Joko alkaa toivo olla menetetty teidän iässänne? Onko enään mitään iloa tai hauskuutta? Käyttekö missään viikonloppuisin juhlimassa vai oletteko ihan vaan kotosalla?
Onko 40+ ikäisillä enää elämää?
Mamma30+
262582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
no sen voi vaikka sanoa näin, kakarat on jo niin isoi et niil on omat menot joten on aikaa bailailla, käydä kavereilla,naida joka päivä, matkustella,pitää oikeesti aikuisten kotibileitä joissa ei paljoa ujostella ja kaikkea muuta kivaa johon 30 ei ollut aikaa, varaa, kanttia,,
mutta rehellisyyden nimissä on todettava että suurin osa 40 jämähtää himaan ja tylsistyy mutta se on itsestä kiinni,,
mukavaa keväänjatkoa ja pitääkää mieli korkeella,,
Kun olin 30 olin urakierteessä,opiskelukierteessä,lapsenhoito kierteessä, ja huonossa suhteessa !!!
Nyt olen nipin napin 40 ja opiskelu päättyi,lapsi aikuistui,vanha suhde sai tylyn lopun kun mies kuoli ja nyt alan katsella sitä ELÄMÄÄ jota 30 ihmisillä ei tunnu olevan, juurihan tuon ikäiset roikkuu kotona lastensa ja kakkavaippojen keskellä tai istuvat hiekkiksen reunalla haukkumassa omaa ja muiden miestä,illalla ollaan niin rättiväsyneitä ettei mitään jaksa ja viikonloput menee samassa "hurmiossa".... ja tätäkö kutsut elämäksi ??? :-)))
Elämää on se ,että voit tulla ja mennä niinkuin itsestään tuntuu ilman että kukaan kitisee perääsi tai podet huonoa omaatuntoa kun otat sitä "aikaa itsellesi", lainat alkaa olla vähenemään päin,on aikaa /halua/kykyä/varaa matkustella muuallekkin kun mummolaan tai ruotsin laivalla ;-)
Seksi on parempaa kuin koskaan elämänaikana koska nyt tietää mitä tahtoo ja osaa myös vaatia itselleen eikä vain katsella miehen älytöntä parin minuutin ähellystä.
Että tervetuloa sinäkin sitten 10 vuoden kuluttua tänne ELÄMÄN puolelle :-))
Kyllä se on nyt vasta elämää kun alkaa meikäläinenkin lähennellä 40:ntä. Lapsilla on omat kaverit ja menonsa, auttaavat koti töissäkin ettei tarvi itse kaikkia tehdä. Kavereillakin on enemmän aikaa kun heidänkin lapsensa on jo isoja. Ravintolaankin voi rauhassa mennä, ei tarvitse kyttää kelloa että kohta pitää mennä päästämään lapsenvahti pois. Miehistäkin on kertynyt kokemusta niin ettei tarvi huolia ihan ketä vaan ja vaan sen takia et olis joku. Ja sexi.. taitaa hormoonit pöristä tässä iässä kaikista vauhdikkaammin. ;))
Alkaahan se elämä jo mennyttä siinä iässä. Itse olen suunilleen saman ikäinen. Minun ainoa huvini on enään katsoa ikkunasta naapureita. Meneehän se aika siinäkin.
Naista riittää.
Ei ehdi kaikkia kuksimaan.
Ne luottaa kokemukseen.
se elämä vastaa alkaa maistua elämälle!
viitsikö valehdella ei sitä usko kukaan. Naiset on nelikyppisenä jo horoja, hätinä nallin tappaa. Ne keksii syitä miks tänään ei jaksa sekstata ja todellinen syy on kitkatuubin ehtyminen.
Toi hormoonitapujen vaarallisuudesta kertova uutinen lisäsi vielä ahdinkoa. Ukko käy päälle iltaisin seslongilla, kuin yleinen syyttäjä ja yrittää todistaa nuorta elinvoimaansa vaikka kumpu roikkuu jo pallien päällä. Kakarat pelasti ennen, nyt ne vonkaa naapurin hutsulta samaa.
Mitä hel..tin unelmaelämää tällainen on?
Tässä teille kaikille.
Nelikymppisenä se vasta elämä alkaa,kun lapset on kaikki saatu turvallisesti maailmalle ja itsellä alkaa aivan uusi elämä,kun mieskin on vielä kaiken lisäksi kuollut.Lapset onkin sanonut että mutsi on aivan silmissä nuortunutkin,kun se jäi yksin.
mutta sulle tulee hauskuus siitä, että saa esiintyä viehkeää ja seksikästä eikä sitten tartte lopuksi edetä loppuun saakka.
Ukko jää harmitteleen, että olin saada ja saada mutta minkä helvetin virheen tein, kun ei lopuksi antanutkaan rakoa.
Olis kyllä rehellisempää kun sanoisit äijälle, että ei huvita nyt tuhrata tuupin kanssa.
just tulin välimerenristeilyltä.
kivaa oli
keväällä kävin saariselällä laskettelemassa.
mutta kotonakin on kiva olla,
ei sitä jaksa kovin monia ulkomaan reissuja vuodessa.
oikeestaan aktiviteetteja on niin paljon että vaikea on valita.
telkkaa en oo enää jaksanu kattoo 10 vuoteen ku on paljon kaikke muuta kivaa leffassa käyn silloin tällöin ja teatterissa ja olempa käyny oopperassakin sillontällön vaikken siitä niin ihmeemmin perustakaan.
elämä on ihanaa ja seksi paranee kun voi nauttia eikä tarvii turhia studailla,
tervetuloa vaan T: peki
Ei Toivo ole mennyttä 40 -iässä, eikä myöhemminkään.
Toivo vain vaihtaa paikkaa;
jos se nuorempana oli kapakassa,
niin nyt se on kotona, minun vieressä,
nätisti, kiltisti ja rakastavasti.
Toivo on löytänyt oikean Arvon! Minut!
Yhdessä me, Toivo ja Arvo, sitten pidämme hauskaa,
iloitsemme ja juhlimme ihan vaan kotosalla.
Onnellisena elämämme loppuun asti.
Eikös se ole pornoa jos tarvii sekä Arvoa että Toivoa. Kaksi Yht'aikaa, se on liikaa.:)
Katsos siskoseni,elämää tää kaikki on koska ei hyödytä kelloakaan pyöriin taaksepäin:-)) Itse olen 45v ja elämä suoranaisesti ottaa,minut syleilyynsä muista yksi pointti joka on että ota elämä hymyillen vastaan. Älä missään nimessä sulkeudu kotiisi!!! Mene tansseihin,tai mihin tahansa MUTTA MUISTA RAKASTA ELÄMÄÄSI KUIN OLISI KULTAKIMPALE!!!! Näin minä olen tehnyt enkä häpeä olla 45v kohta 46v MUISTA RAKASTAA ELÄMS !!KAIKKINE ILOINEEN SURUINEEN!!! NAURETAAN JA TÄYTTÄKÄÄMME SHAMPANJA LASIT JA KILKATAAN NE JA HEITETÄÄN TYHJÄT LASIMME OLKIEMME YLI SANOTAAN KOVAA KIITOS ELÄMÄLLE!!! :-))))
Ajattelin itsekkin melkein noin sinun iässäsi mut ihan väärässäpä olin :)
Nyt on lapsi aikunen,miehestä ei enää riesaa.Nyt on minun vuoro elää ja nauttia elämästä.Ja mun kohdalla se ei meinaa mitään irtosuhteita tms.
On vakaa ammatti,eipä velkojakaan ja vähä jo omaisuuttakin kertynyt :)
Menen ja tulen niinkuin itse haluan,matkustan ja käytän rahaa niinkuin haluan...eihän kuulosta yhtään hullummalta?
...ja on mulla yks ihana ihmissuhde ollut menossa jo jonkinaikaa.Ollaan kaksi aikuista,samanlailla asioista ajattelevaa ihmistä ja kas kummaa niin vain rakastuttiin.Mut yhteenmuuttoa ei kiirehditä,nyt osataan nauttia elämästä näin :)
Eihän kuulosta elämäni yhtään hullummalta :)))
Kyllä elämä on sitä, että lastenlapsi tulee ja haluaa paapan tai mumman syliin kietoo kädet kaulalle ja kuiskaa rakastavansa mummua.
Tulee siinä tunne, joka on paljon voimakkampi, kuin sinun kokemasi orkku uuden ystäväsi kanssa.
Silloin tietää, että ei tule maailmanloppua omalle kohdalle vaan uudet versot lisääntyvät pensaasta. Rikotussa mummulassa ei saavuteta ko. tilannetta helposti, eikä vallankaan uuden korvikepaapan kanssa.
lastenlapsia voi halata, ralastaa ja hoitaa, mutta ei kai ne ympäri vuorokauden mummolassa asu. Nelikymppisenä ei kannata "mummoutua" minun mielestäni, vaan on hauska käydä ulkona tanssimassa, harrastamassa, risteilyllä ja tapaamassa ihmisiä ja hyviä ystäviään. Jos nelikymppisenä jumiutuu paikalleen, se on ennenaikaisen vanhuuden merkki.
kestä moista rellestystä, mutta perustella itselleen moista käyttäytymistä, noi kriteerit ovat ihan hyvät.
Jos parisuhde on kunnossa ja minä lähden tanssimaan ja pitämään hauskaa tapaan siellä varmasti ennmmin tai myöhemmin kiinnostavan ihmisen.
Tämän uusi ihmissuhde on uusi ja jännittävä, kuten oli oman puolison kanssa aikoinaan, mutta heittäytyminen sen vietäväksi merkitsee kaiken vanhan tuhoamista.
Yhteiset muistot, lapset, ystävät, keskinäinen luottamus jonka varaan pitäis rakentaa vanhuus, kannattako se?
Ei lastenlapsia saada ilmoitusluontoisesti, että nyt mumma alkaa rakastaa teitä ja teidän pitää rakastaa mummaa. Lastenlapsiin suhteiden luominen on pitkä prosessi ja vaatii paljon muutakin, kuin satasen tuikkaamisen nähtäessä.
Rahalla pelaamalla kasvatetaan tunteettomia ihmisiä ja maatessasi saattohoidossa ei heiltä heru lämpimiä tunteita saati kyyneleitä mutta toivottavasti sinulla on siinä vaiheessa vielä rahaa maksaa ammattilaisille.
Kuules höpö-mummu!
Ei hyvää isovanhemmuutta ja omaa sosiaalista elämää ole vaikea yhdistää.Rakastan lapsenlastani kuin omaani,hoidan häntä enemmän kuin moni vanhemmista on itsekkään omiaan hoitanut.Jatulen kuulumaan lapsenlapseni elämään aina kun hän minua tarvitsee.
En ymmärrä mistä sun kenkäs puristaa? Jos jollain on mahdollisuus elää näin mahtavaa vaihetta neliskymppisenä kuin nyt minä elän,miksi nakkelet alentavasti minulle? Ei luulis olevan keltään pois,jos uusi orkkukin hyvältä höpö tuntuu :)(itse sen mainitsit)
Mutta anyway...menen eteenpäin,nautin elämästä,hoidan lapsenlastani,autan lapseni perhettä kaikin tavoin ja...minkäs minä sille voin että tyttäreni pitää uudesta "isäpuolestaan" :) enemmän kuin omastaan :)))
höpölle mukavaa kevään jatkoa...Pidä paapastas kiinni :)
sinun vastaavan enää, mutta ilmeisesti sinä olet niitä "atlaksen hylänneitä", oman navan kiertäjiä. Kun sinä nuorena tutustut mieheen, valitset hänet lastesi isäksi ja vuosien kuluttua huomaat, että hän on täysi luuseri. Rikot kodin lapsiltasi, elät sinkunlailla ja vaihtelet orgunantajia, vielä mainostaen täällä hauskaa, antoisaa ja onnistunutta elämääsi.
Mitä sinä tahdot tuolla esityksilläsi kertoa? Kannustatko sinä muita äitejä/isoäitejä rikkomaan perheensä ja liittymään mukaan, vallattomaan, hulvattomaan menoon.
Kyllä minä käsitän elämän eri tavalla ja elämän arvot ovat omistasi poikkeavat ja toivon, että sinäkin myönnät omat virheesi.
Minä voisin antaa paljon enemmän aiheesta mutta taitaa olla turhaa prätinää.
Ei toivoakaan toivon menetyksestä...
Nyt on elämään kokemusta ja näkemystä. Kriisit on kriiseilty ja tunaroinnit tunaroitu. Hintoihinsa tuli, vaan oli hintansa väärti.
Iloa ja hauskuutta?
Hieman kovemman työrupeaman jälkeen tuplatili tänään. Uralla eteneminen vaatii panostusta, mutta näkyy se sitten kukkarossakin. Siinä yksi ilon aihe tänään. Edessä vapaa viikonloppu ja aikaa tenaville ja itselle aamuvarhaisesta iltamyöhään. Iloa ja hauskuutta täysilaidallinen. Lupailivat kevään etenemistä vauhdilla sääennusteissa: moottoripyöräilykelit senkuin paranee. Jokohan ottaisi tuon nopeamman katupyörän vakuutuksille pikkuenskan sijaan, vai säästelisikö vielä kesemmälle... Muksut tuossa ennen maate menoa hinkuivat aamuseksi pilkkireissulle lähtöä. Tiedä, vaikka menisimme, kun on hyvät kalavedet näkömatkan päässä ja jäitä vielä riittää. Hepoisella kesäkarvan vaihto hullummillaan; oletko tullut kokeilleeksi, miten mukavaa on harjailla ja rapsutella lemmikkiä, joka on samalla sekä voimakas ja itsenäinen että herkkä ja vastaanottavainen?
Ihan vaan kotosalla?
Onko se joku synti ja tylsistymisen merkki, jos ei hulise huimana (humalassa) ja bailaamassa viikonloppuisin? Onko kolmekymppisen mamman mielestä kotipiirissä puuhailu jotenkin apaattista elämän hukkaamista?
Sananen vielä toivon menettämisestä: on se tavallaan menetetty - pakkosinkkuna loppuelämä, koska Suomessa ei ole ainuttakaan tämän ikäluokan naisihmistä, jota kiinnostaisi reipashenkinen maalaiselämä pikkupitäjän perimmäisen torpan asujana duunarin elämäntoverina.
40 ikäisellä eronneella maalaisäijällä on siis elämää isolla E:llä. Se vain on hieman erilaista kuin nyky-yhteiskunnan oletusarvoisen arvomaailman mukainen "elämä".
:D
Olen seurannut tätä intosta nyt useamman päivän ja tullut siihen tulokseen että olet helvetin katkera ihminen. kysymyshän oli siitä onko neljänkympin jälkeen elämää ja sinun tekstistä saa sen kuvan ettei ole. Miksi muuten vihaat eronneita ja onnellisia aikuisena rakastuneita ihmisiä. Voisi luulla kun sanot ettei saa yllyttää eroamaan että itselläsi on tehnyt mieli,mutta et ole osannut lähteä. Eikö sinulla ole identiteettiä kun et kestä kuulla jos joku on onnellinen? Eikö itselläsi olisi varaa elää yksin, pelkäisitkö ettet löydä ketään? Jos olisit joskus nähnyt mailmaa ja päässyt käymään pois sieltä nyrkin ja hellan välistä muuallekin kuin tänne onnellisia vihaamaan tietäisit sen, että eri asioita voi yhdistää olemalla vielä tuplasti onnellisempi. satun nimittäin olemaan tämän kyseisen naisen hyvä ystävä ja aion puolustaa häntä kun lapsellisesti menit henkilökohtaisuuksiin,saattohoitoihin yms asiaan kuulumattomiin asioihin ja yleistit niin että näki ettet ole pljoa mailmaa nähnyt. Niitä orkun antajia ei ole ollut useita, vaikka ehdokkaita olisi kyllä ollut. Satun tietämään että olisit vielä tuplasti kateellisempi jos tietäisit totuuden Naisen elämästä. Hän on nimittäin onnistunut kasvattamaan lapsensa niin onnistuneesti että hänen tyttärensä on kannustanut häntä omiin itsenäisiin päätöksiin ja henk koht valintoihin, ha ovat parhaita ystäviä. Lisäksi tämä nainen on paljon kouluja käynyt, rahallisesti hyvin pärjäävä,työpaikallaan suosittu,hauska ja vieläpä kauniskin. Ja silti hänellä on tosi läheiset välit perheeseen, hänellä on heidän kunnioituksensa ja vieläpä hän on rakastunut. Tämähän ei sinänsä asiaan mitenkään kuulu, mutta koska menit sotkemaan tähän kyselyyn henk kohtasuksia niin täällähän saa puolustaa :) Joten lopetahan yleistykset, mailmassa voi olla mahdollista onnellinen sekä avioliitossa että eronneena,lopeta rakastuneiden vihaaminen, chatissa on paljon vähempi moraalisempiakin ihmisiä, pura katkeruuttasi heihin ja jätä rakastuneet rauhaan! teet vain itsesi naurunalaiseksi kun et edes tunne tapauksia. Kyllä se niin on että lapsille ja lapsenlapsille on ihaninta mailmassa nähdä mummu onnellisena, sillä äidin hyvä on lapsen paras ja sinusta näkee että sinulla ei ole asiat hyvin, kukahan tulee nuin katkeraa ihmistä katsomaan vanhainkotiin muusta kuin velvollisuudentunteesta kun olet elämäsi heille uhrannut. Paitsi voihan se olla että sulla on sellaset lapset ettet olisi ratkaisullasi heidän hyväksyntääsi olisi saanut vaan kulissit olisivat tärkeimmät,ei niinkään aito onni ja ilo. Mitenhän se sulta on pois jos jollakin on KAIKKI asiat hyvin ja vielä laaja ystäväpiiri eli ystävien ja läheisten tuki takana päättipä mitä tahansa, sillä tämän naisen lapset luottavat häneen niin että uskovat hänen tietävänsä oman parhaansa. Enpä olisi uskonut että takerrut asiaan, mut kävisit joskus jossain, vai onko ketään kellä käydä? Täällä moralisoimassa muita ettei tarvi omaa elämää ja sen tyhjyyttä murehtia. Ei täällä kukaan ketään mihinkään kannusta, kertoi vaan oman tarinansa. Aijuiset tekee itse omat harkitut päätöksensä. Ja mitä sitten jos siinä tulee viel uusi orkku kaupan päälle ;)
liitto ja luottamus avioparin välillä ole mikään tavoiteltava olotila. Olet varmasti oikeassa, että eronnut ja eronneen lapset nauttivat elämästä huomattavasti enemmän kuin vanhassa parisuhteessa kituuttavat.
Minä nautin ton ukon antamasta pahoinpitelystä suunnattomasti vaikka lapset ovat jo aikuisia eihän se viitsisi lyödäkkään, ellei se ole sairas sadisti.
Ainahan vanhassa parisuhteessa me pelkäämme lähteä nautinnollisiin rientoihin, kun ukko pahoinpitelee niin vietävästi mutta kun sinä saat orkut uuden (eronneen) miehen kanssa niin minä nautin tuosta ukon pahoinpitelystä. Minäkin vietän turvakodissa, joka viikko pitkät tovit.
...minkäs ihmeen takia olet vielä suhteessasi hakattavana???
Lapset aikuisia, niiden vuoksi tuskin...
Oletko kenties masokisti ja pelkäät, ettet löydä yhtä hyvää pahoinpitelijää???
...varmasti olisit lapsenlapsesi kanssa onnellisempi ilman oman elämäsi murheita.
kun vertaa uusien viestien lukumäärää kirjoittamis hetkellä niin cafe 40 johtaa cafe 30 :saa pistein 24 - 8, joten kumpikohan sukupolvi on aktiivisempi?
Nythän se vasta alkaa. Lisätään vaan kierroksia viidenkymmenen villitystä kohti. Yes!