Mun tilanne on tämmönen.
24 ensimmäistä vuotta elämästä tunsin olevani täysin hetero, en varmaan uhrannut ajatustakaan millekään muulle suuntautumiselle. Homot eivät koskaan ole haitanneet kunhan eivät ole yrittäneet iskeä. Noh kohta tulee eteen 25 vuotta ja viimeiset puoli vuotta on tuntunut kuin koko tuo heteroseksuaalinen identiteetti olisi kääntyny päälaelleen. Lähes kaikki tunteet mitä ennen oli naisia kohtaan on nyt miehiä kohtaan. Ainut mikä puuttuu on seksuaalinen puoli. Kiihotun enemmän edelleen lesbo ja heteropornosta kuin homopornosta (vieläkin itse miesten välinen seksi ällöttää, ei niin paljon kuin ennen mutta kuitenkin)
Sanomattakin lienee selvää että tuntuu kuin elämä olisi pysähtynyt totaalisesti. Jos on jotain mielipiteitä/samanlaisia kokemuksia niin olis kiva kuulla et miten näissä on yleensä käynyt.
Tärkeimpänä mun mielessä on kuitenkin semmonen kysymys että onko mahdollista olla niin sekaisin omista tunteista että kuvittelee olevansa homoseksuaali, vaikka ei oikeasti olisi?
Bi-henkisenä tässä pitää kai itseänsä pitää kun ei vielä ainakaan tuo homoseksi/fantasiat ole toimineet?
Aurinkoista kevättä.
24 ensimmäistä vuotta elämästä tunsin olevani täysin hetero, en varmaan uhrannut ajatustakaan millekään muulle suuntautumiselle. Homot eivät koskaan ole haitanneet kunhan eivät ole yrittäneet iskeä. Noh kohta tulee eteen 25 vuotta ja viimeiset puoli vuotta on tuntunut kuin koko tuo heteroseksuaalinen identiteetti olisi kääntyny päälaelleen. Lähes kaikki tunteet mitä ennen oli naisia kohtaan on nyt miehiä kohtaan. Ainut mikä puuttuu on seksuaalinen puoli. Kiihotun enemmän edelleen lesbo ja heteropornosta kuin homopornosta (vieläkin itse miesten välinen seksi ällöttää, ei niin paljon kuin ennen mutta kuitenkin)
Sanomattakin lienee selvää että tuntuu kuin elämä olisi pysähtynyt totaalisesti. Jos on jotain mielipiteitä/samanlaisia kokemuksia niin olis kiva kuulla et miten näissä on yleensä käynyt.
Tärkeimpänä mun mielessä on kuitenkin semmonen kysymys että onko mahdollista olla niin sekaisin omista tunteista että kuvittelee olevansa homoseksuaali, vaikka ei oikeasti olisi?
Bi-henkisenä tässä pitää kai itseänsä pitää kun ei vielä ainakaan tuo homoseksi/fantasiat ole toimineet?
Aurinkoista kevättä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ajattelen samalla tavalla. Tykkään kyllä naisista, mutta naisten välinen seksi ällöttää tai tuntuu ainakin omituiselta.
Pelottavaa kuinka hyvin löydän ittenkikin sun tekstistä....oon aina tykänny naisista ja tykkään vieläkin..ehkä...mutta viime puolen vuoden aikana oon ihmetelly kun yks kaveri liikuttaa mua raakasti...se on kun olllaan tosiaan samalla aaltopituudella kokoajan....en mä tiä, mua oikeasati kuvottaa nää homo hommmat, mutta kun en tiedä...oon ihan ulalla, ja tärisen välillä kun aattelen että olisin muka joku homo....oon niin hukassa kun joku voi olla....en haluis olla perkele, oon aina ollu hetero...mikä muhun on menny? taidan vaan ampua itteni niin ei tuu porukoille selostamista... :(
ennen tapan itteni kun paljastan jotain tällasta paskaa. musta ei tuu ikään homppelia. vaikka elämä menis. se on parempi kun loppuelämän iva....ihan sama kun elämä muutenkin menny vituilleen....en voi tehä porukoille sellasta kiveä sydämmelle...ei se vaan ole oikeen kun rakastan vanhempia. ne ei tule ikään hyväksyyn tätä sairautta
mäkin tykkään kattoa lesbo-aiheisia leffoja ja sarjoja..ei mua niissä miehet kiinnosta vaan ne naiset jotka huomaavat olevansa kiinnostuneita toisistaan. onko tämä nyt sitte bi vai mitä kun tykkää kattoa naisia yhesä? tuoko tää jotain omaa naisellista puolta esille? kertokaa
itsekkin reilu parikymppinen mies ja huomasin että tunnnen vetovoimaa kumpaakin sukupuolta kohtaan, En koskaan ole rakastanut ihmistä sen sukupuolen perusteella. Tottakai maskuliiniset miehet ja hyvin feminiinit naiset ovat ääripäitä joihin voi ihastua/rakastua ,mutta hyvin harvoin kyseessä on ulkomuotoseikka.
Itse "ajauduin" parisuhteeseen miehen kanssa, koska yksinkertaisesti en kestänyt perussuomalaisen naisen mentaliteettia suhteesta tai "rakkaudesta", syy ja seuraus: vaikea luoda syvempiä suhteita naisten kanssa, koska lähes joka tapauksessa on tikari iskenyt selkäytimeen. kyse ollut lähinnä kyllä yksittäisistä tapauksista...
itselleni iski samanlaisia ajatuksia kuin ylläolevilla kirjoittajilla ja kyllä tuli hajoiltua kun identiteetti kasvoi, ja omalla kohdallani olen mieltänyt ne lähinnä kasvukivuiksi.
itseänikin arvelutti ajatus seksistä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, mutta jos rakkaus on molemmin puoleista, asia puhkeaa jossain vaiheessa, vähintään keskustelun muodossa ja jos olette samalla aaltopituudella asiat menevät omalla painollaan. näin ainakin minun kohdalla.
itse en enää yksinkertaisesti jaksa lokeroida tai kategorisoida itseäni, vaan annan vaan elämän sujua jos on sujuakseen. sen olen kyllä huomannut että suhde samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa on haastavaa, mutta hyvin antoisaa ja värikästä.
en olisi ikinä uskonut että voin rakastaa ketään näin syvästi ja saada vielä vastarakkautta vähintään yhtä paljon kun sitä on tullut annettuakin.
älkää vaivatko päätänne yhteiskunnan asettamilla "lokeroilla" jokikinen ihminen on yksilö eikä ketään tarvitse lokeroida, ellei niin itse halua...
oma vinkkini on: ihminen on ihminen oli se sitten nainen tai mies, sukupuoli on toissijainen seikka,rakkaudessakin. tottakai päässä risteilee ristiriitaisia ajatuksia mutta kuunnelkaa Itseänne ja miettikää mitä elämältä haluatte ja kuunnelkaa mitä sydän sanoo.
ja vielä: lähes jokaisella ihmisellä kuka on kiinnostunut samasta sukupuolesta on ahdistavia ja jopa itsetuhoisia ajatuksia,mutta se on vain vaihe oman egon ja identiteetin kehitysvaiheessa. ja vielä siitä että ei siinä ole mitään hävettävää mitä toisia ihmisiä kohtaan tuntee, ja jos joku sen saa tietää, niin yleensä kommentit ja kokemukset ovat ollet positiivisia vaikka aluksi niin epäilin. Nyt eletään jo 2010 lukua niin "homous" ei monenkaan mielestä ole enää tabu eikä siitä saa niin pahaa stigmaa etteikö kannattaisi elää!
-tässä nyt omia ajatuksia ja lähtökohtia
ja että on muitakin "kohtalotovereita". Kiitos kaikille kommenteista.
Aivan mahdotonta aloittaa tämä kirjoittaminen kun pää niin täynnä asioita ettei tiedä mistä aloittaa...:)
On se kumma että tää on niin vaikeeta, pakko sanoa että mä oon nykyään jopa kateellinen niille jotka TIETÄVÄT olevansa homoja, jotka TIETÄVÄT haluavansa harrastaa seksiä miesten kanssa ja jotka TIETÄVÄT haluavansa suhteen miehen kanssa. Mulla kun tuntuu että nää tunteet hyppivät laidasta laitaan.
Nyt ton edellisen viestin jälkeen on kuitenkin tapahtunut aikamoista parannusta mun tapauksessa. Ihan lähipäivät ovat olleet jos ei nyt mahtavia mutta ainakin huomattavasti parempia kuin viimeiset viisi-kuusi kuukautta, syy tähän on se että aikaisemmin viimeisen puolen vuoden aikana en ollut tuntenut mitään naisia kohtaan. Siis vaikka pelkkä halaus naisen kohdalta ei mielessäni tuntunut hyvältä, tai en saanut siitä mitään lämpimiä tunteita. Nyt en tiedä onko se kevätaurinko vai mikä tässä on nyt tuonut mieleen lämpimiä ajatuksia vastakkaisesta sukupuolesta, toivottavasti ne ei nyt lähde pois!
Koska en ole uskaltanut (loppujen lopuksi edes halunnut) lähteä baareihin koko tänä aikana, olen keskittynyt lähinnä mielessäni kuvittelemaan erinaisia skenaarioita naisista ja miehistä. Ja mikä on eniten pelottanut on se fakta että en ole saanut juuri mitään tunteita aikaiseksi naisia kohtaan näissä kuvitelmissani ( jopa vihannut naisia jollain asteella). Mutta miehiä kohtaan kyllä, pahimpina hetkinä on tuntunut siltä että voi kun olisi joku ihana mies nyt halaamassa tässä että voisin itkeä, ( juuri nyt ajatus tuntuu vieraalta mistä olen erittäin onnellinen) mutta nyt olen huomannut että ei jumalauta olisipa ihanaa lähteä vaikka jonkun naisen kanssa mökille saunomaan tai pitämään hauskaa yhdessä -> olemaan yhdessä :)
Olisiko tässä taustalla epävarmuus siitä että kukaan voisi pitää minua rakastamisen arvoisena että olisin tietoisesti lähtenyt etsimään sitä miehistä? Mutta ei tässä vielä ojasta olla pois selviydytty, kaukana siitä. Mulla on semmoinen fiilis kuitenkin pään sisällä että valehtelen naiselle ja itselleni jos lähden sen kanssa treffeille. Enkä koe pystyväni semmoiseen, eikä kukaan lähde treffeille kanssani jos kerron heti alkuun näistä ajatuksista/tunteista :D Ehkä pitää etsiä joku bi-henkinen tyttö sitten tähän soppaan että saa vapaasti olla mitä on :)
Mä oon aina ollut tunteellinen mies, aina. Siitä huolimatta oon pienen ikäni pelannut fyysisiä joukkuelajeja, joukkueissa täynnä miehiä ja nauttinut siitä. En kuitenkaan koskaan muista menneeni peleihin sen takia että sielläpä on se komea jätkä vastassa, vaikka oli, tuhansia kertoja. Edelleen en pysty uskomaan miten tilanne on tullut tähän, miten kaikkien näiden vuosien jälkeen voisin huomata olevani jotain muuta kuin hetero, varsinkin kun pari pidempää heterosuhdettakin on takana.
Joka tapauksessa mä tunnen jo nyt vaikka en mitään konkreettista vastausta oo tähän dilemmaan saanut että tää koko koettelemus on kasvattanut mua hirveästi ihmisenä. Kun elämä ei pyöri koko ajan naisten perässä juoksemisen ympärillä, alkaa hahmottamaan asioita eri valossa. Ja mä nautin siitä että nykyään voin keskustella jonkun todella vetävän näköisen naisen kanssa vapautuneesti kun ei ensimmäisenä oo ajatus että tota haluan *****, vaan että tohon IHMISEEN ois kiva tutustua. Sama pätee myös miehiin, vaikkakaan en nyt täysin osaa sanoa olenko outo komeiden miesten seurassa sen takia että olen kiinnostunut heistä vai sen takia että pelottaa että olen kiinnostunut heistä, jälkimmäistä kuitenkin enemmän mietin.
Tuo bi-henkisyys minkä aikaisempaan viestiin laitoin alkaa vahvistumaan mielessäni päivä päivältä enemmän. Ilmiselvästi mulla on tunteita myös miehiä kohtaan, mutta joku niissä naisissa on kyllä puoleensavetävämpää, eikä se enää tämän pojan mielessä ole pelkästään tissit ja perse, vaan enemmänkin se luonne :)
-------->
---------->
Pakko tähän vielä lisätä että pitkään mietin miksen nauti enää täysin pornosta, nyt olen kuitenkin siihen lopputulokseen tullut että antaa pornon olla kokonaan ja heti kirkastui mieli. Naiset aina sanoo että se on semmosta näyttelemistä, nyt mäkin ymmärrän. Seksiä tulee harrastaa ihmisen kanssa josta oikeasti välittää, eikä vain seksin harrastamisen takia.
Tässä nyt joitain mielipiteitä tästä aivokopasta, en pahemmin järjestellyt vaan kirjoitin mitä mieleen juolahti, näitä ajatuksia riittäs varmaan vaikka kirjaksi asti:D
natasDeville on kans kirjottanut tosi järkevästi asioista ja tullut tommoseen lopputulokseen, hyvä niin ja onnea suhteelle:) Mut semmonen jäi tosta tekstistä mieleen että koetko sä sitten itsesi biseksuaaliksi? Eli oisit kykeneväinen seurustelemaan myös naisen kanssa vai pelkästään harrastamaan seksiä? Kun musta tuntuu juuri nyt (huomisesta kun ei tiedä ;) siltä että olen valmis seurustelemaan kummankin kanssa mutta vain harrastamaan [(ehkä), juuri nyt tekis ainakin mieli kokeilla:] seksiä naisten kanssa...
Ja Tom sekä Karo, mulla kesti puol vuotta päästä tähän tilanteeseen missä mä nytten oon enkä oo todellakaan vielä päässyt asian kanssa sinuiksi, mutta suunta on omasta mielestä nyt oikea. Mä koen että mulla on niin paljon annettavaa tälle elämälle/maailmalle että on aivan sama minkälaisena sen sitten annan. Jos käy niin että huomaan realistisesti olevani homo, niin silloin.... (no, en vieläkään tiedä miten sen sitten käsittelen) mutta perkele jos joku ei mua hyväksy niin vetäsen vaikka turpaan :D) Ainakaan musta ei vissiin tulis mitään neitihomppelia sitten :D:D
Aika klisee tuolla foorumeilla pyörittyäni tää seuraava, mut antaa ajan mennä vaan, kyllä sen sitten hyväksyy tai on hyväksymättä ja jokanen päättää itse mitä elämällään tekee!
Loppuun pakko sanoa että HUHHUH kun tekee hyvää purkaa mieltänsä jonnekkin:)
Toivottavasti tosta nyt ottaa jotain tolkkua, sekava pää = sekava kirjoitus, noh viimeistään terapeutin kanssa sitten ehkä...
Kaikille vielä tiedoksi että täällä on yksi mies joka tästä eteenpäin pyrkii hyväksymään kaikki ihmiset ihmisinä, tuomitsematta ketään, (paitsi ne jotka oikeuskin on tuominnut)!
en oikeestaan tunne kuuluvani mihinkään "kategoriaan" , rakastan ihmisiä ihmisinä ja voisin kuvitella täyspainoisen suhteen myös naisen kanssa.(eli kai se olisi bi)
olen kokenut samankaltaisia tuntemuksia kun yllä mainitsit'.(ei huvita/uskalla) lähteä baariin, tietynlainen eristäytiminen ja itsensä peilailu ja skenaarioiden rakentelu.
Yhtenä kauniina päivänä vain huomasin että kaikki mitä kaipaan on jo olemassa.
mutta niin kuin sanoit time will tell...
hyvä että uskallat mennä sisimpääsi ja miettiä asioita, kuin taas padota ja kieltää itseään
se ei vaan auta kun face your self and live happily ever after...