Tänään lähetin ensimmäisen kerran kirjani kustantamoihin. Tuntuu ihan hienolta, eräänlainen virstapylväs saavutettu. Pistin oikein tuulemaan ja lähetin seitsemään kustantamoon.
faktat:
-Kirja on tämänhetkisen osaamiseni huippua, parempaan en olisi pystynyt.
-En tiedä riittääkö se julkaisuun.
Nyt aion hengähtää jonkin aikaa kirjoittamisesta, ainakin hetken. Jossain vaiheessa kaivan taas kynän ja paperia esille ja alan suunnitella seuraavaa tekelettä... Siihen asti nautin keväästä ja lataan kirjoitusakkujani seuraavaa hyökkäystä varten.
faktat:
-Kirja on tämänhetkisen osaamiseni huippua, parempaan en olisi pystynyt.
-En tiedä riittääkö se julkaisuun.
Nyt aion hengähtää jonkin aikaa kirjoittamisesta, ainakin hetken. Jossain vaiheessa kaivan taas kynän ja paperia esille ja alan suunnitella seuraavaa tekelettä... Siihen asti nautin keväästä ja lataan kirjoitusakkujani seuraavaa hyökkäystä varten.
Vastaukset 31
Vanhimmat
onneksi olkoon!!!
:D
Onneksi olkoon saavutuksesta!
Miten kauan kirjoitusprosessi kesti ja montako kertaa kirjoitit sen uusiksi?
Itellä olisi keskeneräinen teos jonka juosten kusten sain tehtyä jonkinlaiseen loppuun saadakseni sen Kariston kilpailuun, mutta teoksessa on paljon hiottavaa vielä ennen kuin sitä voi tosissaan alkaa kustantamoille lähettää.
Kunhan jostan löytyisi taas inspiraatiota, motivaatiota ja "kirjoittamisen kiimaa."
Et lähettänyt ensimmäistä kirjaasi kustantamoihin. Lähetit käsikirjoituksen luettavaksi. Siinä on vissi ero.
Miten voi sanoa, montako kertaa on läpikäynyt käsikirjoituksen? Eihän sitä tekstinkäsittelyn aikaan läpikäydä luku luvulta järjestyksessä, vaan muokataan mikä on tarpeen, esimerkiksi jokin asiakokonaisuus useammassa luvussa jne.
Käsikirjoitus ei todellakaan ole mikään valmis kirja: itseltäni syntyi sellainen kolmessa kuukaudessa ja vuoden olen sen jälkeen muokannut. En ole vieläkään tyytyväinen. Kustantajille voisi lähettää milloin vain, mutta koska julkaisukynnys on korkea, on parempi pelata varman päälle. Mitä ihmen onnittelemista siinä on, että se kässäri on mapissa tulosteena kovalevyllä tietenkin?
Vai onko aloittaja niin varma, että käsräri on valmista kamaa? Onhan se mahdollista. Sellaistakin tapahtuu ja kai sen tuntee itse, jos on aikaansaanut menestysteoksen.
Kiitos onnitteluista! Ja te jotka negatiivisia viestejä lähetätte (arvelinkin että niitä tulee tuntien tämän palstan luonteen) tiedoksi, että ne eivät masenna minua millään tavalla tai alenna käsikirjoitustani kohtaan tuntemaani arvoa.
Ennen tätä käsikirjoitusta, olen kirjoittanut kolme yli sata sivuista romaanikäsikirjoitusta, joita en kuitenkaan koskaan lähettänyt kustantamoon, koska en pitänyt niitä tarpeeksi hyvinä. Jokaisen kirjoitusprosessin aikana olen kehittynyt kirjoittajana ja koen että ne ovat olleet välttämättömiä askelia kirjoittajan tielläni.. Olen nyt viimein onnistunut kirjoittamaan jotain, johon olen niin tyytyväinen, että uskalsin sen kustantamoon lähettää.
Kirjan kirjoittaminen ja muokkaaminen kesti kokonaisuudessaan vähän yli vuoden. Useaan kertaan olen sitä muokannut, itseasiassa muokkaaminen oli paljon pidempi ja haastavampi prosessi kuin itse käsikirjoituksen rungon kirjoittaminen.
Olen pohtinut sitä, että milloin on oikea hetki lopettaa muokkaaminen ja lähettää käsikirjoitus kustantajalle? Mielestäni olin siinä pisteessä, ettei muokkaaminen juurikaan enää parantanut kirjaa mainittavammin. Olen myöskin lukenut kirjan jo niin moneen kertaan muokatessani sitä, että tarvitsisin useamman kuukauden tauon, nähdäkseni millä tavalla käsikirjoitusta voisi vielä parantaa. Näiden seikkojen johdosta koen, että nyt oli oikea hetki laittaa käsikirjoitus maailmalle...
Missä oli negatiivisyyttä? Vieläkin puhut kirjasta, vaikka kyseessä on käsikirjoitus. Koita nyt saada tämä perusasia miellettyä. Tosiaan mitään syytä onnitteluun ei vielä ole. Raakileen lähettäminen, ei ole vielä muuta kuin postimerkkien laittamista kirjeen päälle. Ihan vaan kerron, ettet vielä liikaa innostu. Oliko se hyväksytty käsikirjoitus 1/1000 , eli yhden suhde tuhanteen, jonka jälkeen alkaa sen KÄSIKIRJOITUKSEN muokkaaminen kirjaksi, jonka jälkeen siitä vasta tulee kirja.
tympeää.
Aloittajalle hänen aikaansaannoksensa saa olla kirja, vaikka sitä ei olisi julkaistu tai nidottu kansiin. Miksi käsikirjoituksen nimittäminen kirjaksi häiritsee teitä? Aloittaja saa aiheesta olla ylpeä, kun on saanut kirjoituksensa - kutsuttakoon sitä millä nimellä hyvänsä - siihen kuosiin, että voi lähettää kustantamoihin.
Onnea matkaan!
en viitannut tympeällä aloittajaan, kuten te-muotosi virheellisesti viittaa.
.......... onnea matkaan toivotan!
Eikö olekin mukava tunne kun on saanut valmiiksi ja lähetettyä.
"Jäitä hatun alle" ja muut toppuuttelevat ovat ihan oikeassa. Ei kässärin "valmistumisesta" kannata vielä koko kylän akoille ja ukoille kakkukahveja tarjota. Etenkään, kun mikään ei ole vielä lähelläkään valmista.
Onhan se tietysti ihan ok sekin ja askel eteenpäin, tosin vasta eka ja lyhyt. Pitkä, siis heelveeetiiin piiiiitttkkkä, on vielä tie siihen, että kustantajille lähetetystä kässäristä muokattu kirja ilmestyy kaupanhyllylle. About valovuosi. Ja eri asia sitten on, ostaako tai lukeeko sitä kukaan. Suurinta osaa julkaistuista kirjoista myydään ja lainataan kymmeniä, ehkä vain muutama sata kappaletta vuodessa.
Nyt suosittelisin ihan k a i k i l l e tosissaan oleville - siis Tosissaan Oleville - aloittelijoille muutenkin hattua kauniiseen ja nöyränä vapisevaan käteen, koska aito ja rehellinen kokemus puhuu joskus täälläkin, harvoin tosin. Yleensä täällä on ihan helvetin säälittävä vittuilu- ja paskanjauhantasirkus meneillään.
Mutta nyt se kokemus puhuu. Käsis ei tosiaankaan ole vielä kirja, ei lähellekään, sekin kannattaa opetella ihan alkuunsa. Nämä termien oikein menemiset ja muut yksityiskohdat yksinkertaisesti kuuluvat kirjallisuuteen, jos alasta kerran halutaan puhua. Ei jääkiekossakaan ylivoimahyökkäys vielä tarkoita maalia, jumalauta. Että puhutaan kirjamaailman kielellä heti alusta. Kannattaa opetella, eikä vängätä lapsellisena vastaan selviä asioita.
No niin. Ensin tulee siis ne kaikki helvetin editointikerrat, sitten taitto ja sen versio tsekattavaksi, muut erinäiset vaiheet päälle. Kun tulossa oleva, huom. TULOSSA OLEVA, teos saa ISBN-numeron, ollaan jo aika pitkällä. Silti kyseessä ei vieläkään ole kirja - vasta sitten, kun se riivatun tekele on kirjapainosta tuoreena ja haisevana pökäleenä käsissä.
Noh, jos kässäri hyväksytään jonkun oikean kustannustalon ohjelmaan, suosittelen tekemään samalla viikolla loton. Ja siitä se perkeleen työ vasta alkaa, believe me. Oma puuhastelu tekstin kanssa on ollut pelkkää alkusoittoa ja verryttelyä tulevasta. Voi voi, kun on ollutkin niin kauhean raskasta, juu... Mutta mitenkäs sitten suu pannaan, kun itsestä niin jumalattoman oivaltavaan ja ihanaan kässäriin ilmestyykin jonkun ulkopuolisen vetämiä henkseleitä kokonaisten lukujen päälle? Että tuo pois ja tuo ja tuo, tää on ihan paskaa, kirjoita uudelleen, ei toimi, pitää muuttaa, et taida osata tätä etkä tuota. Kolme kertaa, neljä kertaa, viisi kertaa. Itse olin heittää esikoisteokseni viidennen editointiplarin takkaan.
Tosissaan kirjallisuuteen ja kirja-alalle sepittäjäksi pyrkiminen on sen verran pitkäpiimäistä, yksinäistä, paskamaista ja kuluttavaa puuhaa, ettei pilvilinnoja kannata turhaan rakennella, eikä sen suuntaisia ennakko-odotuksia kenellekään antaa, se olisi edesvastuutonta. 998 henkilöä tuhannesta pettyy, se on vaan fakta. Ja nekin 2 onnetonta läpipäässyttä poloa joutuvat kärsimystä täynnä olevaan helvettiin, jossa toivo ja epätoivo, usko ja epäusko, ilo ja suru vuorottelevat päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Joskus ihan ihmettelee, miksi kirjailijoiksi edes on niin saatanallinen tunku. Johtunee liian romanttisista ennakkokäsityksistä tms. Moni saa julkaistuksi vain yhden teoksen ja tajuaa sitten leijumasta päästyään, mistä onkaan kyse. Lopettaa siihen.
Tässä tulee lunta tupaan harva se kuukausi, eikä tällä elä kuin aniharva. Ja jos yrittää silti saada kunniaa, mainetta, rahaa ja apurahaa, teoksen julki säännöllisin väliajoin, taistelee tosissaan vuosia ellei vuosikymmeniä tuulimyllyjä ja kaiken maailman oikkuja ja niskaan satavia paskakuuroja vastaan.
Kirjan/kirjoja julkaisseistakin vain murto-osa on niin onnekasta porukkaa, että pääsee nopeasti otsikoihin saati myyntitilastojen kärkisijoille. 99% ammattikirjailijoista elää köyhyysrajan tuntumassa molemmin puolin, uskokaa vaikka huviksenne. Mitä helvetin hauskaa siinä on?
Joten pyydän sen verran alaa ja olemassa olevia kokeneita tekijöitä kohtaan kunnioitusta, että puhutaan nyt sentään asioista niiden oikeilla nimillä ja faktisesti sellaiseen asuun riisuttuina, joina ne oikeassa elävässä elämässäkin ovat.
Jokaiselle kirjailija-wannabeelle silti onnea ja voimia matkalle helvettiin, ei siinä mitään.
Oho! …....... VOI HUITSUKANKUUSOSEN ORAVA !!!!!!!
“Tässä tulee lunta tupaan
harva se kuukausi
eikä tällä elä kuin
aniharva
ja
jos yrittää silti saada
kunniaa,
mainetta,
rahaa
ja
apurahaa,
teoksen julki
säännöllisin väliajoin,
taistelee tosissaan
vuosia ellei vuosikymmeniä
tuulimyllyjä
ja
kaiken maailman oikkuja
ja
niskaan satavia
paskakuuroja vastaan. “
¤
Aaaaaaaaahhhhh ! Olet kyllä OIKEA SUOMALAINEN KIRJAILIJA !
Kirjoita lisää!
Tunnetulta Kirjailijalta hyvää settiä. En kyllä ihan täysin hoksaa miksei käsiksen lähettämistä voisi ajatellä yhtenä virstanpylväänä ja saavutuksena, vaikkakin se on vain pieni osa siitä kokonaismatkastai, joka on taivallettavana?
Jos mulla tulee seurustelussa yksi vuosi täyteen ja tyttökaveri jollain tapaa haluaisi viettää sitä merkkipäivänä, niin taidanpa vastata siihen että "mitäs hittoa sä luulet juhlivasi siitä että tulee yksi vuosi seurustelua täyteen. Se on kuule ihan eri asia olla olleena naimisissa 50 vuotta, kuin sit että on seurustellut peräti kokonaisen vuoden päivät. Että mennään nyt naimisiin ja ollaan aviossa se puoli vuosisataa ja katotaan sit sen jälkeen josko ollaan jotain virstanpylvästä saavutettu jota voidaan juhlia" :)
aivan. en jaksanut tunnetun kirjailijan vuodatusta lukea kun alku jo tympäisi. mikä siinä tunnetun kirjailijan napaa kaivaa jos joku haluaa juhlia kässärin postiin saamisen saavutusta, joka on s u u r i askel matkalla kirjalijaksi.
ps. olen muuten tunnettu hallintopäällikkö, filosofi, ornamenttiveistäjä, nykytaiteen guru, entinen presidentti ja shampootehtailijasuvun jäsen.
Et jaksa lukea asiaa. Kannattaisi lukea niin ymmärtäisit, kässärin postituksesta et aikaisemmin puhunut. Hehkutit kirjaa, mitä ei ole olemassa ja tuskin tuleekaan. Mahdollisuudet on aika pienet ja asenteesi aika ylimielinen.
hmm... en ole kyllä tässä ketjussa mitään kirjaa hehkuttanut. sekoittanetko minut johonkuhun muuhun? olen tämä jaldkdklf.
eikä siinä mitään outoa ole, että joku ei jaksa tarjottua tekstiä lukea... senhän me alut kaikki tiedämme :D
Tosi hieno juttu! Nauti tunteesta ja uneksi julkaisemisesta, toivottavasti onnistuu! :)
Nykyään on helppoa ja edullista julkaista omakustanne. Jos ei muuten onnista niin eikun vaan toimeen. Tunnetun kirjailijan sepustus ei tuonut esiin mitään uutta. Eihän kenenkään ole pakko kirjoittaa (ellei ole vaan pakko). Jos inhoaa touhua niin paljon niin eikö kannattaisi lopettaa? Joka hommassa on varjopuolensa, joo, vali vali...
Minusta voit huoletta sanoa kirjaasi kirjaksi, jos sinusta tuntuu siltä.
En hirveästi välittäisi siitä, että joidenkin epäterveellä itsetunnolla varustettujen elämäänsä vittuuntuneiden ihmisten on pakko sanoa jotain negatiivista. Heidän asenteensa syö heitä itseään.
Totta on, että kirjaa ei välttämättä koskaan nähdä julkaistuna ellet sitten joskus tee siitä omakustannetta. Kirjoittamalla elää vain harva eikä tällä homma pääse monikaan rikastumaan. On myös totta, että julkaisuprosessi voi olla työläs.
Silti on totta, että olet toteuttanut ison haaveesi. Olet saanut jotain aikaan! Osa vain puhuu tai kirjoittaa kirjoittamisesta. Sinä olet kuitenkin tehnyt sen.
Ei edes se, että kirjastasi sen lukijoilla (ml. kustannustoimittajat) on erilaisia mielipiteitä vähennä suorituksesi arvoa. Kaikki eivät siitä kenties pidä, mutta joku voi pitää todella paljon.
Hienoa, että jaoit kanssamme tämän mukavan ja elämäsi merkityksellisen hetken! K
En ymmärrä, mitä itseensä tympäistymistä se on, jos haluaa pelata varman päälle ja lähettää kässärin vasta sitten, kun sen julkaiseminen on paljon varmempaa. Ottaa ensiksi vastaan arvostelupalvelun kritiikin jne.
Muistan kun sain ekan kerran sen kokonaisuuden kokoon niin ei se miltään onnittelun arvoiselta tuntunut, vaan siltä, että tästä se työ vasta alkaakin. Ei tässä mikään haave ole toteutunut.
Mielestäni ei kannata sotkea kirjan julkaisemista ja kirjoittamisella elämistä keskenään. Se on ihan samanlainen sotku kuin että puhutaan käsikirjoituksesta ja kirjasta samana asiana.
Onnitteluni, tiedän kyllä miltä sinusta nyt tuntuu. Onnittelen siitäkin huolimatta, että muutamat täällä eivät pidäkään sitä tarpeellisena. Valmis käsikirjoitus on jo iso saavutus. Monilla ei taito riitä siihenkään.
Tuskinpa kukaan tekstinsä kustantajalle lähettänyt ihan tosissaan kuvittelee, että kyhäelmä julkaistaisiin täsmälleen siinä muodossa kuin se on postiin päätynyt, tai että kirjoittaja saisi saman tien miljoonasopimuksen ja oman lentokoneen tms. Eiköhän jokainen pöytälaatikkokirjailija käsitä ne kirjamaailman realiteetit, joita täälläkin korostetaan turhan aggressiivisesti.
Onneksi olkoon! :) Nyt pidät ansaittua taukoa ja toivottavasti nähdään kirjasi viel kirjastoissa ja kirjakaupoissa :)
Mutta sanokaa nyt, mitä ihme onnittelemista siinä on? Ei mene lainkaan minun jakeluun.
Ja jos on sitä mieltä, että kässäri on "valmis" ja päästää sen käsistään, niin sen jälkeen ei suinkaan pidetä taukoa, vaan ruvetaan tekemään uutta tekstiä.
….....oivoivoivoivoi......... Liiteristä latoon
meitä on niin moneksi
-
Esimerkiksi minä (huom! harrastajakirjoittaja) kun saan jonkun ”kässärijutun” valmiiksi ja lähetettyä niin saatan siinä villitunteisessa hötäkässä kirjoittaa jopa runon!
Yksi niistä on runokirjassani juokse pupu juokse sivulla 82.... ja tässä on toinen jonka löysin arkistostani:
no pistä paremmaksi
lievää hiprakkaa
pimeämpää
tämä sakea tunne
kuin syvempi elämä jossakin
mitä missä
tymäkämpi meno
ikään kuin näkökulmaisampi
ei mikään köllykkämaha
tekemätön kurjake
upoksissa kuorsauksiin
vaan
vaativampaa sykettä
aikataulutusta
ja paluu ryminällä
uudenuutukainen henkäys
harhailematon katse
mittailemassa
kuin kiertoilmainen uuni
hukkumatta sanojen alle
pistämässä paremmaksi
¤
Mikäpä sen hauskempaa postituksen jälkeistä toimintaa kuin hypätä tovi tasajalkaa, kippistellä scumppaa tai kirjoittaa runo ja ulvoa kuin susi !
Vai sitäkö yrität kertoa
Liiteristä latoon
että ihqoikeat suomalaiset kirjailijat menevät kässärin postitettuaan vain tyynesti kiskaisemaan ruohonleikkuria?
Ookkeij,
niinhän se OIKEASTI pitäisi tietenkin toimia... vai miten pitäisi toimia? Ääh!.......kerroppa se nyt tässä kirjailijanaluille! Voisin sitten jossakin vaiheessa kirjoittaa pienoisromaanin kirjailijasta joka... hmmmm.... joo...
anna palaa !
Minä voin hyppiä tasajalkaa ilman sen kummempaa syytä ihan tavallisenakin päivänä, ei siihen tarvitse keksiä syitä. Ruohoa en leikkaa, ei kiitokset omakotiasumiselle enää, siitä on kokemusta riittämiin. En tiedä, miten oikeat kirjailijat toimivat, kun en tunne ainuttakaan eikä heidän henkilökohtaiset tekemisensä minua kiinnosta.
Jos kustannustoimittaja jonakin päivänä soittaisi, niin silloin voisin heittää kärrynpyörän. En aiemmin.
Liiteristä latoon on löytänyt sen ainoan oikean tavan toimia. Kärrynpyörä heitetään silloin kun kustannustoimittaja soittaa, jos soittaa. Jos ei soita, niin jätetään kärrynpyörät heittämättä. Turha ilo on pahasta.
Käsittääkseni kyse on realismista.
On realistista tiedostaa, että kirjaa ei todennäköisesti koskaan julkaista. Sitä suuremmalla syyllä kannattaa iloita pienemmistä saavutuksista. Kuten siitä, että kirja (käsikirjoitus, tekele, mikä lie) on kirjoitettu ja tarina saatu valmiiksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirja
Minä tähtään nimenomaan siihen. Jos ei onnistu, niin ei onnistu, mutta kaikki tehdään ja vielä vähän enempikin. Mistään kässärin mapissa olosta pöydällä en innostu, en vaikka sillä on nimi ikään kuin se olisi kirja.
Pissiksille se sopii. Rusetti päähän ja baanalle. Mikki Hiiren mallinen vappupallo ja suuret puheet.
Minä harjoittelen mieluummin sitä kärrynpyörää, niin osaan sitten tehdä sen kunnolla.
..... alappas kuule harjoittelemaan myös sitä
mikkihiirenä
oloa jo hyvissä ajoin,
jos nimittäin niin onnellisesti tapahtuu että se oikea kustannusyhtiö pukkasee tuotteesi ulos uunista !
.......... voi mikkihiiret sentään.................!!!!!!!!!!!!!