Sanotaan, että itsemurha ei ole ratkaisu, ja ettei sitä kannata edes harkita. Mutta itse olen 16v poika ja olen hieman eri mieltä. Olen melko pessimisti ja mietin varmaan liikaakin tulevaisuutta ja elämän tarkoitusta jne. Mielestäni elämän tarkoitus on olla onnellinen, tai edes uskoa siihen, että joskus sen saavuttaa. Kauan aikaa meni, että en ollut onnellinen, mutta en myöskään erityisen surullinen. Puolisen vuotta on mennyt sitten huonommin. Elämästä on tullut päivästä toiseen selviytymistä ja kamppailua. Tiedän, että asiat voivat muuttua, mutta en usko siihen yhtään. Minusta ei varmsti kukaan huomaa mitään erityistä. Olen normaali vapaaottelua harrastava poika, jolla on kavereita ja joka pärjää melko hyvin koulussa. Enkä ole mitenkään sulkeutunut tai ujo. Kuten jo kerroin niin mietin asioita liikaa. Ongelma on se, että en usko minkään muuttuvan. Ja toinen ongelma on se, etten oikein yksiselitteisesti tiedä, miksi olen niin masentunut. Uskon sen jotenkin liittyvän luonteeseeni. Puran kaiken surun ja kivun vapaaottelulla. En erityisemmin edes tykkää siitä, vaikka olenkin siinä aika hyvä, mutta en voi edes harkita sen jättämistä, sillä silloin minulla ei olisi mitään mihin purkaa tunteet. Kenellekkään kaverille en asiasta kehtaa puhua, eikä siitä apua olisi. En usko ollenkaan, että mikään puhuminen autaa, sillä ei se asioita muuta. Eli, kun on masentunut, eikä jaksa aina taistella päivästä toiseen niin mitä järkeä on sitä jatkaa kun yhtä hyvin voi sen lopettaa? Olen henkisesti erittäin heikko, enkä jaksa yrittää nousta tästä, enkä voi luonteelleni mitään. Toki sitä iloa voi päihteistäkin hakea, mutta tiedän, että sekään ei johda mihinkään hyvään. Tiedän, että kun olen tällainen pessimisti, mieleltäni heikko ja ajattelen tulevaisuutta löytämättä mitään valoa niin miksi sinne pimeään pitäisi lähteä? Kun olen niin heikko, etten meinaa nytkään pärjätä, niin kuinka käykään sitten kun ne oikeat ongelmat ja surut iskevät?
Pahoittelen kun tämä jäi niin epäselväksi. Kirjoitin tämän melko nopeasti ja siitä syystä, halusin kertoa tunteistani. En halua kannustaa ketään itsemurhaan, joten älkää tulkitko tätä niin. Enkä ole yhtään varma, että tulenko sen itsekkään koskaan tekemään. Mutta uskoisin, että joskus sen teen.
Pahoittelen kun tämä jäi niin epäselväksi. Kirjoitin tämän melko nopeasti ja siitä syystä, halusin kertoa tunteistani. En halua kannustaa ketään itsemurhaan, joten älkää tulkitko tätä niin. Enkä ole yhtään varma, että tulenko sen itsekkään koskaan tekemään. Mutta uskoisin, että joskus sen teen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voimia ja jaksamista Sinulle!
Älä ensinnäkään tee itsemurhaa, ethän? Läiheisistäni pari on sitä yrittänyt muutaman kerran, mutteivät onnistuneet ja masentuivat aluksi lisää. Nyt he ovat parantuneet, koska masennus tuli ilmi ja heitä autettiin.
Sama voi tapahtua sinulle! Etkö voisi puhua vanhempiesi kanssa. Kyllä he ymmärtävät.
Koita ilostua :D
Jos olet kova jätkä niin kerrot ongelmistasi ammattilaisille, voit lopettaa sen vapaaottelun ja ryhtyä ottamaan matsia itsesi kanssa, mielialat vaihtelee ja joskus jää jumiin masentuneesee tilaan, olet nii nuori että ympäristönmuutoskin voisi saada ihmeitä aikaan. Tärkeintä on että otat yhteyttä terveydenhuoltoon ja kerrot rehellisesti tuntemuksistasi, mieli voi muuttua nopeastikkin jos masennus ei ole ollut pitkäkestoista.
Totuus kuitenkin on että vain sinä voit pelastaa itsesi masentumiseen syventymiseltä, koita löytää ystäviä tai tuttavia(sukulaisia) joidenkanssa voit puhua avoimesti.
Jos oikein tuntuu pahalta niin tule pieksemään minut ,191cm 105kg 34v. jos se helpottaa oloasi niin otetaan matsi ja jutellaan sitten. :T masentunut
Kun sinä olet siinä jutussasi "sisällä", you know, se kaikki vaikuttaa paljon pahemmalta kuin mitä se oikeasti on. Toisin sanoen liioittelet.
Sitten kun odotat jonkin aikaa, huomaat liioitelleesi. Niin minullekin on käynyt.