Minulle on jäänyt sellainen mielikuva jostain, että yliopistossa opiskelu, ja erityisesti juuri oikiksessa opiskelu on todella yksinäistä.
Ei oleskella paljoa opiskelukavereiden kanssa vaan kaikki kyhnöttävät kirjastossa sellaisia paksuja kirjoja opiskellen.
Onko tuo totta? Millaisia ihmisä yleisesti ottaen opiskelee lakia?
Ovatko he sosisaalisia vai sellaisia mitä kaikissa leffoissa näkee, jotka vain pinkovat etenpäin urallaan?
Olisin kiitollinen vastauksista! :)
Ei oleskella paljoa opiskelukavereiden kanssa vaan kaikki kyhnöttävät kirjastossa sellaisia paksuja kirjoja opiskellen.
Onko tuo totta? Millaisia ihmisä yleisesti ottaen opiskelee lakia?
Ovatko he sosisaalisia vai sellaisia mitä kaikissa leffoissa näkee, jotka vain pinkovat etenpäin urallaan?
Olisin kiitollinen vastauksista! :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yksinäistä on.
Massaluennoilla ei ihan yksin tarvitse kyhjöttää mutta tenttiin lukiessa usein kyllä. Opintopiirejäkin järjestetään jonkin verran.
Kai se yksinäisyyden raja kulkee siinä miten sosiaalinen persoonallisuus olet. Aika moni on valmis lähtemään vaikka päiväkaljalle jos on tuttu kaveriporukka kasassa ja tietenkin eri bileissä ryypätään ja remutaan onnellisena porukassa.
Jos taas sattuu olemaan vähän ujompi ihminen voi olla vaikeaa lähestyä tätä ylihilpeää remusakkia ja opiskelijabileisiinkin kyllästyy yllättävän äkkiä. Mutta kyllä yleensä jokaiselle riittää samanhenkistä seuraa jos vähän uskaltaa tutustua. Opiskelutyyliltään oikis on siis massaluentoja ja itsekseen kirjastossa kököttämistä nenä tenttikirjassa.
Turussa ei ainakaan ole yksinäistä. Joskus tuntuu, että kavereita kampuksella pyörii liikaakin, kun jää koko ajan suustaan kiinni jonnekin. Calonian (oikiksen tiedekuntarakennuksen) kahviossakin tulee ajoittain istuttua aivan liikaa ja sinne jää aivan liian helposti jumiin, koska siellä näkee aina jotain tuttuja. Ylipäätään Turussa opiskelu on ehkä sosiaalisempaa kuin muualla, koska kampusalue on yhtenäinen ja hieman erillään kaupungin keskustasta, jolloin opiskelijat todella pyörivät ja viettävät paljon aikaa yliopistoalueella.
Oikeustiedettä opiskelee kaikenlaista porukkaa laidasta laitaan. Ainakin enemmistö tuntemistani oikkareista on hyvin sosiaalisia, mutta varmasti myös kunnianhimoisia. En tosin näe, että kunnianhimo tai halu edetä uralla/opiskeluissa tekisi kenestäkään epäsosiaalista.
Mä opiskelen myös Turussa ja opiskelu on mun käsittääkseni kyllä yksinäisintä mitä maa päällään kantaa.
Enkä nyt lähtis itse sanomaan että calonian kahvila on mikään ajanviettopaikka n:o 1. Sanoisin että oikeustieteen opiskelijat ovat ainakin opiskelija-aktiivien osalta ehkä hieman jäykkää sakkia. Muodostavat omat kuppikuntansa ja paheksuvat ulkopuolisia.
Ne opiskelija-aktiivit tuntuu kuvittelevan edustavansa koko sakkia, missä on valtakirja - häh?
Opiskelu on tosiaan yksinäistä. Kuvittele päivätyö 37,5h/vko, jossa istut yksin lukemassa. Kaikilla ei pää taida oikein kestääkään.
No eihän se mikään ajanviettopaikka olekaan, mutta kyllä ainakin itse näen joka päivä lukuisia kavereita kahvilla tai lounastauolla. Tietenkin niitä kirjoja luetaan yksin, mutta harvoin on sellasia päiviä, ettei jäisi puhumaan kenenkään opiskelukaverin kanssa joko kirjoista tai sitten jostain ihan muusta.
Kuppikuntia muodostuu ihan väkisinkin, siksi kannattaa yleensä fuksivuonna edes joskus näyttää naamaansa jossain, ainoastaan osallistumalla tapahtumiin voi yleensä tutustua uusiin ihmisiin. Ihan samalla tavalla kaveriporukoita muodostuu lukiossa ja muissa aktiviteeteissakin.
Tietenkin jos lukee muualla kuin yliopistolla ja skippaa kaikki ainejärjestön tapahtumat ja ylipäätään näyttää naamaansa vain luennoilla, niin helposti sitä jää ulkopuoliseksi. Perusteiden luennot ei todellakaan ole paras paikka tutustua kurssikavereihin.
Ps. En ole itsekään varsinainen aktiivi
samaa alaa opiskelekaan, kun kohdistit kysymyksen myös yleisesti yliopisto-opiskeluun. Itse olen ollut todella epäsosiaalinen aiemmilla koulutasoilla...tai no, olen vain jäänyt yksin, vaikka seura ehkä olisi kelvannutkin. Olin kuullut myös näitä kauhutarinoita yksinäisyydestä yliopistossa, mutta ajattelin tottuneeni sellaiseen ja tiesin mitä kuitenkin haluan tehdä. En minä seuran vuoksi ennenkään ole opiskeluista päättänyt.
Nyt ensimmäinen vuosi lopuillaan ja pitää miettiä, mihin tilaisuuksiin sitä osallistuisi ja mitkä skippaisi. Arkena pitäisi ehtiä kotiutuakin joskus, mutta monesti jumittaa kahviloihin tms. keskustelemaan eikä millään malttaisi lähteä:) Eli kyllä yliopistolla seuraa saa, jos sitä haluaa, on tämän viestin sanoma. Kaikki on kiinni omasta aktiivisuudesta. Omalla alallani pidetään myös paljon lukupiirejä (en tiedä, ehkä oikiksessakin mahdollista, ainakin epäviralliset sellaiset aina:D), joten ei sen lukemisenkaan tarvitse välttämättä olla yksinäistä puurtamista. Asiat jää paljon elävämmin mieleen, kun niitä voi pohtia muiden kanssa ääneen. Enpä usko, että oikiksen opiskelijat niin kauheasti poikkeaisivat kaikista muista opiskelijoista - toisaalta taas aina löytyy joka alalta muutamia, jotka opiskelevat vain suorittamisen kannalta.
Oikikseen vaan nyt jotenkin valikoituu paljon sellaista ainesta, joka on kyllä hyvin älykästä ja ulkoaoppivaista mutta joka tykkää kyhertää omassa nurkassaan yksin - ja suorittaa. Toki muutamat harvalukuiset opiskelija-aktiivit yrittävät luoda toisenlaista imagoa tuon yksinelämisen ja suorituspaineen suhteen - ja hyvähän se, että imago on kunnossa.
Ainakin minulla ei ole kavereita ja aina koen vastoinkäymisiä elämässäni. Työpaikassa petetään; ihan viis on heille kaikki lainsäädäntö. Eivät työsopimukset päde. Työnantaja voi milloin tahansa yksinpuolisesti muuttaa työsopimuksen ehtoja. Syrjintää ja kiusaamista on jatkuvasti työpaikallani. Vaikkapa opiskelen lakia, on todella vaikea saada/mahdoton suorastaan asioita toimimaan oikein lain mukaan. Ihan kylmästi ilmoitetaan, ettei mikä laki kiinnosta, tehdään mitä halutaan. Kenenkään kanssa ei voi asiallisesti puhua. Tuomioistuimeen meno on kallista ja aikaanvievää ja sen jälkeen työsuhteen jatkaminenkin olisi ongelmallista. Näin Suomessa toimivat julkiset valtion omistamat isot osakeyhtiöt.
Itsehän menen usein kirjastolle rehellisesti puhumaan paskaa kavereiden kanssa. Oikiksessa opiskelu ei kuitenkaan rajoitu pelkästään siihen opiskeluun, vaan on kaikenmoista oheistoimintaa ainejärjestöjen tarjoamina ja lounaat/tauot/jne. voi viettää aivan hyvin kaveriporukassa. Mikäli käy oman alan töissäkin niin niissäkin on paljon muita oikkareita ja samanhenkistä porukkaa. Jos on sulkeutuvampaa sorttia niin kyllä tuolta ulos pääsee paperit kourassa juttelematta kenellekkään, mutta valtaosalla tuntuu olevan hyvä fiilis ja porukka on kyllä sosiaalista, ei siinä mitään imagoa rakennella.
Hyvin olet jargonin ulkoa opetellut. En voi muuta kun ennustaa menestyksellistä uraa ja samanhenkisiä hyväfiilisimago -kavereita??