun aloin laskea, että saan varmasti tarpeeksi kaloreita ja syödä ihan reilusti rasvaa. Rasva imeytyy suoraan (passiivisesti) suoliston seinämän läpi, vaikka ruoansulatus olisikin sekaisin stressin takia. Hiilihydraatit ja proteiinit vaativat ruoansulatuselimistöltä enemmän työstämistä.

Hyvää tekee lukea että muillakin ollu ongelmana kun useita kiloja lähtenyt lyhyen ajan kuluessa.

Oon ollu vähän yksin tän laihtumisen kanssa kun en ole kehdannu valittaa, moni tuttuni kun toivookin laihtumista, erilaisista syistä.

Mulla on paino pudonnu nyt n.2,5kk aikana jo yli 5kg.

Taustalla se kun tuli ero yli 10v parisuhteesta, ja sit muutto, ja sit uus (epäsäännöllinen) työ, ja sit haluisin menestyä opinnoissani, ja samaan aikaan sukulaisilla sairastumisia ym kuormittavaa, minkä vuoksi oon välillä koittanut olla apuna heillekin.

En yleensä käytä vaakaa vaan tunnen kroppani, oon tosin ollu normaalipainon rajoissa koko ikäni.

Nyt hämmästyin yhtäkkii, kun kesällä hankitut, aiemmin syksyllä vielä ihan sopivat housut on nyt ihan liian suuret..siitä huomasin tän ja katoin vaakaa.

Oon vaan tehny ja ajatellu ja puhunu ja kirjottanu ja tuntenu niin paljon uutta niin nopeesti 2,5kk aikana, etten ole tainnut nähdä peilikuvaani kiireessä kunnolla?
Ennenku nyt, kun mittasin löysien farkkujeni takia kokoni uudelleen, sepä on piru vie muuttunut tässä hässäkässä 38/40:stä 34:ään. (En tunne olevani omankokoinen nyt.)

Aion alkaa pitää ”herkkujen” (pullan, suolaisten juustokuorrutettujen piirakoiden ym) leipomispäiviä edes viikoittain jos se vaikka tasapainottais tilannetta. Ei kyl oo yhtään nälkäinen olo, mutta jospa silti koittais napostella vaikka pakastimesta niitä sit.

Yöunetkin on katkeillu yli kuukauden ajan, joten se kai voi vähentää painoa myös..? Vai onko se niin että se valvominen/heräily voi lisätä makeannälkää (siten lisäisi painoakin?) varsinkin näin kaamosaikaan??

Kun vielä opiskelen koko ajan kaiken lisäksi, lukiessa kirjaa oon ”huomaamattani” saanu syötyä montakin voileipää samalla...oon varannu niitä aika pinon opiskelumateriaalien viereen ja otan eväitä laukkuun mukaan, illalla käydessä nukkumaan pitää olla viimeistään eväät kaikki syöty!
Silti paino on pudonnu.

Teininä mulla oli joskus anemiaa, tää ei oo sellasta, vaan jotain samanaikaisten elämänmuutosten energiaa joka on vieny yhtäkkii painoo pois.
Eustressiäkö se on, myönteinen eteenpäinvievä stressi?
Toivon että saan ne kilot takaisin.

Haluisin vaan tosi mielelläni aloittaa uusia aktiivisia liikuntaharrastuksia, mutta sit pitäis varmaan jotenki suunnitella tosi tarkkaan ruokavalio ettei laihdu enempää? Mitenköhän sellaisen osaisi suunnitella...

Kyllä, samaa on täälläkin. Ilman ruokailumuutoksia laihdun stessin vuoksi helposti. Viimeksi vaihdevuosioireiden ilmaannuttua äkisti kärsin todella kovasta ahdistuksesta, hikoilusta ja unettomuudesta. Laihduin 3kk:ssa 10 kiloa vain estrogeenin romahtamisen ja sen aiheuttamien oireiden vuoksi. Olo oli ihan kauhea, mutta korjaantui sopivalla hoidolla. Nyt bmi on taas 20 ja normaali, olo hyvä ja energinen.

Kova stressi lisää stressihormoni kortisolia sekä adrenaliinia ja ehkä vetää aineenvaihdunnan ja ei-tahdonalaisen hermoston hirveille ylikierroksille: taistele tai pakene -reaktio jää päälle pitkäksi aikaa.

Saman ilmiön saanee aikaan stressaavalla elämäntilanteella sekä kemiallisesti hormonien muuttuessa tai toiminnnan lakatessa yhtäkkiä.

Olen aina syönyt normaalisti, enkä ole koskaan laihduttanut. Mistä johtuu, että silti painoni putoaa? Minulla ei ole aiemmin missään vaiheessa ollut tarpeen laihduttaa, vaan olen syönyt normaalisti aamupalan, lounaan, iltapalan. Päivän aikana myös juon kahvin ja korvapuustin, tms.

Ihan tuttu asia minullekkin. Koko 40 vaatteissa on nyt 36 , syön mielestäni hyvin ja riittävästi.
Kyllä psyykkiset asiat vaikuttavat laihtumisen . Minun ystäväpiirissäni on kuollut monta koronaan , ja paras ystävä sydän kohtaukseen , ja vaikka olen yrittänyt ottaa nämä asiat asiallisesti niin luulen että nämä tapahtumat ovat vaikuttaneet kuitenkin minuuun ja siihen että laihdun.
Ystävät huomauttelevat että pitäisi pyöristyä mutta ei ne kehoitukset auta minua yhtään,
Myös tutkittu sairaalassa ilman että mitään kehollista vikaa ole löytynyt.
Joten ei tässä tiedä miten saisi painon nousemaan, ehkä ajan kanssa paino nousee , kun kaipaus poimenneisiin ystäviin hellittää.

*death meat*


AMEN!

Pastat on mainioita ja macaronia kyllin kauan pistellessä poistuu monikin huoli.